EUT antoi ratkaisun Puolan tuomioistuinkäytännöistä tavaramerkkiloukkausasioissa

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 17.11.2022 ratkaisun asiassa C‑175/21 (Harman International Industries Inc. v. AB S.A.). Tapaus koski Puolan tuomioistuinkäytäntöä, jossa tuomioistuimet ovat tavaramerkkiloukkauksia koskevissa ratkaisuissa muotoilleet niin yleisluontoisesti ne tuotteet, joihin ratkaisua sovelletaan, että tuotteiden määrittäminen on jäänyt täytäntöönpanoviranomaisen tehtäväksi.

Tapauksessa oli kyse audiovisuaalisia laitteita valmistavan yhdysvaltalaisyhtiö Harman International Industries ja puolalaisen AB S.A. -yhtiön kiistasta. AB jakelee Puolassa Harmanin tuotteita, jotka se on ostanut muulta toimittajalta kuin Harmanin Puolan markkinoilla hyväksymältä jakelijalta.

Harman nosti puolalaisessa tuomioistuimessa tavaramerkkiloukkauskanteen ja vaati tuomioistuinta kieltämään AB:lta sellaisten Harmanin tavaramerkeillä varustettujen kaiutinten ja kuulokkeiden sekä niiden pakkausten tuonnin, markkinoille saattamisen, tarjoamisen, maahantuonnin ja markkinoinnin, joita Harman tai muu toimija sen suostumuksella ei ole aiemmin saattanut markkinoille Euroopan talousalueella (ETA). Lisäksi Harman vaati, että AB määrätään vetämään markkinoilta ja tuhoamaan nämä tavarat ja niiden pakkaukset. AB vetosi tavaramerkkioikeuden sammumisen periaatteeseen ja tavarantoimittajaltaan saamaan vakuutukseen siitä, että Harman tai joku muun sen suostumuksella oli saattanut kyseiset tavarat markkinoille ETA-alueella.

Ennakkoratkaisua pyytänyt puolalainen tuomioistuin totesi, että Puolan tuomioistuinten käytäntönä on ollut viitata EU‑tavaramerkin loukkaamista koskevan kanteen hyväksyvien tuomioiden tuomiolauselmissa ”tavaroihin, joita kantaja (EU‑tavaramerkin haltija) tai joku muu kantajan suostumuksella ei ole aiemmin saattanut markkinoille ETA:ssa”. Puolalainen tuomioistuin huomautti, ettei täytäntöönpanomenettelyssä voida tämän yleisluontoisen muotoilun perusteella yksilöidä pakkotäytäntöönpanoon tarkoitettuja tavaroita niihin tavaroihin nähden, jotka kuuluvat tavaramerkkioikeuden sammumista koskevan poikkeuksen alaan. Tuomioistuimen mukaan tämä johtaa yleensä siihen, että kaikki tavarat takavarikoidaan, jolloin vaarana on, että tuomioistuinkäytännöllä rajoitetaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden oikeussuojaa.

Puolalainen tuomioistuin pyysi EUT:ta arvioimaan, ovatko mielivaltaista syrjintää ja jäsenvaltioiden kaupan peiteltyä rajoittamista koskeva SEUT 36 artiklan toinen virke luettuna yhdessä EU-tavaramerkin tuottamien oikeuksien sammumista koskevan EU:n tavaramerkkiasetuksen (2017/1001) 15 artiklan 1 kohdan sekä tehokasta oikeussuojaa koskevan SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan kanssa esteenä sille, että tavaroiden määrittely jätetään täytäntöönpanevalle viranomaiselle, joka tukeutuu määrittelyssä tavaramerkin haltijan ilmoituksiin tai tämän toimittamiin välineisiin.

EUT arvioi ratkaisussaan jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta ja totesi, että jäsenvaltion kansalliset menettelysäännöt eivät voi olla unionin oikeuden vastaavuusperiaatteen tai tehokkuusperiaatteen vastaisia. Tehokkuusperiaatteen osalta EUT huomautti, että vastaajalle tulisi pakkotäytäntöönpanovaiheessa taata mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jotta hän voisi tehokkaasti riitauttaa tavaramerkin haltijan yksinoikeuksien loukkauksen ja vastustaa sellaisten tavaroiden yksittäisten kappaleiden takavarikointia, joita tuomioistuimessa määrätyt käskyt ja kiellot eivät koske.

EUT totesi, että unionin tavaramerkkioikeus ja muu EU-sääntely eivät ole esteenä Puolan tuomioistuinkäytännölle. Vastaajalla on kuitenkin oltava pakkotäytäntöönpanomenettelyssä mahdollisuus riitauttaa menettelyn kohteena olevien tavaroiden määrittely, ja tuomioistuimen on voitava tutkia ja ratkaista Enforcement-direktiiviä (2004/48/EY) noudattaen, mitkä tavarat tavaramerkin haltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on tosiasiallisesti saattanut markkinoille ETA-alueella.

EUT:n ratkaisu on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.

Kuva: Unsplash, Tingey Injury Law Firm