EUT:n julkisasiamiehen ratkaisuehdotus: Viljelijällä mahdollisuus käyttää suojatun lajikkeen tuottamaa satoa ilman suojan haltijan lupaa kohtuullista korvausta vastaan.
Julkisasiamies Niilo Jääskinen on antanut 5.3.2015 ratkaisuehdotuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) asiassa C‑242/14, joka koskee yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun neuvoston asetuksen EY N:o 2100/94 (perusasetuksen 14 ja 94 artikla) sekä maataloutta koskevan vapautuksen soveltamista koskevista säännöistä annetun asetuksen EY No: 1768/95 (soveltamisasetus) säännösten tulkintaa.
Ennakkoratkaisupyyntö liittyy tapaukseen, jossa asianosaisina olivat suojattujen kasvilajikkeiden haltijoiden intressejä edustava Saatgut‑Treuhandverwaltungs GmbH (STV), ja maatalousyritystä hallinnoiva Gerhard und Jürgen Vogel GbR sekä yrityksen vastuunalaiset yhtiömiehet Gerhard ja Jürgen Vogel (Vogel-yhtiömiehet). Asiassa oli kyse siitä, että jälkimmäisenä mainitut olivat käyttäneet istutuksissaan suojatusta kasvilajikkeesta korjattua tuotetta ilman sen haltijan lupaa.
STV oli vaatinut Vogel-yhtiömiehiä maksamaan vahingonkorvausta suojatun lajikkeen luvattomasta istuttamisesta. STV oli väittänyt kanteensa tueksi, että Vogel-yhtiömiehet olivat velvollisia maksamaan sille perusasetuksen nojalla kasvilajikkeen käytön lupamaksun määrää kokonaisuudessaan vastaavan kohtuullisen hyvityksen. Vogel-Yhtiömiehet eivät suostuneet STV:n vaatimukseen, vedoten perusasetuksen mukaiseen ”viljelijöiden etuoikeuteen”, jonka perusteella viljelijöillä on oikeus omasta aloitteestaan käyttää lisäystarkoitukseen omalla tilallaan korjattuja tuotteita, jotka he ovat saaneet istuttamalla suojattuja kasvilajikkeita. Poikkeuksen soveltuminen edellyttää tiettyjen ehtojen täyttymistä, joihin kuuluu erityisesti velvollisuus maksaa käytöstä suojan haltijalle kohtuullinen palkkio. Tämä palkkio olisi suojatun lajikkeen käyttäjälle edullisempi kuin lupamaksunmäärää kokonaisuudessaan vastaava kohtuullinen hyvitys.
Asiaa käsittelevä Mannheimin alioikeus (Landgericht Mannheim) on pyysi EUT:tä määrittelemään ajankohdan mistä lähtien ja mihin ajankohtaan mennessä viljelijän on maksettava kasvinjalostajanoikeuden haltijalle perusasetuksen nojalla kuuluva kohtuullinen palkkio, jotta säädetty ”viljelijöiden etuoikeus”-poikkeus soveltuu, ja viljelijä voi välttää oikeustoimet.
Julkisasiamies Jääskinen totesi kannanotossaan, ettei perusasetuksen ”viljelijän etuoikeus”- säännös ole selvästi ilmaistu. Soveltamisasetuksen säännöksiin sisältyy kuitenkin merkittäviä vastaamista selkeyttäviä seikkoja.
Jääskisen mukaan soveltamisasetuksen sanamuoto estää sen, että viljelijän olisi maksettava palkkio etukäteen ennen kyseessä olevaa istutusta. Perusasetuksen mukaan kohtuullisen palkkion maksamista koskeva velvollisuus alkaa heti ja vasta nimenomaisesti, kun viljelijä tosiasiallisesti hyödyntää korjattua tuotetta lisäystarkoituksessa omalla tilallaan.
Lisäksi soveltamisasetuksen mukaan haltija ei saa määrittää maksupäiväksi päivämäärää, joka on aikaisempi kuin velvoitteen alkamispäivämäärä. Jääskisen mukaan säännöksestä seuraa, ettei kasvinjalostajanoikeuksien haltija voi vaatia maksua ennen kuin korjattua tuotetta on käytännössä hyödynnetty lisäystarkoituksessa tehdyn istutuksen kautta.
Poikkeusjärjestelmän tarkoitus on EUT:n vahvistaman kannan mukaan ”maataloustuotannon suojaaminen yleisen edun vuoksi”. Tarkoitus huomioiden, olisi Jääskisen mukaan kohtuutonta vaatia viljelijää täyttämään maksuvelvollisuutensa jo ennen kuin hän on kylvänyt suojatun kasvilajikkeen korjatun tuotteen. Tällainen vaatimus saattaisi saada viljelijän pidättäytymään vetoamasta viljelijöiden etuoikeuteen ja siten tehdä vähemmän houkuttelevaksi mainitun järjestelmän kohteena olevan maataloustuotannon.
Jääskinen ehdottaa vastaamaan ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen niin, että viljelijä on velvollinen maksamaan kasvinjalostajanoikeuksien haltijalle kohtuullisen palkkion vasta siitä ajankohdasta lukien, kun hän tosiasiallisesti käyttää satonsa korjattua tuotetta lisäystarkoituksessa. Viljelijään ei siten voitaisi kohdistaa oikeustoimia, vaikka hän aloittaa suojatun tuotteen tosiasiallisen hyödyntämisen ennen maksuvelvollisuutensa täyttämistä.
Toisena kysymyksenä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee EUT:lta asetetaanko viljelijöiden etuoikeuden saamisen edellytykseksi se, että maksamisessa noudatetaan rajattua, unionin oikeuden asiaa koskevissa säännöksissä vahvistettua määräaikaa. Tuomioistuimen mukaan määräajalle ei löydy selkeää oikeusperustaa käsiteltävässä asiassa sovellettavista teksteistä eikä EUT:n oikeuskäytännöstä.
Jääskinen katsoi ratkaisun löytyvän soveltamisasetuksesta. Sen mukaan kohtuullinen palkkio on maksettava ”markkinointivuonna”, joka alkaa 1.heinäkuuta ja päättyy seuraavana kalenterivuonna 30.kesäkuuta. Vaikka kyseinen säännös koskee eri alaa kuin viljelijöiden oikeuksia, säännöksestä kuitenkin selviää, että yhteisön lainsäätäjä mieltää markkinointivuoden merkitykselliseksi määräajaksi, jonka kuluessa kohtuullinen palkkio on maksettava.
Jääskisen mukaan perusasetusta on tulkittava siten, että ilman asianosaisten poikkeavaa sopimusta, viljelijällä, joka vetoaa perusasetuksen poikkeukseen, on velvollisuus maksaa kohtuullinen palkkio suojatun kasvilajikkeen haltijalle vasta lajin tosiasiallisesta käytöstä alkaen ja viimeistään sen kalenterivuoden lopussa, johon tämä toimenpide kuuluu.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiaan C‑242/14 on luettavissa kokonaisuudessaa Curia-tietokannasta: http://curia.europa.eu/
(MK)