EUT otti kantaa tietokoneohjelmien varmuuskopioiden jälleenmyyntiin

Aleksandrs Ranksia ja Jurijs Vasiļevičsia oli syytetty Riian aluetuomioistuimen rikosasioiden jaostossa Latviassa muun muassa tekijänoikeudella suojattujen teosten laittomasta myynnistä järjestäytyneenä ryhmänä. He olivat myyneet internetissä aikavälillä 28.12.2001-22.12.2004 Microsoft Corp:in julkaisemia tietokoneohjelmia, jotka on suojattu tekijänoikeudella. Tuona aikana he ehtivät myydä arviolta yli 3 000 tietokoneohjelmaa, mistä aiheutui Microsoft Corp:lle arviolta 265 514 euron aineellinen vahinko.

Riian aluetuomioistuimen rikosasioiden jaosto esitti EUT:lle kaksi ennakkoratkaisukysymystä. Ennakkoratkaisukysymyksissä oli kyse tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 2009/24/EY 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinnasta. EUT huomautti, että Ranskia ja Vasiļevičsia syytetään 28.12.2001-22.12.2004 tehdyistä teoista, joten pääasiaan on sovellettava tuolloin voimassa ollutta vastaavaa direktiiviä 91/250/ETY. Ennakkoratkaisukysymyksillä pyrittiin selvittämään, saako käytetyn tietokoneohjelman kappaleen ostaja oikeudenhaltijan levitysoikeuden raukeamissäännön mukaisesti jälleenmyydä kappaleen, joka on tallennettu muulle kuin alkuperäiselle aineelliselle alustalle, kun alkuperäinen aineellinen alusta on vahingoittunut ja alkuperäinen ostaja on hävittänyt tämän kappaleensa tai lakannut käyttämästä sitä.

EUT totesi direktiivin 4 artiklan c alakohdassa säädetyn raukeamissäännön tarkoittavan, että tietokoneohjelman tekijänoikeuden haltija, joka on myynyt EU:ssa tämän ohjelman kappaleen aineellisella alustalla (CD-ROM, DVD-ROM tms.) ja rajoittamattomalla käyttölisenssillä, ei voi estää alkuperäistä tai myöhempää ostajaa myymästä tätä kappaletta huolimatta jälleenmyynnin kieltävistä sopimuslausekkeista. Ennakkoratkaisukysymykset koskivat kuitenkin muulle kuin alkuperäiselle alustalle tallennetun käytetyn tietokoneohjelman kappaleen jälleenmyyntiä. EUT huomautti, että levitysoikeuden raukeaminen ei riipu siitä, myydäänkö kyseinen ohjelma aineellisella alustalla vai aineettomana, sähköisenä kappaleena.

Direktiivin 4 artiklassa annetaan tietokoneohjelman tekijänoikeuden haltijalle yksinoikeus ohjelman pysyvään tai tilapäiseen toisintamiseen ja sen sallimiseen. Siten raukeamissäännön nojalla tapahtuva ohjelman jälleenmyynti ei saa loukata tekijänoikeuden haltijan yksinoikeutta toisintamiseen. Toisaalta direktiivin 5 artiklan 2 kohdasta seuraa, että henkilö, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, saa valmistaa siitä tarpeellisen varmuuskopion omaan käyttöönsä. EUT:n mukaan tätä poikkeussäännöstä on tulkittava suppeasti; varmuuskopion valmistanut henkilö ei saa käyttää tätä kappaletta käytetyn ohjelman jälleenmyymiseksi, vaikka hän olisi turmellut, tuhonnut tai kadottanut alkuperäisen aineellisen alustan.

EUT:n ratkaisun mukaan direktiiviä on tulkittava siten, että rajoittamattomalla käyttölisenssillä varustetun tietokoneohjelman alkuperäinen ostaja voi jälleenmyydä käytettynä tämän kappaleen ja sen lisenssin, mutta hän ei voi myydä tämän ohjelman omaa varmuuskopiotansa ilman oikeudenhaltijan lupaa, vaikka kappaleen alkuperäinen aineellinen alusta on turmeltu, tuhottu tai kadonnut. Varmuuskopion luvaton myyminen muodostaa tekijänoikeuden loukkauksen.

Tuomio luettavissa EUT:n Curia-sivustolla tapauksen numerolla C-166/15.

(SY)