Verokannustimet ja IPR

Viime kuukausina on Suomessa alettu keskustella IPR-pohjaisista verokannustimista ulkomaisten esimerkkien pohjalta.

Useissa Euroopan maissa on otettu tai ollaan ottamassa käyttöön IPR-tuloon liittyviä verokannustimia. Suomen hallitus on myös päättänyt selvittää tällaisen verokannustimen käyttöönottoa. Miksi IPR:ien verotuskysymykset kiinnostavat?

IPR:t ovat olennainen osa modernia kansainvälistä liiketoimintaa. Aineettomat oikeudet ovat keskeinen taloudellisen kasvun alue, ja monissa maissa aineettomat investoinnit ovat jo ohittaneet aineelliseen tuotantoon liittyvät investoinnit. IPR:iä syntyy lähinnä tutkimus- ja kehitystoiminnan tuloksena, ja ne ovat usein tärkeä osa erityisesti kansainvälisillä markkinoilla toimivan yrityksen strategiaa.

Jos valtiot haluavat houkutella alueelleen tällaista kasvuhakuista yritystoimintaa ja pitää alueellaan syntyvät kasvuyritykset maassa, yksi väline erilaisten toimenpiteiden paletissa on verokannustimet. Erityistä painetta voivat lisäksi luoda pääasiallisten kilpailijamaiden ratkaisut.

On selvää, että IPR:ien verotus on vain yksi osa sitä toimintaympäristöä, jota esimerkiksi ulkomainen yritys arvostaa. Yhteisöverokannalla on toki edelleen huomattava merkitys. Samoin IPR-alan infrastruktuurin korkea laatu ja alan korkeatasoinen osaaminen ovat keskeisiä tekijöitä. Näissä asioissa Suomi onkin maailman kärkeä, minkä World Economic Forumin viimeisin kilpailukykyvertailu osoitti.

Eurooppalaiset IPR-verokannustimet

Yritysverotus perustuu karkeasti ottaen yhteisöveroon, jota yhtiöiltä peritään niiden tekemästä positiivisesta tuloksesta. Yhteisöveron suuruudella eli verokannalla on merkitystä yrityksille niiden harkitessa maantieteellistä sijoittautumistaan. Erityisesti yritykset, jotka toimivat usean maan alueella laajalla konsernirakenteella voivat suunnitella verotustaan niin, että se kyetään optimoimaan pienimmän verokannan mukaan.

Yhteisöveron taso ei kuitenkaan ole ainoa keino säädellä yritystoiminnan keskeisistä reunaehdoista. Viime aikoina on eri Euroopan maissa otettu käyttöön IPR-pohjaisia verokannustimia, joilla tähdätään erityisesti aineettomien oikeuksien kehittämiseen ja säilymiseen valtion alueella. Perusajatus on, että aineettomasta oikeudesta saatava tulo eriytetään ja verotetaan alemmalla verokannalla kuin yhteisövero.

Benelux-maita on pidetty IPR-pohjaisten verokannustinten edelläkävijöinä. Hollannissa otettiin vuonna 2007 käyttöön patentteihin ja erityisiin verottajan T&K-todistuksiin perustuva verohuojennusjärjestelmä. Alun perin verokanta oli 10 prosenttia – yhteisöveron ollessa 25 prosenttia – mutta on nyttemmin pudotettu 5 prosenttiin. Veroetu kohdistuu vuoden 2007 tai sen jälkeen saatuihin uusiin patentteihin.

Esimerkiksi Belgian järjestelmä on sidottu patenttiin, mutta Luxemburgin järjestelmä on laajapohjainen, ja se käsittää patentit, tavaramerkit, design-suojan sekä tietokoneohjelmien tekijänoikeussuojan. Laajapohjaisia järjestelmiä on kehitetty esimerkiksi Irlannissa, Unkarissa ja Espanjassa.

Englannissa verohuojennuksen piirissä (15 prosentin verokanta) ovat patentit, eräät tietokannat ja kasvinjalostusoikeus. Ranskassa (15 prosentin verokanta) alemmalla verokannalla verotetaan tulo patenteista, patentoitavista keksinnöistä tietyin edellytyksin sekä teollisista valmistusprosesseista.

Pohjoismaiden suunnitelmista ei ole tässä vaiheessa tarkempaa tietoa. Tilannetta seurataan, mutta aloitteita ei ole tehty. Suomen hallitus on päättänyt selvittää asiaa.

Aasian maissa, kuten Kiinassa, sovelletaan usein erityisesti merkittävien investointiohjelmien kohdalla erikseen sovittavaa tax holiday -menettelyä, jolla tarkoitetaan lähinnä määräaikaisia verohelpotuksia.

