EUT: EUIPO:n tulee tutkia uudelleen Kit Katin kolmiulotteisen tavaramerkin erottamiskyky
Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 25.7.2018 ratkaisun yhdistetyissä asioissa C‑84/17, C‑85/17 P ja C‑95/17 P. Tapauksessa oli kyse Nestlén kolmiulotteisen tavaramerkin erottamiskyvystä Kit Kat 4 fingers -nimiselle suklaalevyn muodolle. EUT:n ratkaisun mukaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) tulee tutkia uudelleen, onko Nestlén tavaramerkki tullut käytössä erottamiskykyiseksi, jolloin tapauksen lopputulos riippuu siitä, miten EUIPO arvioi asiassa esitettyä näyttöä.
Nestlélle oli rekisteröity vuonna 2006 suklaalevyn muoto EU-tavaramerkkinä luokkaan 30 kuuluville tuotteille ”makeiset, leipomotuotteet, konditoriatuotteet, keksit, kakut, vohvelit”. Mondelez UK Holdings & Services Ltd vaati rekisteröinnin julistamista mitättömäksi. EUIPO:n toinen valituslautakunta katsoi, että Nestlé oli osoittanut sinänsä luontaisesti erottamiskyvyttömän tavaramerkin tulleen käytössä erottamiskykyiseksi, jolloin sitä ei voitu julistaa mitättömäksi, kun taas unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tämä oli näytetty toteen vain osassa unionin aluetta ja kumosi päätöksen.
Nestlé, Mondelez ja EUIPO valittivat EUT:een. Nestlé ja EUIPO vetosivat siihen, että vaikka oli näytettävä toteen se, että tavaramerkki oli tullut käytössä erottamiskykyiseksi siinä osassa unionia, jossa sillä ei alun perin ollut erottamiskykyä, olisi liiallista vaatia, että todisteet tällaisesta erottamiskykyiseksi tulemisesta pitäisi esittää kunkin jäsenvaltion osalta erikseen.
EUT:n mukaan EU-tavaramerkin oikeusvaikutukset ovat samanlaiset kaikkialla unionissa, josta seuraa, että merkin rekisteröinti edellyttää, että sillä on joko sen ominaispiirteisiin perustuva tai käytön perusteella syntynyt erottamiskyky koko unionin alueella. Merkki voidaan rekisteröidä EU-tavaramerkiksi yhteisön tavaramerkkiasetuksen 207/2009 7 artiklan 3 kohdan nojalla vain, jos toimitetaan todisteet siitä, että se on saavuttanut käytön perusteella erottamiskyvyn siinä osassa unionia, jossa sillä ei alun perin ollut erottamiskykyä.
EUT huomautti, että missään asetuksen säännöksessä ei kuitenkaan velvoiteta osoittamaan erillisillä todisteilla sitä, että tavaramerkki on tullut käytössä erottamiskykyiseksi erikseen kussakin jäsenvaltiossa. Näin ollen EUT:n mukaan ei voitu sulkea pois sitä, että todisteet siitä, että tavaramerkki on tullut käytössä erottamiskykyiseksi, olisivat merkityksellisiä useiden jäsenvaltioiden ja jopa koko unionin osalta.
EUT totesi, että on mahdollista, että talouden toimijat ovat yhdistäneet useat jäsenvaltiot tiettyjen tavaroiden ja palvelujen jakeluverkostoksi ja ovat kohdelleet näitä jäsenvaltioita erityisesti niiden markkinointistrategioiden osalta niin kuin ne muodostaisivat yhdet kansalliset markkinat. Tällaisessa tapauksessa merkin käyttöä rajat ylittävillä markkinoilla koskevat todisteet voivat olla EUT:n mukaan merkityksellisiä kaikkien kyseessä olevien jäsenvaltioiden osalta. EUT:n mukaan tästä johtuen esitettävältä näytöltä ei edellytä sitä, että se esitetään kunkin jäsenvaltion osalta erikseen, mutta esitettävällä näytöllä on kuitenkin voitava osoittaa tällainen erottamiskykyiseksi tuleminen kaikissa unionin jäsenvaltioissa.
Kysymys siitä, onko esitetty näyttö riittävä osoittamaan, että tietty merkki on tullut käytössä erottamiskykyiseksi, kuului EUT:n mukaan kuitenkin todisteiden arvioinnin piiriin, joka on EUIPO:n elinten tehtävä.
Tästä johtuen EUT hylkäsi valitukset kokonaisuudessaan.
Ratkaisu on luettavissa täältä.
Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus on luettavissa täältä.
(AH)