EUT hylkäsi tavaramerkkiä NEUSCHWANSTEIN koskevan valituksen

19.9.2018

EUT antoi 6.9.2018 ratkaisun asiassa C-488/16 P, jossa vastakkain olivat Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise eV (BSGE) ja EUIPO sekä Saksan osavaltio Baijeri. EUT hylkäsi BSGE:n tavaramerkkiä ”NEUSCHWANSTEIN” koskevan valituksen, joka viittasi Saksassa sijaitsevaan linnaan.

Baijerin vapaavaltio oli tehnyt rekisteröintihakemuksen EUIPO:lle sanamerkin ”NEUSCHWANSTEIN” rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi, joka rekisteröitiin 2011. Nimitys ”NEUSCHWANSTEIN” viittasi Baijerin vapaavaltiolle kuuluvaan, kuuluisaan Neuschwansteinin linnaan.

BSGE vaati merkin julistamista mitättömäksi sillä perusteella, että sanamerkkiä ”NEUSCHWANSTEIN” voitiin käyttää osoittamaan tavaroiden maantieteellistä alkuperää ja merkiltä puuttui erottamiskyky, jolloin sen rekisteröinti oli tavaramerkkidirektiivin (N:o 207/2009) 7 artiklan vastaista. Asia eteni unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka hylkäsi BSGE:n kanteen. BSGE vaati EUT:ssa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen kumoamista.

EUT totesi, että merkin rekisteröinti tulisi evätä vain, jos maantieteellinen nimi, joka halutaan rekisteröidä tavaramerkiksi, on sellaisen paikan nimi, jonka asianomainen kohderyhmä yhdistää hakemuksen kyseisentyyppisiin tavaroihin. Estettä ei ole lähtökohtaisesti sellaisten maantieteellisten nimien rekisteröimiselle, jotka eivät ole asianomaisessa kohderyhmässä tunnettuja tai joiden ominaispiirteiden vuoksi on epätodennäköistä, että kohderyhmä katsoisi kyseisten tavaroiden olevan peräisin tästä paikasta.

EUT totesi, että nimen ”Neuschwanstein” kuvailevuuden arvioimisen kannalta ei ollut merkityksellistä, että niitä myytiin matkamuistoina. Tavaralle annettu matkamuiston tehtävä ei ollut objektiivinen ja tavaran luonteesta johtuva piirre, koska EUT:n mukaan tämä tehtävä riippui ostajan vapaasta tahdosta ja hänen aikomuksistaan.  EUT:n mukaan ei ollut perusteltua katsoa, että mielikuva, johon nimi ”Neuschwanstein” viittaa, osoittaisi kohdeyleisön keskuudessa riidanalaisen tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen laatua tai olennaista piirrettä.

EUT arvioi, että pelkästään se seikka, että tavaroita ja palveluja tarjotaan tietyssä paikassa, ei voi olla niiden maantieteellistä alkuperää kuvaileva ilmaisu, koska kyseisten tavaroiden ja palvelujen myyntipaikka ei voi sellaisenaan osoittaa niiden maantieteelliseen alkuperään liittyviä piirteitä, ominaisuuksia tai erityisyyksiä, eli esimerkiksi tietylle paikkakunnalle tyypillistä valmistustapaa, perinnettä tai ilmastoa. EUT:n mukaan Neuschwansteinin linnaa ei tunneta sen myymistä matkamuistoista tai sen tarjoamista palveluista vaan sen ainutlaatuisesta arkkitehtuurista ja sen ensisijainen tehtävä ei ole matkamuistojen valmistaminen vaan kulttuuriperinnön säilyttäminen. EUT:n mukaan ei voitu katsoa, että myyntipaikka, johon nimi ”Neuschwanstein” viittasi, sellaisenaan kuvailisi kohdeyleisön silmissä riidanalaisen tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen olennaista ominaisuutta tai piirrettä, joten se ei voinut osoittaa sen kattamien tavaroiden maantieteellistä alkuperää.

BSGE väitti lisäksi, että Baijerin vapaavaltio oli toiminut vilpillisessä mielessä hakiessaan tavaramerkin rekisteröintiä. BSGE väitti, että Baijerin vapaavaltio oli hakenut tavaramerkkiä estääkseen kolmansia osapuolia käyttämästä merkkiä, vaikka se oli tiennyt, että muut yritykset myivät matkamuistoja samalla nimellä, kun taas unionin yleinen tuomioistuin oli katsonut riidanalaisessa tuomiossa, että Baijerin vapaavaltio oli noudattanut legitiimiä tavoitettaan säilyttää ja hoitaa museoaluetta. BSGE vetosi argumenttiensa tueksi tuomioon Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli (C-529/07), jonka perusteella se katsoi, ettei legitiimi tavoite sulje pois vilpillistä mieltä, vaan vilpillistä mieltä on arvioitava käytettyjen keinojen perusteella.

EUT totesi, että BSGE:n argumentit perustuivat kyseisen tuomion väärään tulkintaan. Tuomiossa oli todettu, että vaikka hakija olisi tehnyt merkin rekisteröintihakemuksen pelkästään kilpaillakseen vilpillisesti samankaltaista merkkiä käyttävää kilpailijaa vastaan, ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että hakija pyrki kyseisen merkin rekisteröinnillä lainmukaiseen tavoitteeseen. Tilanne voisi olla tällainen muun muassa silloin, kun hakija tietää rekisteröintihakemuksen jättämishetkellä, että kolmas, joka on uusi toimija markkinoilla, pyrkii hyötymään kyseisestä merkistä kopioimalla sen ulkoasun, mikä saa hakijan rekisteröimään sen estääkseen ulkoasun käyttämisen. EUT totesi, ettei tuomiosta ilmennyt, että vilpillisen mielen arvioinnin on välttämättä perustuttava tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi suoritettuihin toimiin.

EUT hylkäsi valituksen kokonaisuudessaan.

Ratkaisu on luettavissa täällä.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiasta luettavissa täällä.

(AH)

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn