Ekosuunnitteluasetuksen hävittämiskielto ja IPR-poikkeus
19. heinäkuuta 2026 alkaen ekosuunnitteluasetus (2024/1781) kieltää tietyillä toimialoilla toimivia suuryrityksiä hävittämästä myymättömiä vaatteita, asusteita ja jalkineita. Poikkeus sallii hävittämisen, jos se on tarpeen aineettomien oikeuksien suojaamiseksi. Tavoitteena on löytää tasapaino kestävän kehityksen ja immateriaalioikeuksien välillä.
Ekosuunnitteluasetus tuli voimaan vuonna 2024, ja 19.7.2026 lähtien se estää tietyillä aloilla toimivia suuryrityksiä hävittämästä myymättä jääneitä tuotteita. Kulutustuotteiden hävittämisen kielto otettiin käyttöön, koska arviolta 4–9 % myymättömistä tekstiileistä hävitettiin ennen kuin niitä oli käytetty edes kerran. Kielto heijastaa EU:n laajempaa siirtymää pois lineaarisesta ”valmista–käytä–hävitä”-taloudesta kohti kiertotalouspohjaisempaa tuotteiden elinkaarta.
Hävittämiskiellossa on poikkeus: brändinomistajat voivat hävittää tavaroita, jos se on tarpeen arvokkaiden immateriaalioikeuksien suojaamiseksi. Hävittäminen voi olla välttämätöntä silloin, kun tavarat ovat väärennöksiä, loukkaavat immateriaalioikeuksia tai ovat muutoin sopimattomia uudelleenkäyttöön ja jälleenmyyntiin. Poikkeus soveltuu myös kausiluonteisiin yhteistyö- ja sponsorituotteisiin. Tuotteiden tuhoamisen on oltava asianmukaista ja oikeasuhteista.
Asetuksen pyrkimyksenä on varmistaa tasapaino kestävyyden ja oikeudenhaltijoiden etujen välillä. Euroopan komissio on tunnustanut, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu on keskeistä sisämarkkinoiden eheyden ylläpitämiseksi. Kestävyyssäännökset eivät siis saisi velvoittaa brändinomistajia palauttamaan väärennettyjä tai oikeuksia loukkaavia tuotteita takaisin kiertoon, jos ne heikentävät teollis- ja tekijänoikeuksia tai brändin hallintaa.
Hävittämiskiellon poikkeusta sovellettaessa brändinomistajan on osoitettava suojattu oikeus ja selkeä syy sille, että jakelun jatkaminen tai uudelleenkäyttö heikentäisi kyseistä oikeutta. Hänen tulee myös dokumentoida perusteet, joiden mukaan tuotteen uudelleenkäyttö tai jälleenmyynti ei ole mahdollista. Todisteet on säilytettävä viiden vuoden ajan tuhoamistoimenpiteen jälkeen.
Hävittämiskiellon tarkoituksena on kannustaa kestävämpiin vaihtoehtoihin, kuten jälleenmyyntiin, kunnostamiseen, lahjoittamiseen ja uudelleenkäyttöön. Brändinomistajien tulisi ensisijaisesti pyrkiä minimoimaan myymättömien tuotteiden hävittämistarve tehostamalla varastonhallintaa ja laatimalla asianmukaisia lisenssisopimuksia. Turvautuminen valtuutettuihin jälleenmyyntialustoihin sekä tuotteiden oma-aloitteinen ”de-branding” on ollut kasvussa myös luksusbrändien keskuudessa.
Kirjoittajat
