EUT: tavaroiden alaluokkien määrittelyssä ei ole merkitystä tavaroiden mahdollisilla eri käyttötarkoituksilla, kun arvioidaan tavaramerkin tosiasiallista käyttöä

Oikeusriita oli saanut alkunsa väitteestä, jonka EU-sanamerkin TAIGA haltija Taiga AB oli tehnyt ACTC:n tavaramerkin rekisteröintiä vastaan sekaannusvaaran perusteella. Sanamerkki TAIGA oli rekisteröity Nizzan sopimuksen mukaisessa luokassa 25 mm. seuraaville tavaroille: ”Vaatteet, jalkineet, päähineet; puvut”. ACTC oli hakenut rekisteröintiä merkille ”tigha” luokkaan 25 kuuluville tavaroille. EUIPO:n neljäs valituslautakunta hylkäsi rekisteröintihakemuksen sillä perusteella, että Taiga oli näyttänyt toteen aikaisemman tavaramerkin käytön tiettyjen luokkaan 25 kuuluvien tavaroiden osalta, jotka olivat samoja tai samankaltaisia kuin haetun tavaramerkin kattamat tavarat, jolloin merkkien välillä oli sekaannusvaara. ACTC valitti päätöksestä väittäen, että Taigan toimittamat todisteet kattoivat ainoastaan huonoilta sääolosuhteilta suojaavat päällysvaatteet. ACTC väitti, että Taigan toimittamien todisteiden perusteella ei voida näyttää toteen aikaisemman tavaramerkin tosiasiallista käyttöä luokkaan 25 kuuluvan kokonaisuutena tarkasteltavan ryhmän ”vaatteet” osalta.

Asia eteni unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka tutki, muodostivatko Taigan toimittamissa todisteissa tarkoitetut tavarat itsenäisen alaryhmän, joka kattaa yksistään huonoilta sääolosuhteilta suojaavat päällysvaatteet. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että näillä tavaroilla oli sama käyttötarkoitus, koska niillä pyritään pukemaan ihmiskeho ja suojaamaan sitä sääolosuhteita vastaan, ja ettei niitä voida missään tapauksessa pitää olennaisesti erilaisina.

ACTC valitti tuomiosta unionin tuomioistuimeen ja esitti kaksi valitusperustetta. ACTC moitti ensimmäisessä valitusperusteessa unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi valituksenalaisen tuomiossa, että kaikilla Taigan toimittamissa todisteissa tarkoitetuilla vaatteilla oli sama käyttötarkoitus. Unionin yleinen tuomioistuin totesi ACTC:n mukaan virheellisesti, etteivät nämä tavarat muodosta itsenäistä alaryhmää. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin ei ollut ottanut huomioon, että kyseisillä vaatteilla on useita eri käyttötarkoituksia eli niillä pyritään peittämään, pukemaan tai suojaamaan kehoa.

EUT:n mukaan, jotta voitaisiin katsoa, että tavaramerkkiä käytetään tosiasiallisesti tavaramerkkiasetuksen 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, tätä tavaramerkkiä on käytettävä sen olennaisen tehtävän mukaisesti, jona on taata kuluttajalle tavaramerkin kattaman tavaran alkuperä ja erottaa tavarat kilpailijoiden tuotteista. EUT totesi, että tästä johtuen on riittävää vaatia aikaisemman tavaramerkin haltijaa esittämään todisteet tämän tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä joidenkin tähän homogeeniseen ryhmään kuuluvien tavaroiden tai palvelujen osalta. EUT kuitenkin totesi, että sellaisten laajaan tavararyhmään ryhmiteltyjen tavaroiden tai palvelujen osalta, jotka voidaan jakaa useisiin itsenäisiin alaryhmiin, aikaisemman tavaramerkin haltijaa on vaadittava esittämään todisteet kyseisen tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä kunkin itsenäisen alaryhmän osalta.

EUT:n mukaan on arvioitava konkreettisesti muodostavatko nämä tavarat kyseessä olevaan luokkaan kuuluvien tavaroiden itsenäisen alaryhmän siten, että ne tavarat liittyvät siihen tavararyhmään, jonka kyseisen tavaramerkin rekisteröintihakemus kattaa.

EUT totesi, että unionin yleinen tuomioistuin oli tutkinut, muodostivatko Taigan esittämissä käyttöä koskevissa todisteissa tarkoitetut tavarat itsenäisen alaryhmän. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin oli EUT:n mukaan asianmukaisesti liittänyt nämä tavarat tähän yleisempään ryhmään ennen kuin se on päätellyt tuomiossa, ettei mainittuja tavaroita voida pitää olennaisesti erilaisina.

EUT totesi, että jos kyseisillä tavaroilla on useita käyttötarkoituksia, tällöin ei voida – toisin kuin valittaja väitti – määrittää tavaroiden erottamiskykyistä alaryhmää tarkastelemalla erikseen kutakin niistä käyttötarkoituksista, joita näillä tavaroilla voi olla. EUT:n mukaan se johtaisi aikaisemman tavaramerkin haltijan oikeuksien liialliseen rajoittamiseen erityisesti sikäli kuin ei otettaisi riittävällä tavalla huomioon sen oikeutettua intressiä laajentaa niiden tavaroiden tai palvelujen valikoimaa, joita varten sen tavaramerkki on rekisteröity. EUT totesi, että unionin yleinen tuomioistuin oli perustellusti jättänyt tarkastelematta erikseen kutakin kyseisten tavaroiden käyttötarkoitusta eli ihmiskehon peittämistä, pukemista tai suojaamista, sillä nämä eri käyttötarkoitukset liittyvät toisiinsa näiden tavaroiden markkinoille saattamisen yhteydessä.

EUT hylkäsi ensimmäisen valitusperusteen perusteettomana.

Toisessa valitusperusteessaan ACTC väitti, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara. EUT hylkäsi kyseisen sekaannusvaaraa koskevan väitteen perusteettomana, koska tavaramerkkien lausuntatapaan perustuvien argumenttien tueksi ei oltu toimitettu riittävästi näyttöä.

Ratkaisu on luettavissa täältä.

(AH)