EUT: Herättääkö sana “Glen” kohdeyleisössä mielleyhtymän rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään “Scotch Whisky”?
Euroopan unionin tuomioistuin antoi 7.6.2018 ratkaisun asiassa C-44/17, jossa vastakkain olivat Scotch Whisky Association ja viskiä internetissä myyvä Michael Klotz. Scotch Whisky Association vaati lopettamaan Saksassa valmistetun viskin ”Glen Buchenbach” myynnin sillä perusteella, että nimitystä ”Glen” käytetään Skotlannissa yleisesti sanan ”valley” (laakso) sijaan ja erityisesti skotlantilaisten viskien nimissä tavaramerkin osana.
Scotch Whisky Associationin Hampurin alueellisessa alioikeudessa nostaman kanteen mukaan ”Glen Buchenbach” nimityksen käyttäminen oli vastoin asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan alakohtia, joissa suojataan rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät ja joihin ”Scotch Whisky” kuuluu. Scotch Whisky Associationin mukaan nimitys herättää kohdeyleisössä mielleyhtymän Skotlantiin ja Scotch Whiskyyn huolimatta siitä, että etikettiin oli lisätty muita mainintoja, joissa täsmennetään, että kyseessä oleva tuote oli alkuperältään saksalainen.
Asetuksen 16 artikla suojaa maantieteellisiä merkintöjä suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä tuotteissa, joita rekisteröinti ei koske sekä väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä. Se suojaa myös muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, joita käytetään tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä tavalla, joka voi antaa väärän kuvan tuotteen alkuperästä.
EUT totesi kaupallisen käytön suojan osalta, että termi ”käyttö” edellyttää, että riidanalaisessa merkissä käytetään rekisteröityä maantieteellistä merkintää itseään siinä muodossa, jossa se on rekisteröity, tai ainakin muodossa, joka on siihen niin läheisessä suhteessa, että riidanalaista merkkiä on ilmeisen mahdoton erottaa siitä. EUT:n mukaan ”suora” käyttö edellyttää, että suojattu maantieteellinen merkintä pannaan suoraan asianomaiseen tuotteeseen tai sen omaan pakkaukseen, kun taas ”välillinen” käyttö edellyttää, että tämä merkintä esiintyy täydentävissä markkinointi- tai tiedotuskanavissa, kuten tuotetta koskevassa mainoksessa tai tuotteeseen liittyvissä asiakirjoissa. Ollakseen kiellettyä välillistä kaupallista käyttöä EUT:n mukaan ei ole riittävää, että riidanalainen osa on omiaan herättämään kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän kyseiseen merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen.
EUT totesi mielleyhtymien suojan osalta, että mielleyhtymän käsitteen määrittelemisessä määräävä kriteeri on se, syntyykö kuluttajalle riidanalaisen nimityksen yhteydessä välittömästi mielikuva tavarasta, jolla on suojattu maantieteellinen merkintä. EUT:n mukaan ei ole riittävää, että merkki herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän suojattuun maantieteelliseen merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen. EUT totesi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, syntyykö tavanomaisesti valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle ja huolelliselle eurooppalaiselle keskivertokuluttajalle nimityksen ”Glen” yhteydessä välittömästi mielikuva maantieteellisestä merkinnästä ”Scotch Whisky”. Sen on otettava huomioon maantieteellisen merkinnän ja nimityksen merkityssisällön läheisyys.
Vastaaja Klotz väitti, että nimitys ”Glen Buchenbach” on sanaleikki, joka koostuu pääasiassa kyseessä olevan juoman alkuperäpaikan nimestä ”Berglen” ja paikallisesta joesta nimeltä ”Buchenbach”. EUT totesi, että rekisteröityä maantieteellistä merkintää koskevan mielleyhtymän toteamiseksi ei ole tarpeen ottaa huomioon riidanalaisen osan asiayhteyttä eikä varsinkaan sitä seikkaa, että riidanalaisen osan yhteydessä on täsmennys kyseessä olevan tuotteen oikeasta alkuperästä.
EUT tarkasteli myös asiayhteyden vaikutusta kielletyn muun väärän tai harhaanjohtavan merkinnän toteamiseksi. Glen Buchenbach -viskipulloihin kiinnitetyssä etiketissä oli myös tekstit ”Waldhorn-tislaamo”, ”schwabenilainen single malt ‑viski”, ”saksalainen tuote” ja ”valmistettu Berglenissä”.
EUT huomautti, että 16 artiklan tavoitteena on suojata rekisteröityjä maantieteellisiä merkintöjä sekä kuluttajien eduksi, sillä heitä ei saa johtaa sopimattomilla merkinnöillä harhaan, että niiden talouden toimijoiden eduksi, joille koituu korkeampia kustannuksia sellaisten tuotteiden laadun takaamisesta, joilla laillisesti on suojattuja maantieteellisiä merkintöjä. Näitä toimijoita suojataan epäreilulta kilpailulta. Tavoitteiden saavuttaminen kuitenkin vaarantuisi, jos maantieteellisten merkintöjen suojaa voisi rajoittaa se seikka, että väärän tai harhaanjohtavan merkinnän rinnalla esiintyy täydentäviä tietoja, sillä tämän tulkinnan hyväksyminen merkitsisi, että tällaisen merkinnän käyttö sallittaisiin, jos sen yhteydessä esitetään oikeita tietoja. EUT totesi, että kielletyn väärän tai harhaanjohtavan merkinnän toteamiseksi ei ole tarpeen ottaa huomioon asiayhteyttä, jossa riidanalaista osaa käytetään.
Ratkaisu on luettavissa täältä.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiasta luettavissa täältä.
(AH)