IPR-toimintaympäristön jatkuva muutos

IPR-toimintaympäristö on viimeisten vuosikymmenten aikana kehittynyt juridis-teknisestä erityisosaamisesta osaksi modernin kansainvälisen liiketoiminnan strategiaa ja kohti uudenlaisia liiketaloudellisia hyödyntämistapoja. Mark Twain kehotti ostamaan maata, koska sen valmistus on lopetettu. IPR:ien kehityksessä ei ole vastaavaa rajoitetta.

Verokannustimien mahdollinen käyttöönotto tuo taas uuden kehitysvaiheen IPR-kenttään, jossa IPR:iin liittyvät verokysymykset saattavat nopeastikin nousta mielenkiinnon kohteeksi. Mutta kehitys ei riipu pelkästään verokannustimien käyttöönotosta. Alan käydessä koko ajan kompleksisemmaksi, verotuksen osaamisen tarve lisääntyy myös muista syistä – ei vähiten erilaisiin arvonmääritystilanteisiin liittyvien kysymysten johdosta.

Veroratkaisut ovat vaikeita korkean tason poliittisia valintoja. Vaakakupissa on aina veromarkkojen tehokas käyttö ja kysymys siitä, mitä muuta esimerkiksi verokannustimiin käytetyillä rahoilla olisi yhteiskunnassa voinut tehdä. Haasteita voi myös lisätä kansainvälisen kilpailutilanteen kehitys, joka edellyttää herkkyyttä reagoida toimintaympäristössä tapahtuviin nopeisiin muutoksiin.

Uusi vaihe kansainvälisessä kaupassa?

Verokannustimet taloudellisena ilmiönä saattavat hyvinkin olla kytköksissä maailmankaupan trendeihin, joissa IPR:llä on aina ollut merkittävä rooli. IPR:ien suojaamisen ja kansainvälisen kaupan harmonisointi aloitettiin jo 1883 Pariisin konvention ja 1886 Bernin konvention myötä. Jo tätä ennen koettiin lyhyt bilateraalisopimusten aikakausi.

Tekninen kehitys johti 1800-luvulla siihen, että laiva- ja junaliikenne alkoivat kuljettaa kauppatavaraa pitkiä matkoja maasta ja mantereelta toiseen, jolloin IPR:ien, erityisesti patenttien ja tavaramerkkien, suojaaminen nousi keskeiseksi kysymykseksi. 1800-luvun aikana maailmankaupan on arvioitu 30-kertaistuneen. Tätä ajanjaksoa voisimme kuvata vaikkapa ensimmäiseksi vaiheeksi.

Myöhemmin 1900-luvulla alennettiin tulleja ja poistettiin tai vähennettiin erilaisia protektionistisia haittatekijöitä Tulliliiton (GATT) ja maailmankaupan edistämiseen liittyvien sopimusratkaisujen myötä, joita olivat WTO ja erityisesti IPR:iä koskeva TRIPS-sopimus. Euroopan unionin sisämarkkinakehitys voidaan myös nähdä osana tätä vaihetta. IPR-sääntelyllä on Euroopassakin ollut keskeinen rooli. Suomi oli, ja on edelleen, tämän kehityksen hyötyjiä. Kutsuisin tätä toiseksi vaiheeksi

Digitaalisen kehityksen ja internetin myötä ollaan jo mahdollisesti siirtymässä seuraavaan kehitysvaiheeseen, kolmanteen vaiheeseen. Ensimmäistä kertaa kansainvälinen kaupankäynti on myös teknisesti mahdollista online, ainakin kaiken sellaisen kauppatavaran suhteen, joka voidaan digitalisoida. Teknisiin tai maantieteellisiin rajoituksiin liittyvät oikeudelliset instituutiot ovat monenlaisten haasteiden edessä.

Esimerkiksi arvonlisäveron tai tullimaksujen periminen voi muuttua vaikeammaksi tällaisessa toimintaympäristössä – nähdään ehkä samantapaista teknologista kilpajuoksua kuin tekijänoikeudellisen piratismin estämisessä. Esimerkiksi Facebook ja Google toimivat sujuvasti globaalisti ja soveltavat choice of law -strategioita. Erilaisia kansallisia liiketoimintaorganisaatioita ei välttämättä tarvita perusliiketoimintaan tai markkinointiin niin kuin tarvittiin tavarakaupan aikakaudella.

Tämä on uusi, suuria mahdollisuuksia antava, mutta myös erittäin haasteellinen ympäristö, jossa valtiot yrittävät houkutella ja pitää alueillaan eräitä hyvinvoinnin, innovoinnin ja taloudellisen kasvun kannalta keskeisiä taloudellisia toimintoja. IPR-pohjaiset kasvuyritykset ovat olennainen osa tätä taloudellista kokonaisuutta. Eurooppalainen verokannustimien kehitys saattaa olla oire juuri tästä kansainvälisen kilpailutilanteen muutoksesta.

Mikko Huuskonen
OTT, dosentti
Neuvotteleva virkamies
Työ- ja elinkeinoministeriö
 

Artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä ne edusta ministeriön yleistä kantaa.