EUT: Perhe-elämän suojaa koskeva perusoikeus ei voinut estää immateriaalioikeuksien suojan tehokasta toteutumista

19.10.2018

EUT:lle esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä oli kyse omaisuudensuojaa, yksityisyydensuojaa, perhe-elämän kunnioitusta sekä tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevien perusoikeuksien välisestä punninnasta. Asiassa C-149/17 arvioitiin tekijänoikeuteen liittyvää korvausvastuuta tilanteessa, jossa tiedostoja oli jaettu vertaisverkossa. Internetyhteyden, josta loukkaus oli tapahtunut, IP-osoitteen haltija esitti, että myös haltijan perheenjäsenet olisivat voineet toteuttaa tekijänoikeusloukkauksen saman internetyhteyden avulla. EUT kuitenkin vahvisti 18.10.2018 annetussa ratkaisussaan, että kansallinen lainsäädäntö, jossa perhe-elämän kunnioitukseen liittyvän perusoikeuden nojalla perheenjäsenille tarjottaisiin lähes absoluuttinen suoja loukkaustilanteisiin liittyvissä vastuukysymyksissä ja siten estettäisiin teollis- ja tekijänoikeusloukkauksiin liittyvien oikeussuojakeinojen tehokas toteutuminen, ei ole EU-oikeuden mukainen.

Bastel Lübbella oli tekijänoikeus äänikirjaan, joka jaettiin vertaisverkossa (peer-to-peer) 8.5.2010 rajattomalle määrälle käyttäjiä internetyhteydellä, joka kuului IP-osoitteen perusteella Michael Strotzerille. Tekijänoikeusloukkauksen johdosta Lübbe nosti Strotzeria vastaan vahingonkorvauskanteen Münchenin alioikeudessa.

Strotzer kiisti loukanneensa tekijänoikeutta vetoamalla siihen, että samassa taloudessa asuneilla vanhemmilla oli mahdollisuus käyttää hänen internetyhteyttään. Perheenjäsenillä ei kuitenkaan ollut kyseistä äänikirjaa tietokoneellaan eivätkä he käyttäneet intertnetvertaisverkko-ohjelmistoa. Tästä huolimatta kanne kuitenkin hylättiin, sillä oikeuden mukaan Strotzerin ei voitu katsoa syyllistyneen kyseisen tekijänoikeusloukkaukseen, koska hän oli vedonneet mahdollisuuteen, että vanhemmat olisivat syyllistyneet kyseiseen loukkaukseen.

Päätöksestä valitettiin ennakkoratkaisun esittäneeseen tuomioistuimeen. Se oli jo arvioinut, että Strotzer on todennäköisesti syyllistynyt väitettyyn tekijänoikeuden loukkaukseen. Asiassa nousi kuitenkin arvioitavaksi Saksan kansallinen lainsäädäntö ja sitä tulkitsevan, korkeimman oikeuden Bundesgerichtshofin oikeuskäytäntö, joka voisi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan estää vastaajan tuomitsemisen. Kansallisen oikeuskäytännön mukaan tekijänoikeusloukkauksissa vaatimuksen esittäjän tehtävänä on esittää väite ja näyttää se toteen. Internetyhteyden haltijan voidaan kuitenkin olettaa syyllistyneen loukkaukseen, mikäli kukaan muu henkilö ei ole voinut käyttää internetyhteyttä loukkauksen aikana. Tällöin yhteyden haltijalla on toissijainen näyttötaakka, eli yhteyden haltijan on esitettävä, että muilla henkilöillä on ollut mahdollisuus käyttää internetyhteyttä ja että he ovat saattaneet syyllistyä väitettyyn tekijänoikeuden loukkaukseen. Mikäli loukkaukseen syyllistynyt tai siitä epäilty henkilö on kuitenkin internetyhteyden haltijan perheenjäsen, haltijalla ei ole velvollisuutta esittää lisätäsmennyksiä yhteyden käytön ajankohdasta ja laadusta perusoikeuskirjan 7 artiklan avioliiton ja perheen suojan sekä Saksan perustuslain takaamien vastaavien perusoikeuksien johdosta.

EUT joutui arvioimaan tapauksessa, oliko kansallinen lainsäädäntö ristiriidassa EU:n sääntelyn kanssa.  Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa (2001/29) ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta (2004/48) annetut direktiivit edellyttävät teollis- ja tekijänoikeuksien suojan korkeaa tasoa sekä tehokkaita oikeussuojakeinoja oikeuksien loukkaustilanteissa. Lisäksi myös perusoikeuskirjan omaisuudensuojaa koskeva artikla sääntelee teollis- ja tekijänoikeuksien turvaamista. Myös perusoikeuskirjan 52(1) artiklassa edellytetään tehokkaita oikeussuojakeinoja muiden perusoikeuskirjan takaamien oikeuksien loukkaustilanteissa.

Tapauksessa EUT huomautti, että Saksan kansallinen lainsäädäntö ja sen tulkinta johtivat käytännössä siihen, että ennakkoratkaisun kaltaisessa tilanteessa henkilö saattoi vapautua tekijänoikeusloukkauksen vastuusta mainitsemalla perheenjäsenensä nimen, ilman, että hänen tuli esittää tarkentavia tietoja perheenjäsenen toiminnasta. Tämä oli ongelmallista paitsi asiaa koskevien direktiivien asettamien tekijänoikeusloukkausten tehokkaiden oikeussuojakeinojen ja varoittavien seuraamusten, myös eri perusoikeuksien välisen oikeudenmukaisen tasapainon kannalta.

Täten EUT vahvisti, että ennakkoratkaisussa arvioitavana ollut kansallinen oikeus, joka estää korvauskannetta käsittelevää tuomioistuinta määräämästä perheenjäseniin liittyvien todisteiden esittämisen tai hankkimisen ja tekee täten väitetyn tekijänoikeuden loukkauksen todistamisen mahdottomaksi aiheuttaen ilmeistä haittaa tekijänoikeuden haltijoille, epäonnistuu eri perusoikeuksien välisen oikeudenmukaisen tasapainon saavuttamisessa. Tällöin kansallista lainsäädäntöä ei voida pitää EU-oikeuden mukaisena. EUT kuitenkin huomautti, että tilanteessa, jossa oikeudenhaltijoilla olisi käytettävissään toinen menettely ja oikeussuojakeino, tapausta tulisi arvioida toisin. Näin ollen EUT määräsi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, tarjoaako kansallinen lainsäädäntö muita oikeussuojakeinoja käsillä olevassa tapauksessa ja ratkaistava asia sen mukaisesti.

EUT:n ratkaisu on luettavissa täällä.

(HK)

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn