Ennakkopäätös Saksasta: markkinoinnin ulkoistaminen ei vapauta vastuusta

Saksan korkein oikeus on antanut ratkaisun, joka tiukentaa yritysten vastuuta verkossa julkaistusta mainonnasta. Päätöksen mukaan pelkkä luottamus mainosalustaan, kuten Googleen, ei riitä vapauttamaan elinkeinonharjoittajaa vastuusta lainvastaisista mainoksista. Ratkaisu korostaa vastuujakoa tilanteissa, joissa mainonta on ulkoistettu digialustoille.

Saksan korkein oikeus on tuoreessa ratkaisussaan (I ZR 28/25) ottanut kantaa siihen, voiko vähittäiskauppias joutua vastuuseen Googlen kolmansille alustoille sijoittamista mainoksista. Tapauksessa oli kyse kodinkoneita myyvästä yrityksestä, jonka tuotteita koskevissa mainoksissa esitettiin energialuokka puutteellisesti. Mainoksista puuttui EU-lainsäädännön edellyttämä graafinen energiamerkintä, vaikka täydelliset tiedot energiamerkinnästä löytyivät yrityksen omilta verkkosivuilta. Näin mainos ei noudattanut digitaalisen markkinoinnin EU-sääntelyä.

Alemmat oikeusasteet katsoivat, ettei yritys ollut vastuussa, koska se ei ollut itse laatinut tai tilannut mainoksia. Yritys vetosi siihen, että se ainoastaan toimitti tuotetietoja Googlelle yhteistyösopimuksen perusteella, ja Google puolestaan päätti itsenäisesti mainosten sisällöstä, ajankohdasta ja sijoittelusta. Korkein oikeus kuitenkin kumosi alempien oikeuksien ratkaisut ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi.

Ratkaisun keskiössä oli kysymys siitä, voidaanko Google katsoa yrityksen “asiamieheksi” Saksan sopimattoman kilpailun lain (UWG) tarkoittamalla tavalla. Tuomioistuin katsoi, että yritys oli ulkoistanut osan liiketoiminnastaan, tässä tapauksessa mainonnan, Googlelle maksullisena toimeksiantona. Näin ollen Google rinnastui perinteiseen mainostoimistoon, vaikka se toimi digitaalisessa ympäristössä ja käytti omaa harkintaansa mainosten toteutuksessa.

Lisäksi korkein oikeus painotti, että vastuun syntymisen kannalta ratkaisevaa ei ole se, kuinka paljon vaikutusvaltaa yritys tosiasiallisesti käytti, vaan se, kuinka paljon vaikutusvaltaa sen olisi pitänyt hankkia. Yrityksellä katsottiin olleen riittävä kontrolli asiaan, koska mainokset perustuivat sen toimittamiin tuotetietoihin. Se, ettei yritys ollut varmistanut energiamerkintöjen oikeaa esittämistä, ei vapauttanut sitä vastuusta. Pelkkä vetoaminen siihen, ettei mainoksia ole itse laadittu tai ettei niiden sisältöön ole ollut suoraa vaikutusmahdollisuutta, ei riitä vastuusta vapautumiseen.

Vaikka korkein oikeus ei vielä ottanut lopullisesti kantaa siihen, olivatko kyseiset mainokset lainvastaisia, se antoi vahvan viestin siitä, että EU:n energiamerkintävaatimuksia on noudatettava täsmällisesti myös verkkomainonnassa. Pelkkä tekstimuotoinen energialuokan ilmoittaminen ei lähtökohtaisesti täytä sääntelyn vaatimuksia ilman visuaalista merkintää.

Alkuperäisen uutisen voit lukea täältä.

Kuva: Unsplash / Campaign Creators