EUT arvioi EUYT:n toimivaltaa muuttaa valituslautakunnan päätöstä

Tapauksessa EUT käsitteli valitusta EUYT:n antamasta tuomiosta tavaramerkkikiistassa. EUIPO oli valittanut tuomiosta, sillä EUYT oli sen mielestä ylittänyt toimivaltansa. Haettu tavaramerkki oli kosketeltava sijaintimerkki.

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi tapauksessa Neoperl v. EUIPO (C‑93/23) ratkaisun 23. tammikuuta. Kyseessä oli tavaramerkkikiista, joka liittyi kosketeltavan sijaintimerkin rekisteröintiin. Tapauksessa EUT päätyi arvioimaan Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (EUYT) päätöstä (T‑487/21), jolla EUYT oli kumonnut Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) valituslautakunnan päätöksen. EUIPO oli perustellut valitustaan, että EUYT oli ylittänyt sille määrätyn toimivallan kyseisessä asiassa.

Asian taustaa

Neoperl AG (Neoperl) haki vuonna 2016 EU-tavaramerkkiä ”kosketeltavalle sijaintimerkille”. Kuvauksen mukaan suojaa vaadittiin rakenteelle, jonka päässä on liitettävä sylinterimäinen saniteettiosa ja jonka läpi veden on tarkoitus virrata. Suojaa ei vaadittu rakenteen pidemmälle perustalle. Hakemusta vastustettiin tavaramerkkiasetuksen  31 artiklan mukaisten muodollisten rekisteröinnin esteiden perusteella. EUIPO ei yleisesti hyväksy kosketeltavia tavaramerkkejä, joten Neoperlille annettiin mahdollisuus muuttaa tavaramerkki sijaintimerkiksi. Neoperl ei suostunut määrittelemään tavaramerkkiä uudelleen, jolloin EUIPO hylkäsi hakemuksen.

Neoperl valitti päätöksestä, johon EUIPO:n viides valituslautakunta totesi, että riippumatta täyttikö rekisteröinti 31 artiklan vaatimukset vai ei, asiassa merkityksellistä oli asetuksen 7 artiklan (1)(b) tarkoitettu ehdoton hylkäysperuste eli erottamiskyvyn puuttuminen. Valitus hylättiin, jonka jälkeen Neoperl vei asian EUYT:hen.

Käsittely EUYT:ssä T‑487/21

Neoperl nosti kanteen EUYT:ssä vuonna 2021, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista kahdella perusteella. Ensinnäkin Neoperlin mukaan tavaramerkki oli erottamiskykyinen 7 artiklan (1)(b) mukaisesti, sillä valituslautakunta ei ollut riittävästi huomioinut tavaramerkin erityispiirteitä. Toiseksi Neoperlin mielestä valtuslautakunta oli rikkonut 95 artiklan mukaista tosiseikkojen tutkimista viran puolesta. Valituslautakunta ei ollut sen mielestä esittänyt riittävää näyttöä toteamaan, että vaikutelma, joka saatiin koskettamalla kyseistä merkkiä, erosi vain hienoisesti perinteisen joustamattoman rakenteen koskettamisesta saatavasta vaikutelmasta.

Tavaramerkkihakemus oli jätetty vuonna 2016, joten asiaan tuli soveltaa yhtäältä jo kumotun asetuksen 207/2009 aineellisia säännöksiä ja toisaalta asetuksen 2017/1001 menettelysäännöksiä. EUYT katsoi, että valituslautakunta oli erehtynyt, kun se jätti tutkimatta, täyttikö haettu merkki asetuksen  207/2009 artiklassa 4 asetetut edellytykset ennen samaisen asetuksen 7 artiklan arvioimista. Asetuksen 4 artiklan mukaan, merkki voidaan esittää myös graafisesti. EUYT arvioi päätöksessään 4 artiklan täyttymistä ja vasta sen jälkeen 7 artiklan ehdottomia hylkäysperusteita ja totesi, että ehdoton hylkäysperuste esti merkin rekisteröinnin.

EUYT kumosi valituslautakunnan päätöksen tuomiollaan. EUYT:n päätös ei kuitenkaan perustunut Neoperlin kanneperusteisiin, vaan se esitti kanneperusteen omasta aloitteestaan. EUIPO päätti valittaa asiasta EUT:hen, sillä sen mielestä valituslautakunnalta oli riistetty sen toimivaltuudet ja heikennetty sen toimivaltaa tutkia EUIPO:n päätöksiä.

EUT:n arviointi asiassa C‑93/23

EUIPO valitti asiasta EUT:hen vedoten yhteen valitusperusteeseen. Sen mukaan EUYT ylitti artiklan 72 mukaisesti vahvistetun toimivaltansa, kun se tutki viran puolesta ehdottomia hylkäysperusteita asetuksen 207/2009 7 artiklan (1)(a) ja 4 artiklan mukaisesti, vaikka Neoperl ei ollut vaatinut tätä. EUIPO:n mielestä tämän tutkiminen ei ollut EUYT:lle tarpeellista valituslautakunnan päätöksen laillisuuden tarkastamiseksi. EUYT:n olisi pitänyt tutkia, rikkoiko valituslautakunta säännöksiä, joihin kantaja tosiasiallisesti oli vedonnut ensimmäisessä oikeusasteessa eli 7 (1)(b) artiklaa.

EUT huomautti ratkaisussaan, ettei asetuksen 207/2009 artiklojen arvioinnissa ole noudatettava tiettyä järjestystä ja näin ollen oli merkityksetöntä tutkia, oliko kyseessä oleva merkki tavaramerkki, sillä merkiltä puuttui joka tapauksessa erottamiskyky. Lisäksi EUT katsoi, ettei EUYT:n olisi pitänyt arvioida tosiseikkoja ja todisteita, joita valituslautakunta ei ollut käsitellyt. Näin ollen EUT totesi, ettei EUYT ollut tutkinut Neoperlin sille esittämiä kanneperusteita, joten EUT kumosi EUYT:n tuomion ja palautti asian sille käsiteltäväksi.

Tapauksen löydät täältä.

Kuva: iStock/MarianVejcik