EUT hylkäsi EUIPO:n valituksen Puman tavaramerkkikiistassa

Tapauksessa Gemma Group oli tehnyt 2013 EUIPO:lle EU-tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen. Gemma Groupin haki sinistä loikkaavaa kissaeläintä esittävää kuviomerkkiä luokassa 7 (Puuntyöstökoneet; Koneet alumiinin työstämiseen; PVC:n käsittelykoneet), jonka rekisteröintiä vastaan Puma esitti väitteen. Puma vetosi tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohtaan, jonka mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sama tai samankaltainen kuin laajalti tunnettu tavaramerkki ja rekisteröitävän tavaramerkin käyttäminen ilman perusteltua syytä merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvyn tai maineen epäoikeutettua hyväksikäyttöä taikka olisi niille haitaksi. Väite perustui Puman aikaisempiin loikkaavia kissaeläimiä esittäviin tavaramerkkeihin, jotka oli rekisteröity luokkiin 18, 25 ja 28.

EUIPO:n väiteosasto hylkäsi Puman väitteen kokonaisuudessaan katsoen Puman aikaisempien tavaramerkkien maineen osalta, että prosessiekonomisista syistä todisteita, joita Puma oli esittänyt näyttääkseen toteen tavaramerkkinsä laajan käytön ja maineen, ei ollut tarpeen tutkia. EUIPO:n valituslautakunta ei muuttanut väiteosaston päätöstä.

Puma nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa riidanalaista päätöstä koskevan kumoamiskanteen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan EUIPO oli loukannut hyvän hallinnon periaatetta ja erityisesti velvollisuuttaan perustella päätöksensä, kun valituslautakunta ei ollut tutkinut Puman todisteena esittämiä kolmea EUIPO:n päätöstä, joissa oli katsottu, että Puman loikkaavia kissaeläimiä esittävät tavaramerkit olivat laajalti tunnettuja ja yleisö tunsi ne hyvin, eikä selittänyt syitä, joiden perusteella se oli katsonut, että kyseisten päätöksen toteamukset eivät olleet enää merkityksellisiä.

EUIPO valitti päätöksestä EUT:lle ja väitti, että unionin yleinen tuomioistuin oli rikkonut oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteita katsomalla, että EUIPO:lla olisi ollut velvollisuus pyytää viran puolesta Pumaa esittämään lisätodisteita laajasta tunnettuudesta ja että yleinen viittaus Pumaa koskeviin päätöksiin oli pätevä todiste.

EUT totesi aluksi, että laajaa tunnettuutta arvioitaessa on otettava huomioon kaikki yksittäistapauksessa merkitykselliset seikat, joita ovat muun muassa tavaramerkin markkinaosuus, tavaramerkin käyttämisen intensiivisyys, maantieteellinen laajuus ja kesto sekä se, missä määrin yritys on käyttänyt varoja tavaramerkin tunnetuksi tekemiseen.

EUT totesi, että tavaramerkkiä koskevissa asetuksissa ei luetella todisteita, joita väitteentekijä voi esittää osoittaakseen tavaramerkin olevan laajalti tunnettu, joten tämä voi lähtökohtaisesti vapaasti valita niiden todisteiden muodon, jotka se katsoo aiheelliseksi esittää. EUT:n mukaan EUIPO:n on arvioitava väitteentekijän esittämät todisteet eikä se voi suoralta kädeltä hylätä tiettyä todistetyyppiä sen muodon vuoksi. EUT:n mukaan mikään ei ole esteenä sille, että vedotaan todisteena EUIPO:n aikaisempiin päätöksiin, erityisesti, jos nämä päätökset on yksilöity täsmällisesti ja niiden olennainen sisältö on esitetty väiteilmoituksessa väitemenettelyn kielellä, niin kuin EUT:n mukaan oli nyt käsiteltävässä tapauksessa.

EUT:n mukaan tilanteessa, jossa väitteentekijä vetoaa todisteena EUIPO:n aikaisempiin tämän saman tavaramerkin laajaa tunnettuutta koskeviin päätöksiin, EUIPO:n elinten on yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaan otettava huomioon jo tekemänsä päätökset ja pohdittava erityisen huolellisesti sitä, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei. Jos nämä elimet päättävät tehdä arvion, joka poikkeaa tällaisissa aikaisemmissa päätöksissä tehdystä arviosta, niiden on perusteltava nimenomaisesti tämä mainituista päätöksistä poikkeaminen. EUT huomautti, että EUIPO:n elinten aikaisemmat päätökset eivät sido automaattisesti kyseisiä elimiä, mutta tästä ei kuitenkaan seuraa, että nämä elimet olisi vapautettu hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteista johtuvista velvollisuuksista, mukaan luettuna perusteluvelvollisuus.

EUT:n mukaan siinä tapauksessa, että valituslautakunta olisi itse päätynyt katsomaan, ettei se voinut täyttää perusteluvelvollisuuttaan, koska sillä ei ollut käytettävissään EUIPO:n aikaisemmissa menettelyissä esitettyjä todisteita, valituslautakunnan olisi pitänyt käyttää sille kuuluvaa mahdollisuutta pyytää tällaisten todisteiden esittämistä, voidakseen käyttää harkintavaltaansa ja tutkia väitteen kattavasti.

EUT hylkäsi EUIPO:n valituksen kokonaisuudessaan.

Ratkaisu luettavissa täältä.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus luettavissa täältä.

(AH)