EUT: aikaisemman tavaramerkin vähäinen erottamiskyky ei oletusarvoisesti sulje pois sekaannusvaaran olemassaoloa

Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi (Foundation) oli suojannut nimityksen HALLOUMI EU-yhteisömerkillä luokassa 29, ”Juustot”. M. J. Dairies EOOD haki juustoja koskevan sanan BBQLOUMI sisältävän kuviomerkin rekisteröintiä EUIPO:lta. Foundation pyrki estämään rekisteröinnin vetoamalla EU:n tavaramerkkiasetuksen (N:o 207/2009, ei voimassa) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiseen sekaannusvaaraan. Väiteosasto hylkäsi väitteen. Myöskään Foundationin hylkäämispäätöksestä tekemä valitus ei menestynyt. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi antamallaan tuomiolla (T-328/17) valituslautakunnan päätöstä koskevan Foundationin kanteen.

Asiassa oli EUT:ssa kyse siitä, oliko olemassa vaara siitä, että suuri yleisö saattaisi virheellisesti luulla, että tavaramerkillä BBQLOUMI tarjotut tavarat olivat peräisin yritykseltä, joka on jäsen yhteenliittymässä, joka on tavaramerkin HALLOUMI haltija. EUT lähestyi kysymystä tarkastelemalla unionin yleisen tuomioistuimen suorittamaa sekaannusvaaran arviointia. Tässä arvioinnissa oli EUT:n mukaan vähintäänkin tutkittava, korvasiko tavaramerkkien kattamien tavaroiden eli juustojen samuus sen, että vertailtavat merkit olivat ulkoasultaan, lausuntatavaltaan ja merkityssisällöltään vain vähäisesti samankaltaisia. Näin voitiin määrittää, oliko olemassa vaara, että suuri yleisö virheellisesti käsittäisi tavaramerkillä BBQLOUMI tarjottujen tuotteiden olevan peräisin yritykseltä, joka on jäsen yhteenliittymässä, joka on tavaramerkin HALLOUMI haltija.

Unionin yleinen tuomioistuin oli EUT:n mukaan tyytynyt katsomaan abstraktisti, että kohdeyleisön keskuudessa ei voinut olla sekaannusvaaraa. Tämä perustui siihen, että kyseessä olevat tavaramerkit olivat vähäisessä määrin samankaltaisia ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön tasolla. Kun aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky oli vähäinen, se ei Unioni yleisen tuomioistuimen mukaan riittänyt siihen, että sekaannusvaaran katsottiin olevan olemassa. Yleinen tuomioistuin päätyi tällä perusteella katsomaan, että vaikka valituslautakunta oli tehnyt arvioinnissaan virheitä, se oli katsonut perustellusti, ettei sekaannusvaaraa ollut.

EUT katsoi, että valituksenalaisen tuomion perusteluista ei ilmennyt, että unionin yleinen tuomioistuin olisi riittävästi arvioinut merkityksellisten tekijöiden keskinäistä riippuvuutta. Pikemminkin se oli tukeutunut edellä mainittuun aikaisemman tavaramerkin vähäiseen erottamiskykyyn pohjautuvaan premissiin, joka johti sekaannusvaaran olemassaolon poissulkemiseen tilanteessa jossa tavaramerkkien samankaltaisuus ei sellaisenaan riittänyt osoittamaan sekaannusvaaraa. Relevantista oikeuskäytännöstä ilmeni, että kyseinen käsitys oli virheellinen, koska se, että aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky on vähäinen, ei sulje pois sekaannusvaaran olemassaoloa. Sen sijaan sekaannusvaaran tutkimiseksi oli keskinäisen riippuvuuden kriteeri huomioiden tarpeen tutkia, korvataanko kyseessä olevien tavaramerkkien vähäinen samankaltaisuus niillä yksilöityjen tavaroiden suuremmalla samankaltaisuudella tai jopa samanlaisuudella. EUT:n mukaan unionin yleisen tuomioistuimen suorittava arvio oli tältä osin puutteellinen.

EUT päätyi kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 25.9.2018 antaman tuomion (T-328/17) ja palautti asian sen ratkaistavaksi.

Ratkaisu on luettavissa täältä.

Uutinen julkisasiamiehen asiassa antamasta ratkaisuehdotuksesta on luettavissa täältä.

(AL)