EUT: Taustamusiikin soittaminen lentokoneessa tai junassa on yleisölle välittämistä

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 20. huhtikuuta ratkaisun yhdistetyissä asioissa C-775/21 ja C-826/21. Ratkaisussa EUT vahvisti, että musiikkiteoksen tai sen osan välittäminen joukkoliikennevälineessä taustamusiikkia varten on tietoyhteiskuntadirektiivissä (2001/29/EY) tarkoitettua yleisölle välittämistä. Sen sijaan äänentoistolaitteen ja sen toimintaa tukevan ohjelmiston asentaminen junaan tai lentokoneeseen ei ole sellaisenaan direktiivissä tarkoitettua yleisölle välittämistä.

Yhdistetyssä asiassa C-775/21 ja C-826/21 vastapuolina olivat kaksi romanialaista tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien yhteishallintaorganisaatiota sekä lentoliikenneyhtiö Blue Air ja romanialainen rautatieliikenneyhtiö CFR. Yhteishallintaorganisaatioiden mukaan matkustajaliikennöintiä harjoittavien yhtiöiden olisi tullut hankkia asianmukaiset lisenssit, sillä musiikkiteosten välittämisen mahdollistavan äänentoistolaitteen asentaminen joukkoliikenneväliseen on tietoyhteiskuntadirektiivissä tarkoitettua yleisölle välittämistä. Yleisölle välittämisestä on joka tapauksessa kyse ainakin silloin, kun musiikkiteos tai sen osa välitetään matkustajille taustamusiikin soittamista varten.

Kummassakin tapauksessa romanialainen alioikeus totesi, että sellaisen äänentoistolaitteen asentaminen junaan tai lentokoneeseen, jota on mahdollista käyttää musiikkiteosten välittämiseen, on direktiivissä tarkoitettua yleisölle välittämistä. Romanialainen alioikeus hyväksyi kuitenkin vain Blue Airia koskevat vaatimukset korvausten ja seuraamusmaksujen määräämisestä, sillä CFR:n osalta ei ollut näytetty toteen, että juniin olisi asennettu teosten välittämiseen soveltuvat äänentoistojärjestelmät. Molemmista ratkaisuista valitettiin Romanian ylimpään tuomioistuimeen, joka pyysi kummassakin asiassa ennakkoratkaisua EUT:lta.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi selvyyttä ensinnäkin siihen, onko tekijänoikeudella tai lähioikeudella suojatun teoksen välittäminen julkisessa kulkuvälineessä taustamusiikkia varten tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä erityisesti silloin, kun toiminnalla ei tavoitella voittoa. EUT totesi, että yleisölle välittäminen edellyttää kahden kumulatiivisen kriteerin täyttymistä: toiminnassa on oltava kyse sekä teoksen ”välittämisestä” että teoksen välittämisestä ”yleisölle”. EUT:n mukaan kyse on tapauskohtaisesta arvioinnista, jossa tulee ottaa huomioon useita toisiaan täydentäviä, epäitsenäisiä ja toisistaan riippuvia arviointiperusteita. Arviointiperusteiden osalta EUT on painottanut erityisesti välittäjän keskeistä roolia ja toiminnan tarkoituksellisuutta. Kyseinen arviointiperuste nousi keskeiseen asemaan myös tässä tapauksessa.

Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta EUT totesi, että tekijänoikeudella tai lähioikeudella suojatun teoksen tai sen osan välittäminen taustamusiikkia varten julkisessa liikennevälineessä on direktiivissä tarkoitettu yleisölle välittämistä. Tämä johtuu siitä, että tarjotessaan asiakkaille pääsyn suojattuun teokseen henkilöliikenteenharjoittaja toimii täysin tietoisena menettelynsä seurauksista. Kyse on yleisölle välittämisestä erityisesti silloin, kun asiakkailla ei olisi ilman välittämistoimea mahdollisuutta vastaanottaa suojattua teosta tai sen osaa. Sillä, tavoitellaanko musiikkiteoksen välittämisellä taloudellista voittoa, ei ole EUT:n mukaan ratkaisevaa merkitystä yleisölle välittämistä koskevassa arvioinnissa.

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomiostuin tiedusteli, onko äänentoistolaitteen asentaminen joukkoliikenneväliseen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä. EUT nojasi perusteluissaan tietoyhteiskuntadirektiivin johdantokappaleen 27 kohtaan ja tekijänoikeussopimuksen 8 artiklaan, joissa todetaan, ettei pelkkä teosten välittämisen mahdollistavien laitteiden olemassaolo ole direktiivissä tarkoitettua yleisölle välittämistä. Lisäksi EUT totesi, ettei äänentoistolaitteen asentamista julkiseen kulkunneuvoon voida rinnastaa ravitsemisliikkeen, hotellin tai kylpylän toiminnanharjoittajien suorittamaan toimeen, jolla toiminnanharjoittajat välittävät asiakkailleen suojattuja teoksia tiloihin sijoitettujen televisio- tai radiovastaanottimien avulla. Täten sellaisen äänentoistolaitteen ja sitä tukevan ohjelmiston asentaminen julkiseen kulkuneuvoon, joka mahdollistaa suojatun teoksen myöhemmän välittämisen yleisölle, ei ole tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä.

Kolmanneksi EUT vastasi kysymykseen siitä, onko tietoyhteiskuntadirektiivi esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään olettamasta, jonka mukaan äänentoistolaitteen olemassaolo julkisessa kulkuvälineessä on yleisölle välittämistä. EUT:n mukaan jäsenvaltio ei voi säätää edellä mainitusta olettamasta, sillä sen salliminen johtaisi siihen, että äänentoistolaitteen olemassaolosta tulisi maksaa korvaus myös sellaisessa tilanteessa, jossa äänentoistolaitetta ei käytetä tekijänoikeudella tai lähioikeudella suojatun teoksen välittämiseen yleisölle.

EUT:n ratkaisu on luettavissa täältä.

Kuva: Unsplash, John McArthur