EU:n tuomioistuimelta ratkaisu tietokantojen sui generis -suojasta

4.6.2021

EU:n tuomioistuin selvensi ratkaisussaan tietokantadirektiivin (96/9/EY) luoman sui generis -suojan laajuutta ja sitä, millä edellytyksillä oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus kieltää tietokannan olennaisen osan kopionti ja uudelleen käyttö.

Ennakkoratkaisupyynnön taustalla oli Latviassa vireillä olevaa oikeusriita CV-Online Latvian ja Melons SIAn välillä. CV-Online oli valmistanut tietokannan, joka sijaitsee yhtiön ylläpitämällä verkkosivustolla. Tietokantaan on sisällytetty työnantajien julkaisemia työpaikkailmoituksia ja sitä päivitetään säännöllisesti. Sivustolla käytetään ns. meta-tageja, lyhyitä tekstinpätkiä, jotka auttavat hakukoneita paikantamaan verkkosivuston olennaisen sisällön. Melons SIA puolestaan ylläpitää omaa työpaikkailmoituksiin erikoistunutta hakukonettam. Kyseinen erikoishakukone toimii siten, että se etukäteen indeksoi ja toisintaa omalle palvelimelleen työpaikkailmoituksia sisältävien internetsivustojen, kuten CV-Onlinen ylläpitämän tietokannan sisällön ja mahdollistaa sen jälkeen hakujen tekemisen indeksoituihin sisältöihin tehtävänkuvauksen ja työpaikan sijainnin kaltaisin kriteerein. Näin ollen se tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden tehdä hakuja tietokantaan omalla internetsivustollaan, minkä lisäksi se tarjoaa hyperlinkkejä verkkosivustoille, joissa tiedot on alkuaan julkaistu. CV-Onlinen verkkosivujen ohjelmointiin sisällytetyt meta-tagit näkyvät Melonsin hakukonetta käytettäessä saadussa hakutuloslistauksessa.

CV-Online oli nostanut kanteen sillä perusteella, että sen sui generis -tietokantasuojaa loukataan kopioimalla ja käyttämällä uudelleen olennaista osaa tietokannan sisällöstä tietokantadirektiivin mukaisesti. Melons SIA puolestaan oli vedonnut tapauksessa siihen, että meta-tagit itsessään eivät ole osa kyseistä tietokantaa.

Tietokantojen loukkaamiseen liittyvä ennakkoluonteinen kysymys on luonnollisesti se, onko kyseinen tietokanta sellainen, joka on oikeutettu sui generis -tietokantasuojaan. EUT ohjeisti Latvian tuomioistuinta tutkimaan, täyttyvätkö sui generis -suojan edellytykset ylipäänsä tapauksessa ja onko meta-tageja pidettävä tietokantojen olennaisena osana. Varsinaisena EUT:n tarkastelemana oikeudellisena kysymyksenä asiassa oli kuitenkin se, onko edellä kuvattua toimintaa pidettävä sellaisena kopioimisena tai uudelleen käyttönä, joka kuuluu tietokantadirektiivin (artikla 2) nojalla tietokannan valmistajan yksinoikeuden piiriin.

EUT lähti tulkinnassan liikkeelle sui generis -suojan tarkoituksesta, joka on suojata tietokantaan tehtäviä investointeja. Laajempana tarkoituksena on edistää tietopalvelumarkkinoiden kehitystä. Ottaen huomioon nämä päämäärät, EUT on aiemmassa oikeuskäytännössään, jota se käytti nyt käsillä olevan tuomion perusteluissa, teleologisesti tulkinnut kopioinnin ja uudelleen käytön käsitteitä laajasti (ks. Innoweb, C-202/12 ja Directmedia Publishing C-304/07).

Tapaukseen liittyvä tärkeä ennakkoratkaisu on Innoweb (C-202/12), jossa kyse oli hieman samantyyppisestä erikoshakukoneen toiminnan arvioinnista. Kyseisessä tapauksessa metahakukone mahdollisti tietokantojen selaamisen ilman, että käyttäjän tarvitsi poistua metahakukonesivustolta.  Tuoreessa ratkaisussa indeksointiin perustuva hakukone erosi tietyiltä osin Innoweb-ratkaisussa arvioinnin kohteena olleesta hakukoneesta. Tästä huolimatta EUT kiinnitti huomiota siihen, että hakukoneiden toiminta johti samaan lopputulokseen; käyttäjät saavat hakukoneen omalla internetsivustolla pääsyn näihin tietokantoihin mahdollistaen koko sisällön selaamisen muulla kuin tietokannan valmistajan tarjoamalla tavalla. Lisäksi indeksoinnin katsottiin olevan tietokantojen tallentamista toiselle tallennusalustalle, joka täyttää tietokantadirektiivissä tarkoitetun kopioinnin tunnusmerkistön.

EUT ei kuitenkaan päätynyt suoraviivaisesti siihen, että tapauksessa kuvatussa erikoishakukoneen toiminta kuitenkaan loukkaisi tietokannan valmistajien yksinoikeuksia. Sen sijaan se korosti intressipunnintaa tietokantojen valmistajien ja toisaalta tietokannan käyttäjien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajan välillä. Tuomioistuin tunnisti tietokantojan valmistajien intressin saada investointeja takaisin. Kysymyksenä on tällöin vaikeuttaako erityishakukoneen toiminta tietokannan valmistajaa saamaan investointeja takaisin. Toisaalta EUT huomioi, että internetsisällön kokoajat saattavat edistä tietopalvelumarkkinoiden kehitystä mahdollistamalla haun tekemisen useissa tietokannoissa samaan aikaan. Tämä saattaa edistää sekä kuluttajien hyvinvointia että kilpailun moitteetonta toimintaa.

EUT tuli siihen lopputulokseen, että kyseisessä tapauksessa kuvattu hakukone kopioi ja uudelleen käyttää olennaista osaa tietokannan sisällöstä. EUT kuitenkin pyrki yhteensovittamaan erilaiset intressit asettamalla oikeusohjeeksi sen, että tietokannan valmistaja voi kieltää tällaiset erikoishakukoneen tekemät toimet vain jos ne aiheuttavat vahinkoa tietokannan sisällön keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen tehdylle investoinnille eli kun ne ovat riski mahdollisuuksille kuolettaa kyseinen investointi asianomaisen tietokannan tavanmukaisella käytöllä. EUT hyväksyi ratkaisussa julkisasiamies Spuznarin ratkaisuehdotuksessaan esittämän näkökannan, jonka mukaan keskeisenä kriteerinä on riski siitä, että tietokannan valmistajan huomattavalle investoinnille syntyy sellainen vahinko, jota ei voida kuolettaa.

Ratkaisu on luettavissa täältä.

(HL)