EUT linjasi tavaramerkkien sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa huomioitavista seikoista

Equivalenza oli hakenut Black Label by Equivalenza -kuviomerkin rekisteröintiä hajuvesille. Aiemman Labell -nimisen kuviomerkin haltija ITM oli tehnyt väitteen merkin rekisteröintiä vastaan vedoten merkkien väliseen sekaannusvaaraan. EUIPO:n väiteosasto hyväksyi väitteen, mutta sen toinen valituslautakunta hylkäsi väiteosaston päätöksestä tehdyn valituksen. Equivalenza vaati toisen valituslautakunnan päätöksen kumoamista unionin yleisessä tuomioistuimessa. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi päätöksen, mistä EUIPO valitti Euroopan unionin tuomioistuimeen.

Euroopan unionin tuomioistuin lähti arvioinnissaan siitä, että merkkien samankaltaisuus oli välttämätön edellytys tavaramerkkiasetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiselle. Se viittasi unionin yleisen tuomioistuimen tekemään kaksivaiheiseen sekaannusvaaran arvioon, jossa yleinen tuomioistuin ensin vertaili merkkien ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön samankaltaisuutta ja totesi, että merkit olivat erilaisia ulkoasun ja merkityssisällön osalta mutta samankaltaisia lausuntatavaltaan. Toiseksi se arvioi merkkien samankaltaisuutta kokonaisuudessaan, jolloin se otti huomioon myyntiolosuhteiden vuoksi ratkaisevassa roolissa olevat merkkien ulkoasut, jotka erosivat toisistaan. Tämä näkökulma oli kokonaisvaikutelman arvioinnissa merkittävämpi kuin merkkien lausuntatapa ja merkityssisältö.

Unionin tuomioistuin totesi, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen ottaessaan huomioon tavaroiden myyntiolosuhteet merkkien samankaltaisuuden arvioimisvaiheessa ja asettaessaan ulkoasun erovaisuudet myyntiolosuhteiden vuoksi lausuntatavan samankaltaisuuden edelle. Unionin tuomioistuin hyväksyi EUIPO:n valitusperusteen kolmannen ja neljännen osan ilman, että oli tarpeen tutkia sen muita argumentteja, sillä unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen luopuessaan sekaannusvaaran kokonaisanalyysista ja neutralisoidessaan merkkien lausuntatavan samankaltaisuuden niiden merkityssisällössä olevien erojen perusteella. Se ei myöskään ollut todennut, että ainakin toisella merkeistä oli kohdeyleisön keskuudessa selkeä ja täsmällinen merkitys. Unionin yleisen tuomioistuimen antama tuomio kumottiin.

Unionin tuomioistuin ratkaisi tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan perusteella asian itse. Se katsoi, että valituslautakunta oli perustellusti päätellyt merkkien olevan ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan samankaltaisia, mutta merkityssisällöltään erilaisia. Oikeuskäytäntö nimittäin edellytti, että ainakin toisella merkistä oli oltava kohdeyleisön keskuudessa selkeä ja täsmällinen, välittömästi ymmärrettävä merkitys, jotta merkityssisältöjen väliset erot olisivat voineet neutralisoida niiden samankaltaisuudet. Näin ei ollut käsiteltävässä asiassa.

Valituslautakunta oli unionin tuomioistuimen mukaan perustellusti päätynyt siihen, että kohdeyleisön kannalta sekaannusvaara oli olemassa. Se, että riidanalaisessa merkissä olivat sanat ”black” ja ”by equivalenza”, ei riittänyt poistamaan sekaannusvaaraa kun tästä huolimatta merkit olivat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan samankaltaisia. Toisaalta kokonaisarvioissa tuli huomioida, että adjektiivi ”black” oli puhtaasti perusväriä kuvaava käsite ja aikaisemmassa tavaramerkissä ei ollut sanoja ”by equivalenza” vastaavaa viittausta. Näitä seikkoja kokonaisuutena arvioiden Equivalenzan kumoamiskanne päädyttiin hylkäämään.

Päätös on luettavissa täältä.

(AL)