EUT antoi ratkaisun asiassa SNB-REACT v. Deepak Mehta

5.10.2018

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi 7.8.2018 ratkaisun asiassa C-521/17, jossa oli kyse tavaramerkinhaltijoita kollektiivisesti edustavan järjestön oikeudesta ajaa kannetta tuomioistuimessa ja sellaisen palveluntarjoajan vastuusta, jonka tarjoama palvelu mahdollisti verkkotunnusten ja verkkosivujen anonyymin käytön.

Tapauksessa järjestö SNB-REACT, jonka tarkoituksena oli tavaramerkinhaltijoiden kollektiivinen edustaminen, nosti Viron alioikeudessa kanteen, jossa vaadittiin määräämään Deepak Mehta lopettamaan järjestön kymmenen jäsenen oikeuksien loukkaaminen. SNB-REACT:n mukaan Mehta oli rekisteröinyt internetverkkotunnuksia, joissa käytettiin lainvastaisesti samoja merkkejä kuin sen jäsenille kuuluvissa tavaramerkeissä, sekä internetsivustoja, joilla myytiin lainvastaisesti näillä tavaramerkeillä merkittyjä tavaroita.

Mehta väitti, ettei hän ollut rekisteröinyt SNB-REACTin mainitsemia verkkotunnusten ja internetsivustojen nimiä ja vaikka hän myönsi olevansa 38 000 IP-osoitteen haltija, hän oli vuokrannut ne kahdelle ulkopuoliselle yhtiölle. Mehtan mukaan hänen oli katsottava olevan ainoastaan sähköiseen viestintäverkkoon pääsyn tarjoaja ja tietojen siirtäjä.

Alioikeus hylkäsi SNB-REACTin kanteen sillä perusteella, ettei kantajalla ollut oikeutta ajaa kannetta esittääkseen omissa nimissään vaatimusta ja ettei Mehtan voitu katsoa olevan vastuussa verkkotunnuksia ja sivustoja ylläpitäneiden henkilöiden lainvastaisesta toiminnasta.

SNB-REACT valitti Tallinnan ylioikeuteen, joka pyysi unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Ensimmäinen kysymys koski sitä, oliko teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa koskevan direktiivin 2004/48 4 artiklan c alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on velvollisuus tunnustaa valittajan kaltainen tavaramerkinhaltijoita kollektiivisesti edustava järjestö henkilöksi, jolla on oikeus pyytää omissa nimissään oikeussuojakeinojen soveltamista.

EUT:n mukaan direktiivin johdanto-osasta ilmeni, että oikeus pyytää direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista myönnetään teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden lisäksi henkilöille, joilla on välittömiä etuja näiden oikeuksien puolustamisessa. Tähän voivat kuulua ammattialan järjestöt, jotka hallinnoivat näitä oikeuksia tai puolustavat niitä yhteisiä ja yksittäisiä etuja, jotka ovat niiden vastuulla.

EUT:n mukaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä oli ratkaista, katsotaanko tällaisella järjestöllä kansallisen lainsäädännön mukaan olevan kelpoisuus esiintyä tuomioistuimessa asianosaisena. Jos näin on, sille on EUT:n mukaan tunnustettava kelpoisuus pyytää kyseisessä direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista.

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohti, onko sähkökauppadirektiivin 2000/31 12–14 artiklaa tulkittava siten, että niissä säädettyjä vastuunrajoituksia sovelletaan Mehtan kaltaiseen palveluntarjoajaan, jonka tarjoama palvelu muodostuu IP-osoitteiden vuokraamisesta ja rekisteröimisestä, mikä mahdollistaa verkkotunnusten anonyymin käytön. Sähkökauppadirektiivin mukaan palveluntarjoajat voivat saada vastuuvapauden, kun kyseessä on pelkkä siirtotoiminta, välimuistiin tallentaminen tai säilytys eli hosting.

EUT totesi, että näitä artiklojen 12-14 säännöksiä sovelletaan, kun kyse on tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamisesta. EUT:n mukaan se kattaa etäpalveluina tietoja elektronisesti käsittelevien ja säilyttävien laitteiden avulla palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavat palvelut, joista tavallisesti maksetaan korvaus. Käsitteeseen sisältyy muun muassa sellainen palvelu internetissä, joka muodostuu yhteyden helpottamisesta tavaroiden myyjien ja ostajien välillä. EUT:lla ei kuitenkaan ollut käsiteltävässä tapauksessa riittäviä tietoja siitä, oliko pääasian palvelu tällainen, joten se totesi, että asian ratkaiseminen oli ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

EUT totesi, että mikäli kyse oli tällaisesta palvelusta, oli arvioitava, sovelletaanko sen tarjoajaan vastuunrajoituksia. EUT:n mukaan ensiksi tulee määrittää, minkä säännöksen soveltamisalaan kyseessä oleva palvelu kuuluu, ja arvioitava, onko tämä palvelu ominaisuuksiensa perusteella pelkkää siirtotoimintaa, välimuistiin tallentamista vai säilytystä.

EUT totesi, että vastuunrajoitukset koskevat vain tapauksia, joissa tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajien harjoittamat toiminnot ovat luonteeltaan puhtaasti teknisiä, automaattisia ja passiivia ja joissa tällaiset palvelun tarjoajat eivät tunne siirrettäviä tai tallennettavia tietoja eivätkä valvo niitä. Vastuunrajoituksia ei sen sijaan sovelleta silloin, kun tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajalla on aktiivinen rooli, jonka ansiosta sen asiakkaat voivat optimoida myyntitoimintansa internetissä. EUT totesi, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on varmistaa selvitysaineiston perusteella, täyttyvätkö edellytykset.

Ratkaisu luettavissa täältä.

(AH)

Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn