EUT: Tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivi ei estä kansallista lainsäädäntöä, joka sisältää oletuksen esittäjien oikeuksien siirtymisestä audiovisuaaliselle instituutille

29.11.2019

EUT antoi 14.11.2019 ratkaisun asiassa Spedidam C-484/18 koskien Ranskan kansallisen audiovisuaalisen instituutin erityisjärjestelmää, jossa kyseisen laitoksen ei tarvitse saada kirjallista suostumusta esittäjältä tämän esitysten tallenteiden hyödyntämiseksi. EUT katsoi, ettei tekijänoikeusdirektiivin (2001/29/EY) tulkinta estä kansallista erityisjärjestelmää esittäjän suostumusta koskevan olettaman osalta.

Asiassa oli kyse Ranskan ylimmän yleisen tuomioistuimen Cour de cassationin pyytämästä ennakkoratkaisusta. Asiassa vastakkain olivat Spedidam (Société de perception et de distribution des droits des artistes-interprètes de la musique et de la danse) ja yksityishenkilöt PG ja GF sekä Ranskan kansallinen audiovisuaalinen instituutti, INA. PG ja GF vaativat tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijana korvausta siitä, että INA oli laittanut verkkosivustolleen videotallenteita ja äänitallenteen PG:n ja GF:n edesmenneen isän konserttiesityksistä ilman näiden lupaa välittää kyseisiä esityksiä yleisölle.

Kysymys ennakkoratkaisupyynnössä oli, onko tekijänoikeusdirektiivi esteenä kansallisen lain mukaiselle kansallisten audiovisuaalisten arkistojen hyödyntämisoikeudelle, joka perustui esittäjän oletettuun suostumukseen. EUT lähti arviossaan siitä, että direktiivin lähtökohtana on, että esittäjillä tulee olla yksinoikeus joko sallia tai kieltää kappaleen valmistaminen ja yleisön saataviin saattaminen esitystensä tallenteiden osalta. EUT:n mukaan esittäjät olivat oikeutettuja korkean tasoiseen suojaan ja suojan oli lähtökohtaisesti oltava ulottuvuudeltaan laaja, mikä ilmeni myös esimerkiksi tuomiosta Soulier ja Doke (C‑301/15). EUT totesi, että oikeudenhaltijalta saatu suostumus voi muun ohella olla implisiittinen.

Esittäjä, joka osallistuu audiovisuaalisen teoksen toteuttamiseen ja on läsnä tallennuspaikalla, josta ohjelmayhtiöt lähettävät sen yleisradiolähetyksenä, on EUT:n arvion mukaan tietoinen teoksensa suunnitellusta käytöstä. Tällöin voi katsoa, että esittäjä on osallistumisensa perusteella sallinut esityksen tallentamisen ja hyödyntämisen. Ranskan kansallinen lainsäädäntö sisälsi myös mahdollisuuden kumota tämä olettama. Olettama itsessään oli lisäksi perusteltu direktiivin perustelukappaleessa mainittujen oikeudenhaltijoiden välisten oikeuksien ja etujen oikeudenmukainen tasapainon turvaamiseksi.

EUT katsoi – toisin kuin julkisasiamies ratkaisuehdotuksessaan – ettei direktiivin tulkinta estä kansallista lainsäädäntöä, jossa INA:lla oli audiovisuaalisten arkistojen hyödyntämisoikeus perustuen olettamaan, että osallistuessaan teoksen tallentamiseen yleisradiotoimintaa varten esittäjä antaa luvan esityksensä tallentamiseen ja hyödyntämiseen.

EUT:n ratkaisu asiassa C-484/18

(AL)