EUT: radiovastaanottimella varustettujen autojen vuokraaminen ei muodosta yleisölle välittämistä tietoyhteiskuntadirektiivin ja vuokraus- ja lainausdirektiivin tarkoittamalla tavalla
Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 2.4.2020 ratkaisun asiassa C-753/18, jossa vastakkain olivat kaksi tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien alalla Ruotsissa toimivaa yhteishallinnointiorganisaatiota, Föreningen Svenska Tonsättares Internationella Musikbyrå u.p.a. (Stim) ja Svenska artisters och musikers intresseorganisation ek. för. (SAMI) sekä kaksi autovuokraamoa, Fleetmanager Sweden AB ja Nordisk Biluthyrning AB, jotka tarjosivat autoja lyhytaikaiseen vuokraan. EUT päätyi ratkaisussaan siihen, että radiolla varustettujen autojen antaminen vuokralle ei merkitse yleisölle välittämistä tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29) ja vuokraus- ja lainausdirektiivin (2006/115) tarkoittamalla tavalla.
Ennakkoratkaisukysymykset esitettiin kahden riita-asian yhteydessä, joista ensimmäisessä yhteishallinnointiorganisaatio Stim nosti kanteen Fleetmanageria vastaan ja vaati korvausta sillä perusteella, että yhtiö oli myötävaikuttanut siihen, että muut toimijat olivat ilman Stimin lupaa saattaneet musiikkiteoksia yleisön saataviin tarjoamalla niitä yleisön saataville vuokraamalla radiovastaanottimella varustettuja autoja lyhyeen vuokrakäyttöön. Kanne hylättiin ja tuomio pysytettiin ylioikeudessa, mistä Stim valitti Högsta domstoleniin. Hylkääminen perustui ensisijassa siihen, ettei yhtiö ollut myötävaikuttanut tekijänoikeuksien loukkaukseen.
Toisessa tapauksessa NB nosti Ruotsin patentti- ja markkinatuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati vahvistamaan, ettei yhtiö ollut velvollinen suorittamaan SAMI:lle korvausta äänitallenteiden käyttämisestä siksi, että yhtiön vuokraamat ajoneuvot oli varustettu radiovastaanottimella ja CD-soittimella. Tuomioistuin hylkäsi yhtiön kanteen. Ylempi tuomioistuin kumosi päätöksen, mistä SAMI valitti Högsta domstoleniin.
Högsta domstolenin esittämissä ennakkoratkaisukysymyksissä oli EUT:n mukaan kyse siitä, olivatko radiovastaanottimilla varustettuja autoja vuokraavat yhtiöt välittäneet luvattomasti yleisölle musiikkiteoksia tietoyhteiskuntadirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja toisaalta esittävien taiteilijoiden lähioikeuksien yhteisvalvontajärjestön mahdollisuudesta vaatia näiltä yhtiöiltä kohtuullista korvausta silloin, kun autojen vuokraaminen johtaa vuokraus- ja lainausdirektiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun yleisölle välittämiseen.
Oikeuskäytännön perusteella (esim. Phonographic Performance-tapaus) molemmissa säännöksissä tarkoitettua yleisölle välittämisen ilmausta oli tulkittava siten, että niillä oli sama merkitys. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä oli katsottu, että yleisölle välittämisen käsitteessä yhdistyy kaksi kumulatiivista tekijää; teoksen ”välittäminen” ja teoksen välittäminen ”yleisölle” (esim. Reckhoff-tapaus).
Välittämisen olemassaolon arvioimiseksi tuli EUT:n mukaan suorittaa yksilöllinen arviointi. Tällöin huomioitavaksi tuli välittämistoimen tarkoituksellisuus niin, että menettelyn seurauksena asiakkaille tarjottiin pääsy suojattuun teokseen. Tietoyhteiskuntadirektiivin perustelukappaleen mukaan ”pelkkä aineiston välittämisen mahdollistavien tai toteuttavien välineiden tarjoaminen ei ole tässä direktiivissä tarkoitettua välittämistä”. Tämä koskee myös tilannetta, jossa tarjotaan vuokra-auton sisäänrakennettu radiovastaanotin, jolla voidaan vastaanottaa ilman vuokrausyhtiön lisätoimea maanpäällisiä radiolähetyksiä auton sijaitsemalla alueella. Toiminta eroaa välitystoimista, joilla palveluiden tarjoajat tietoisesti välittävät asiakkailleen suojattuja teoksia lähettämällä lähetyssignaalin tiloihinsa sijoitettujen vastaanottimien avulla (ks. Reha Training –tapaus).
EUT:n mukaan näillä perusteilla autonvuokrausyhtiöt eivät toteuttaneet suojattujen teosten välittämistä yleisölle saattaessaan radiovastaanottimilla varustettuja autoja yleisön saataviin. Koska vuokra-autojen sisätilojen tarjoaminen ei ollut välittämistoimi, ei ollut tarpeen tutkia, oliko tällaista saataviin saattamista pidettävä välittämisenä ”yleisölle”.
EUT päätyi siihen, että ensimmäiseen kysymykseen oli vastattava, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2006/115 8 artiklan 2 kohtaa tuli tulkitta siten, että radiovastaanottimella varustettujen autojen vuokraaminen ei muodosta kyseisissä säännöksissä tarkoitettua yleisölle välittämistä. Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen ei ollut ensimmäiseen annettu vastaus huomioiden tarpeen vastata.
Ratkaisu luettavissa täältä.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksesta kirjoitettu uutinen luettavissa täältä.
(AL)