EUT otti kantaa vankeusrangaistuksen antamiseen tavaramerkin loukkauksesta

Bulgarialainen tuomioistuin oli esittänyt Euroopan unionin tuomioistuimelle (EUT) ennakkoratkaisupyynnön koskien sitä, oliko maan tavaramerkkiloukkauksia koskeva lainsäädäntö linjassa direktiivin 2004/48/EY ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa. EUT antoi asiassa ennakkoratkaisun C-655/21.

Tapauksessa oli kyse tavaramerkin loukkausta koskevasta rikosasiasta. Bulgarialainen viranomainen oli katsonut tapauksessa syytetyn, ilman yksinoikeuksien haltijoiden suostumusta, käyttäneen elinkeinotoiminnassaan yksinoikeuksilla suojattuja tavaramerkkejä ja näin aiheuttaneen huomattavaa vahinkoa. Syytettyä vastaan nostettiin syyte kansallisen rikoslain 172b §:ssä rangaistavaksi säädetystä törkeästä tavaramerkin loukkauksesta tuomioistuimessa, joka esitti asiassa ennakkoratkaisupyynnön.

Tuomioistuin huomioi, että rikoslain säännös oli säädetty käyttäen direktiivin 2004/48/EY johdanto-osan 28 perustelukappaleeseen perustuvaa valinnanvapautta rikosoikeudellisten seuraamusten säätämiseksi teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksesta. Se kuitenkin ennakkokysymyksessään pohti, oliko direktiivin 13 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja oikeuskäytännölle, joiden mukaan aiheutetun vahingon määrä kuuluu törkeää tavaramerkin loukkausta koskevan rikoksen tunnusmerkistöön. Lisäksi tuomioistuin kysyi, oliko vahinkojen arvo määritetty direktiivin säännösten mukaisesti. Tuomioistuin esitti myös kaksi kysymystä koskien kansallisen lainsäädännön yhdenmukaisuutta Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa.

EUT arvioi tuomiossaan ensin direktiivin 2004/48/EY tulkintaa. Direktiivin säännösten tulkinnan perusteella EUT totesi, että direktiivissä ei säännellä immateriaalioikeuksien loukkaamisen johdosta sovellettavia rikosoikeudellisia menettelyjä ja seuraamuksia. Siinä ainoastaan tunnustetaan jäsenvaltioiden oikeus säätää kansallisen tai kansainvälisen oikeuden nojalla rikosoikeudellisista seuraamuksista, joita ne pitävät asianmukaisina kyseisten oikeuksien loukkaamisen johdosta. EUT katsoi, että direktiivin tulkinta ei ollut tarpeen pääasian ratkaisemiseksi, koska kyseessä oli rikosoikeudenkäyntiä.

Tapauksessa oli keskeisempää Euroopan unionin perusoikeuskirjan tulkinta. Sen osalta EUT katsoi, että perusoikeuskirjan 49 artiklaan perustuva rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään tavaramerkin käyttämisen elinkeinotoiminnassa ilman yksinoikeuden haltijan suostumusta voitavan luokitella sekä hallinnolliseksi rikkomukseksi että rikoksena rangaistavaksi teoksi. Puolestaan 49 artiklan 3 kohdan EUT katsoi olevan esteenä säännökselle, jossa tavaramerkin käyttämisestä elinkeinotoiminnassa ilman suostumusta säädetään lievimmäksi rangaistukseksi viisi vuotta vankeutta tilanteessa, jossa teosta on esimerkiksi aiheutunut huomattavaa vahinkoa. EUT mukaan rangaistus ei välttämättä ole suhteeton kaikissa tapauksissa mutta ongelmallista on se, että viranomaiselle ei voida taata mahdollisuutta tarkistaa, ettei tuomittujen rangaistusten ankaruus ylitä rikoksen vakavuutta, kun kyseessä on rikoslain 172b §:n kaltainen laajan teonkuvauksen säännös, johon on liitetty vähintään viiden vuoden vapausrangaistus.

EUT:n tuomion pääset lukemaan täältä.

Kuva: Unsplash / Sasun Bughdaryan