EUT hylkäsi Birkenstockin valituksen tavaramerkin rekisteröimisestä

8.10.2018

EUT antoi ratkaisun 13.9.2018 asiassa C-26/17 P Birkenstock Sales GmbH vastaan Euroopan unionin teollisuusoikeuksien virasto (EUIPO), jossa se hylkäsi Birkenstockin vaatimuksen unionin yleisen tuomioistuimen 9.11.2016 antaman tuomion kumoamisesta. Birkenstock oli hakenut kansainvälistä rekisteröintiä risteileviä aaltoja esittävälle kuviomerkille. Asiassa oli kyse siitä, millä edellytyksillä tavaroiden ulkoasuista muodostuvia merkkejä koskevaa oikeuskäytäntöä voitiin soveltaa säännöllisinä toistuvien osatekijöiden kokonaisuudesta muodostuviin tavaramerkkeihin.

Unionin yleinen tuomioistuin oli tuomiossaan osittain vahvistanut EUIPO:n kansainvälisen rekisteröinnin suojan evänneen päätöksen. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti Birkenstockin hakeman kansainvälisen tavaramerkin suojan epäämisen Nizzan sopimuksen luokkien 10 (Kirurgiset, lääketieteelliset, hammaslääketieteelliset ja eläinlääketieteelliset laitteet ja välineet; ortopediset tuotteet), 18 (Nahat ja nahkajäljitelmät ja niistä tehdyt tavarat tässä luokassa) ja 25 (Vaatteet, päähineet, jalkineet) tavaroiden osalta.  Valituksenalaisessa päätöksessä EUIPO oli evännyt suojan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun erottamiskyvyn puutteen vuoksi. Kyseisen alakohtaa koskevan oikeuskäytännön mukaan tavaran ulkoasusta muodostuvat merkit ovat erottamiskykyisiä ainoastaan silloin, kun ne eroavat huomattavasti alan yleisestä käytännöstä tai tavasta. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että EUIPO oli perustellut katsonut, että haettu tavaramerkki ei eronnut huomattavalla tavalla alan yleisestä käytännöstä tai tavasta aiemmin mainittujen Nizzan sopimuksen luokkien osalta.

Birkenstock valitti tuomiosta, sillä se katsoi, että unionin yleinen tuomioistuin oli soveltanut virheellisesti tavaroiden ulkoasua koskevaa oikeuskäytäntöä Birkenstockin hakemaan kansainväliseen rekisteröintiin. Birkenstockin näkemyksen mukaan tavaroiden ulkoasuun liittyvää oikeuskäytäntöä voitiin soveltaa vain silloin, kun haettavan merkin käyttö pinnan kuviona oli todennäköisin tapa tai käytäntö. Tällöin merkkiä ei pidettäisi erottamiskykyisenä. Unionin yleisen tuomioistuin sen sijaan arvioi, että päätelmä, jonka mukaan merkkiä, joka koostuu säännöllisesti toistuvien osatekijöiden sarjasta, ei voida katsoa erottamiskyvyttömäksi pinnan kuvioksi, on mahdollinen ainoastaan siinä tapauksessa, kun tällaisen kuvion käyttö on kyseisten tavaroiden luonne huomioon ottaen epätodennäköistä. Birkenstockin mukaan tämä näkemys poikkesi oikeuskäytännöstä ilmenevästä ”todennäköisimmän käytön” kriteeristä ja myös asetti valituksenalaisena olevan tavaramerkin kaltaisille, toistuvien osatekijöiden sarjasta koostuville kuviomerkeille tiukempia arviointiperusteita kuin muuntyyppisille tavaramerkeille.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion mukaan valituksenalaisen kaltaisille tavaramerkeille asetettavat kriteerit eivät eroa muista tavaramerkeistä. Niitä arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, että keskivertokuluttaja ei välttämättä miellä tavaran ulkoasusta muodostuvaa merkkiä samalla tavalla kuin sellaista merkkiä, joka ei liity sillä varustettujen tavaroiden ulkoasuun. Tällaisen merkin erottamiskyky voi olla siten sana- tai kuviomerkkiin verrattuna vaikeampi osoittaa, sillä keskivertokuluttajat eivät ole tottuneet olettamaan tavaroiden ulkomuodon perusteella niiden alkuperää. EUT vahvisti tämän unionin yleisen tuomioistuimen perustelun ja totesi, että pelkästään sellaisella tavaramerkillä, joka poikkeaa huomattavasti alan yleisestä käytännöstä tai tavasta ja joka tästä syystä täyttää keskeisen tehtävänsä alkuperän osoittajana, on erottamiskyky.

EUT hylkäsi Birkenstockin valitusperusteen todeten, että todennäköisemmän käytön arviointiperuste ei ollut merkityksellinen käsiteltävänä olevassa asiassa, sillä se perustui tapaukseen, jossa ei arvioitu osatekijöiden toistuvasta sarjasta koostuvaa merkkiä. Lisäksi kriteerin noudattaminen johtaisi siihen, että merkit, joita voidaan niiden luontaisten ominaisuuksien vuoksi käyttää pinnan kuvioina, voisivat jäädä tavaran ulkoasusta muodostuvia merkkejä koskevan oikeuskäytännön ulkopuolelle, vaikka kyseisten merkkien ominaispiirteiden vuoksi on todennäköistä, että niitä käytetään pinnan kuvioina ja että ne täten muodostuvat tavaroiden ulkoasusta.

Birkenstock esitti lisäksi valituksenalaisen tuomion perusteluiden ristiriitaisuutta sekä tosiseikkojen väärää huomioonottamista koskevat valitusperusteet. EUT osittain jätti tutkimatta ja osittain hylkäsi valitusperusteet perusteettomina.

Ratkaisu on luettavissa täällä.

Uutinen julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksesta on luettavissa täällä.

(HK)

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn