EUT antoi ratkaisun liittyen yleisradiolähetysten yleisölle välittämiseen
Tekijänoikeuksien yhteisvalvontajärjestö Staatlich genehmigte Gesellschaft der Autoren, Komponisten und Musikverleger registrierte Genossenschaft mbH:n (AKM) oli vaatinut kaapelilähetystoimintaa harjoittavalta Zürs.net Betriebs GmbH:lta (Zürs.net) tietoja sen toimintaansa käyttämän kaapeliverkon käyttäjistä tiettyinä ajankohtina sekä lähetetystä sisällöstä. AKM vaati myös, että vastaajan tulee maksaa asianmukainen korvaus teosten yleisön saataviin saattamisesta.
Zürs.net katsoi, että Itävallan tekijänoikeuslain pienimutoista kaapelilähetystoimintaa, jolla on enintään 500 käyttäjää, koskevan säännöksen nojalla sen lähetyksiä ei voitu pitää uutena yleisradiolähetyksenä eikä sillä siksi ollut velvollisuutta luovuttaa tietoja. AKM:n mukaan säännös oli ristiriidassa unionin oikeuden ja Bernin yleissopimuksen kanssa.
Asiaa käsitellyt Wienin kauppatuomioistuin (Handelsgericht Wien) kysyi ennakkoratkaisupyynnössään EUT:lta, oliko sellainen lainsäädäntö ristiriidassa tietoyhteiskuntadirektiivin ja Bernin yleissopimuksen kanssa, jonka mukaan yleisradiolähetysten välittämistä Zürs.netin käyttämien kaltaisilla ’yhteisantennijärjestelmillä’
- ei pidetä uutena radiolähetyksenä, jos järjestelmässä on enintään 500 käyttäjää, ja/tai
- pidetään alkuperäisen yleisradiolähetyksen osana, jos kyse on Itävallan yleisradion yleisradiolähetysten välittämisestä samanaikaisesti, kokonaisuudessaan ja muuttumattomana kaapelin välityksellä kotimaassa,
ja jonka mukaan tällainen käyttö ei myöskään kuulu yleisölle välittämistä koskevan yksinoikeuden piiriin, eikä siksi edellytä tekijän suostumusta tai korvauksen maksamista sille.
EUT viittasi aiempaan oikeuskäytäntöönsä, jonka perusteella teoksen tekijän on lähtökohtaisesti sallittava erikseen teoksen jokainen välittäminen, jossa käytetään erityistä tekniikkaa. Lisäksi muun kuin välittämiseen alun perin luvan saaneen organisaation suorittamaa teosten lähettämistä on pidettävä yleisölle välittämisenä, jos teokset lähetetään uudelle yleisölle eli yleisölle, jota teosten oikeuksien haltijat eivät ottaneet alun perin huomioon antaessaan luvan teosten käyttämiseen. Tässä tapauksessa välittäminen tapahtui kaapeleitse eli eri tekniikkaa käyttäen kuin alkuperäinen välittäminen yleisradiolähetyksenä. Kyse ei kuitenkaan ollut uudesta yleisöstä, koska antaessaan luvan alkuperäiseen lähetykseen oikeuksien haltijat olivat tietoisia siitä, että sen vastaanottajina voivat olla kaikki Itävallan alueella olevat henkilöt eli samat henkilöt, joille teosten lähettäminen myös kaapeleitse tapahtui Zürs.netin toimesta. Ennakkoratkaisupyynnön 2. kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa kyse ei siten ollut yleisölle välittämisestä.
Koska Zürs.netin ”pienellä yhteisantennijärjestelmällä” voitiin lähettää Itävallan yleisradion lisäksi myös muihin jäsenmaihin sijoittautuneiden lähettäjien lähetyksiä, sitä voitiin pitää yleisölle välittämisenä. EUT:n mukaan kansallisen lain säännöstä, joka salli teosten välittämisen ilman tekijän suostumusta tai tälle maksettavaa korvausta yhteisantennijärjestelmillä, joilla on rajattu määrä käyttäjiä, ei voitu myöskään pitää tietoyhteiskuntadirektiivin poikkeussäännöksessä tarkoitettuna ”käyttönä tietyissä muissa merkitykseltään vähäisissä tapauksissa”. EUT totesi, että direktiivissä säädettyjä rajoituksia ja poikkeuksia on tulkittava suppeasti, ja kyseisen kaltaisen sääntelyn salliminen saattaisi johtaa useiden yhteisantennijärjestelmien jatkuvaan ja rinnakkaiseen käyttöön, ja siten teosten vastaanottajien suureen kumulatiiviseen määrään. EUT:n mukaan kansallisen lainsäädännön oli noudatettava direktiivin 3(1) artiklassa ilmaistua periaatetta, jonka mukaan suojattujen teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teosten välittäminen yleisölle ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa tämä.
EUT:n ratkaisu C-138/16 luettavissa Curia-tietokannasta.
(MT)