EUT otti kantaa patentin käyttöluvan haltijan lupamaksun maksuvelvollisuuteen

13.7.2016
EUT katsoi 7.7.2016 antamassaan tuomiossa, että SEUT 101 artikla ei ole esteenä sille, että käyttöluvan haltijan maksettavaksi määrätään lupamaksu patentoidun teknologian käyttämisestä koko sopimuksen voimassaoloajalta, jos patentti, johon käyttöoikeus on myönnetty, mitätöidään tai sitä ei loukata. Edellytyksenä kuitenkin on, että käyttöluvan haltija on voinut vapaasti irtisanoa kyseisen sopimuksen kohtuullisella irtisanomisajalla.

Behringswerke oli antanut Genentech Inc.:lle maailmanlaajuisen käyttöluvan patenttiin. Osapuolet tekivät käyttölupasopimuksen, johon sovellettiin Saksan lainsäädäntöä. Käyttölupasopimuksen mukaan Genentechin oli tullut maksaa luvan myöntämisestä kertamaksu, vuosittainen lupamaksu ja ”juokseva” lupamaksu myynnistä saaduista nettotuloista. Genentech ei ollut maksanut juoksevaa lupamaksua Hoechstille, jolle Behringwerken oikeudet olivat siirtyneet. Hoechst oli aloittanut välimiesmenettelyn Genentechiä vastaan. Hoechstin tytäryhtiö Sanofi-Aventis Deutschland oli nostanut Yhdysvalloissa Itä-Texasin alueen tuomioistuimessa (United States District Court for the Eastern District of Texas) patentin loukkauskanteen Genentechiä ja Biogen Idec Inc:ä vastaan. Kanne yhdistettiin Genentechin ja Biogen Idecin patentin mitätöintivaatimusten kanssa Pohjois-Kalifornian alueen tuomioistuimessa ja tuomioistuin hylkäsi ne. Sanofi-Aventis Deutschland valitti liittovaltion alueen muutoksenhakutuomioistuimeen (United States Court of Appeals for the Federal Circuit), joka hylkäsi valituksen.

Välimiesmenettelyssä välimies oli todennut Genentechin olevan velvollinen maksamaan Hoechstille juoksevan lupamaksun. Genentech oli nostanut kumoamiskanteen Ranskassa Pariisin muutoksenhakutuomioistuimessa (cour d’appel de Paris). Pariisin muutoksenhakutuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle (EUT) seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

Onko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artikla esteenä sille, että patenttien mitätöinnin yhteydessä pannaan täytäntöön sellainen käyttölupasopimus, jonka mukaan käyttöluvan saajan on maksettava lupamaksuja siitä, että tämä ainoastaan käyttää käyttöluvan kohteena oleviin patentteihin liittyviä oikeuksia?

EUT arvioi ensiksi kysymyksen siitä, tuliko kannetta edes ottaa tutkittavaksi. EUT totesi, että jos kansallisen tuomioistuimen esittämä kysymys koskee unionin oikeuden tulkintaa, on unionin tuomioistuimen lähtökohtaisesti ratkaistava se. EUT otti ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi.

EUT tulkitsi kysymyksen ymmärrettävän siten, onko SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaista, että kyseessä olevan käyttölupasopimuksen nojalla käyttöluvan haltijan maksettavaksi määrätään lupamaksu patentoidun teknologian käyttämisestä koko tämän sopimuksen voimassaoloajalta, jos tätä teknologiaa suojaavat patentit mitätöidään tai niitä ei loukata.

EUT totesi nojaten aiempaan Ottung-tuomioonsa (C-320/87), että SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ei kielletä sitä, että sopimuksella asetetaan velvollisuus suorittaa maksu sellaisen teknologian, jota patentti ei enää suojaa, käyttämisestä yksinoikeudella, kunhan käyttöluvan haltija voi vapaasti irtisanoa tämän sopimuksen. Jos käyttösopimuksen voimassaoloaikana lupamaksun maksuvelvollisuus pysyy voimassa myös teollisuusoikeuksien voimassaoloajan päätyttyä, sama pätee myös ajanjaksoon ennen näiden oikeuksien päättymistä.

EUT katsoi, että SEUT 101 artiklan vastaista ei ole, että kyseessä olevan kaltaisen käyttölupasopimuksen nojalla käyttöluvan haltijan maksettavaksi määrätään lupamaksu patentoidun teknologian käyttämisestä koko tämän sopimuksen voimassaoloajalta, jos patentti, jonka käyttöoikeus on myönnetty, mitätöidään tai sitä ei loukata. Edellytyksenä on, että käyttöluvan haltija on voinut vapaasti irtisanoa kyseisen sopimuksen kohtuullisella irtisanomisajalla.

Tuomio luettavissa EUT:n Curia-sivustolla tapauksen numerolla C-567/14.

(JH)