EUT: Pandalis ei osoittanut tavaramerkillä CYSTUS varustettujen tuotteiden olevan ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuja lisäravintoaineita
EUT antoi 31.1.2019 tuomion asiassa Pandalis v. EUIPO – LR Health & Beauty Systems, C-194/17 P, jossa käsiteltiin EU-tavaramerkkiä koskevaa menettämisvaatimusta. EUT totesi viitaten aiempaan oikeuskäytäntöön, että tavaramerkin käytön katsotaan olevan tosiasiallista silloin, kun tavaramerkkiä käytetään luomaan ja säilyttämään markkinat tavaroille, joita varten se on rekisteröity ja kyseessä ei ole pelkkä näennäinen käyttö. Toiseksi EUT katsoi tuomiossa, että EUIPO:n valituslautakunnan antaman päätöksen yhteydessä ei oltu loukattu valittajan oikeutta ottaa kantaa esitettyihin seikkoihin.
Tausta
Valittaja Pandalisille on rekisteröity vuonna 2004 EU-tavaramerkki sanamerkkiin CYSTUS. EU-tavaramerkki oli haettu tavaroille, jotka kuuluvat Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 ”lisäravintoaineet, ei lääkinnällisiin tarkoituksiin”. LR Health & Beauty Systems jätti 3.9.2013 kyseisen tavaramerkin menettämistä koskevan vaatimuksen EU-tavaramerkkiasetuksen 51 artiklan perusteella, että tavaramerkkiä ei ollut otettu viiden vuoden ajan kuluessa tosiasialliseen käyttöön tavaroille, joita varten se oli rekisteröity.
EUIPO:n valituslautakunta katsoi, ettei merkkiä ollut tosiasiallisesti käytetty. Valituslautakunnan mukaan merkkiä oli käytetty kuvailemaan tuotteiden pääainesosaa, sillä kyseiset tuotteet sisältävät keskeisenä vaikuttavana aineena Cistus Incanus L. ‑kasvilajikkeesta saatavaa uutetta. Tällöin ®-symbolin osittainen käyttö ja sanan ”cystus” kirjoittaminen y-kirjaimella ei ollut riittävää. Valituslautakunnan mukaan Pandalis ei myöskään osoittanut imeskelytablettien, kurkkupastillien, keitteen, kurkkuliuoksen ja tartuntaa ehkäisevien tablettien, jotka hän on varustanut tavaramerkillä CYSTUS, olevan luokaan 30 kuuluvia ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuja lisäravintoaineita”.
Pandalis valitti unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka hylkäsi kanteen. Pandalis vaati EUT:ta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion.
EUT:n arviointi asiasta
Ensimmäisessä valitusperusteessa valittaja väitti unionin yleisen tuomioistuimen tehneen oikeudellisia virheitä EU-tavaramerkkiasetuksen tulkinnassa, koska tuomion perusteluista ei ilmene, ettei tavaramerkkiä olisi käytetty tosiasiassa Nizzan sopimuksen luokassa 30 tarkoitettuja tavaroita varten. EUT katsoi, että valituslautakunta oli riidanalaisessa tuomiossa perustellusti katsonut, ettei valittaja ollut toimittanut näyttöä tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä eikä vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella unionin tuomioistuimen edellytetä esittävän tyhjentävästi selvitystä kaikista asianosaisten päätelmistä eli tässä tapauksessa siitä, miksi unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut erikseen, onko tavaramerkkiä käytetty tosiasiallisesti erityisesti osassa tavaramerkin tuotteista.
Tavaramerkin tosiasiallisen käytön arvioinnista EUT totesi, että arvioinnin on perustuttava kaikkiin seikkoihin, joilla voidaan osoittaa, että tavaramerkkiä hyödynnetään kaupallisesti. Käyttö on tosiasiallista silloin, kun tavaramerkkiä käytetään luomaan ja säilyttämään markkinat tavaroille ja palveluille, joita varten tavaramerkki on rekisteröity ja säilyttämään niiden alkuperä. Edellytyksen ei katsottu täyttyvän, kun tavaramerkin asettaminen tavaraan ei edistänyt markkinoita tai erottanut tavaramerkkiä muiden yritysten tavaroista kuluttajan edun mukaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin oli todennut riidanalaisessa tuomiossa, että kohdeyleisö mieltää tavaramerkin tuotteiden pääainesosana olevaan cistus-kasviin viittaavaksi, jolloin tavaramerkillä on heikko erottamiskyky. Tämän perusteella riidanalaisessa tuomiossa katsottiin, ettei tavaramerkkiä käytetä sen keskeisen tehtävän mukaisesti vaan ennemmin kuvailemaan tuotteiden pääaineisosaa toteamatta kuitenkaan tavaramerkin olevan kuvaileva.
Kolmannessa valitusperusteessa valittaja väitti, että valittajan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu valituslautakunnan lausuessa rekisteröinnin ehdottoman hylkäysperusteen olemassaolosta ilman valittajan kantaa. Riidanalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin oli todennut, ettei valituslautakunta ollut lausunut, ettei valittaja voi käyttää riidanalaista tavaramerkkiä, joten ehdottomasta hylkäysperusteesta ei katsottu olevan lausuttu. Lisäksi valittajalla oli menettelyn aikana ollut mahdollisuus ottaa kantaa lausumalla tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä.
EUT hylkäsi valituksen kokonaisuudessaan ja velvoitti Pandalisin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
(LT)
Tuomio kokonaisuudessaan luettavissa täältä.