EUT arvioi yleisradio-organisaatioiden oikeutta sopivaan hyvitykseen

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) arvioi tuomiossaan C-260/22 yleisradio-organisaation oikeutta sopivaan hyvitykseen, kun lähetysten tallenteista valmistetaan kappale.

Tapauksessa Saksan alueellinen alioikeus Landgericht Erfurt oli esittänyt EUT:lle ennakkoratkaisupyynnön koskien tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa. Kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista kappaleen valmistamista koskevaan yksinoikeuteen, kun kyseessä ovat luonnollisten henkilöiden mille tahansa välineelle valmistamat kappaleet, jotka on tehty yksityiseen käyttöön ja joiden käyttötarkoitus ei ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen, edellyttäen, että oikeudenhaltijat saavat sopivan hyvityksen.

Tapauksessa yleisradio-organisaatio Seven.One oli vaatinut hallinnointisopimuksen perusteella, että yhteisvalvontayhteisö Corint Media maksaa sille hyvitystä tyhjien tallennusvälineiden hyvitysmaksun nojalla. Corint Media ei hyväksynyt vaatimusta, sillä Saksan oikeuden mukaan yleisradio-organisaatiolla ei ole oikeutta sopivaan hyvitykseen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyi ensinnäkin sitä, onko edellä mainittua direktiiviä tulkittava siten, että yleisradio-organisaatiot ovat yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen yhteydessä säädetyn sopivan hyvityksen osalta suoria ja alkuperäisiä oikeudenhaltijoita. Lisäksi kysyttiin, voidaanko yleisradio-organisaatioiden oikeus hyvitykseen sulkea pois sillä perusteella, että niillä voi olla oikeus sopivaan hyvitykseen myös elokuvan tuottajina. Jos kyllä, onko poissulkeminen sallittua, vaikka yleisradio-organisaatiot hankkivat konkreettisesta ohjelmistostaan riippuen elokuvan tuottajien oikeuksia toisinaan vain hyvin rajoitetusti ja toisinaan eivät lainkaan.

EUT aloitti ennakkokysymysten tarkastelun toteamalla, että direktiivin 2 artiklan e alakohdasta ilmenee nimenomaisesti, että yleisradio-organisaatioilla on kyseisen artiklan a–d alakohdassa tarkoitettujen muiden oikeudenhaltijoiden tavoin yksinoikeus ”sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen” lähetystensä tallenteiden osalta, eikä direktiivissä tehdä eroa oikeudenhaltijoiden ryhmien kohtelussa. Lisäksi EUT huomioi, että hyvityksellä on tarkoitus korvata loukatuille oikeudenhaltijoille aiheutunut vahinko. Euroopan unionin lainsäätäjän tahtona on ollut perustaa erityinen hyvitysjärjestelmä, jonka täytäntöönpanon käynnistää oikeudenhaltijoille aiheutunut vahinko, joka aiheuttaa lähtökohtaisesti velvollisuuden korvata tai hyvittää se viimeksi mainituille. Siitä, että luonnollinen henkilö ottaa kopion yksityiskäyttöön, on katsottava aiheutuvan vahinkoa kyseiselle oikeudenhaltijalle, koska se tapahtuu pyytämättä etukäteen lupaa kyseiseltä oikeudenhaltijalta.

Siten yleisradio-organisaatioille, joilla on kappaleen valmistamista koskeva yksinoikeus, on lähtökohtaisesti myönnettävä jäsenvaltioissa, jotka ovat panneet täytäntöön yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen, oikeus sopivaan hyvitykseen, kun luonnolliset henkilöt valmistavat niiden lähetysten tallenteista kappaleen yksityiseen käyttöön ja muuhun kuin välittömästi tai välillisesti kaupalliseen käyttötarkoitukseen. Valmistaminen ei kuitenkaan saa olla ristiriidassa teoksen tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eikä kohtuuttomasti haitata oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja. Jäsenvaltion on varmistettava kyseisen hyvityksen tosiasiallinen periminen.

Tietyissä tilanteissa, joissa oikeudenhaltijalle aiheutuva vahinko on vähäinen, ei kuitenkaan velvoitetta maksun suorittamiseen voi syntyä, sillä sopivan hyvityksen tason on oltava sidoksissa oikeudenhaltijoille yksityisestä kopioinnista aiheutuvaan vahinkoon. Sopiva hyvitys, joka ei ole sidoksissa oikeudenhaltijoille tällaisesta kopioinnista aiheutuvaan vahinkoon, ei olisi yhteensopiva periaatteen kanssa, jonka mukaan oikeudenhaltijoiden ja suojatun aineiston käyttäjien välillä on säilytettävä oikeudenmukainen tasapaino. Se, mitä voidaan pitää ”vähäisenä” kuuluu jäsenvaltioiden harkintavaltaan, mutta jäsenvaltioiden on kynnysarvoa sovellettaessa noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Sillä seikalla, ettei millään yleisradio-organisaatiolla ole oikeutta sopivaan hyvitykseen, ja että eräät näistä yleisradio-organisaatioista saavat jo sopivan hyvityksen elokuvantuottajina, ei ole merkitystä. Eri oikeudenhaltijoiden kappaleen valmistamista koskevan yksinoikeuden kohde ei ole sama, eivätkä siten myöskään kyseisille oikeudenhaltijoille yksityisestä kopioinnista aiheutuneet vahingot vastaa toisiaan.

EUT totesi siten, että direktiiviä on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan yleisradio-organisaatioilla, joiden lähetysten tallenteista luonnolliset henkilöt valmistavat kappaleen yksityiseen käyttöön ja muuhun kuin kaupalliseen käyttötarkoitukseen, ei ole oikeutta kyseisessä säännöksessä säädettyyn sopivaan hyvitykseen, jos näille organisaatioille mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa ei voida luonnehtia ”vähäiseksi”.

Pääset lukemaan EUT:n tuomion täältä.

Kuva: Unsplash / Wouter de Koster