EUT: Jäsenvaltiossa sijaitseva tytäryhtiö katsottava tavaramerkkiasetuksen mukaisen oikeuspaikan perustavaksi liikkeeksi

24.5.2017

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) tulkitsi 18.5.2017 annetussa ratkaisussaan asiassa C-617/15 tavaramerkkiasetuksen oikeuspaikkasääntöjä. EUT katsoi, että neuvoston tavaramerkkiasetuksen (207/2009) 97 artiklan 1 kohtaa oli tulkittava siten, että vastaajan liikkeeksi katsotaan tämän tytäryhtiö silloin, kun sillä on sijaintijäsenvaltiossaan tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka, josta harjoitetaan liiketoimintaa. Lisäksi edellytetään, että tytäryhtiö esiintyy ulospäin pysyvästi kyseisen emoyhtiön jatkeena.

Tapauksessa oli kyse siitä, mikä tuomioistuin oli toimivaltainen tutkimaan tavaramerkin loukkausta koskevan kanteen. Hummel Holding A/S katsoi Nike Inc.:n ja Nike Retail BV:n tiettyjen tuotteiden loukkaavan kansainvälistä tavaramerkkiään, joka oli voimassa Euroopan unionissa. Vastaajalla ei ollut kotipaikkaa tai omaa liiketoimintaa unionissa, mutta kantaja oli haastanut tämän saksalaiseen tuomioistuimeen. Perusteena tälle oli, että loukkaukset olivat tapahtuneet pääasiassa Saksassa ja vastaajalla oli myös saksalainen tytäryhtiö Nike Deutschland GmbH.

Ennakkoratkaisukysymys koski neuvoston tavaramerkkiasetuksessa esiintyvää käsitettä liike. Kun vastaajalla ei ole kotipaikkaa unionissa, perustuu oikeuspaikka vastaajan liikkeen sijaintiin. Kansallinen tuomioistuin tiedusteli, millä edellytyksin oikeudellisesti itsenäistä tytäryhtiötä voidaan pitää artiklassa tarkoitettuna liikkeenä. Mikäli tytäryhtiö tulkitaan liikkeeksi, sen kotipaikan toimivaltainen tuomioistuin voi käsitellä emoyhtiöön kohdistuvan tavaramerkkioikeudellisen kanteen, mikäli emoyhtiöllä ei ole kotipaikkaa unionissa.

EUT totesi kyseessä olevan artiklan varmistavan, että EU-tavaramerkkiä koskevan riidan oikeuspaikka on aina EU:n alueella. Ei olisi tarkoituksenmukaista, jos näitä sääntöjä voitaisiin kiertää harjoittamalla liiketoimintaa muodollisesti itsenäisen tytäryhtiön kautta. Kolmansien on voitava luottaa syntyvään vaikutelmaan, kun tytäryhtiö pysyvästi harjoittaa liiketoimintaa emoyhtiön jatkeena. Merkitystä ei ole sillä, omistaako vastaaja tytäryhtiön suoraan vai väliyhtiön kautta, eikä myöskään sillä, väitetäänkö tytäryhtiön itse syyllistyneen loukkaukseen.

EUT katsoi, että liikkeen käsitettä on tulkittava laajasti. Tässä tapauksessa tytäryhtiö on tulkittava vastaajan liikkeeksi, mikäli se toimii kyseisessä jäsenvaltiossa liiketoimintakeskuksena, jolla on tosiasiallinen ja pysyvä toimipaikka, ja liike harjoittaa liiketoimintaa ja esiintyy ulospäin pysyvästi kyseisen emoyhtiön jatkeena. Kolmanteen maahan sijoittuneen emoyhtiön oikeuspaikka EU-tavaramerkkiä koskevassa asiassa voi siis määräytyä sen tytäryhtiön sijainnin perusteella.

EUT:n ratkaisu C-617/15 luettavissa Curia-tietokannassa.

(JR)