Tavaramerkin degeneroituminen sosiaalisessa mediassa

Yksi tavaramerkin päätehtävistä on erottaa yrityksen tuotteet ja palvelut toisen tuotteista ja palveluista. Siten on luonnollista, että tavaramerkin on oltava erottamiskykyinen saadakseen suojaa. Esimerkiksi merkkiä ”’PÄÄRYNÄ” ei voida käyttää hedelmätuotteiden merkkinä erottamiskyvyn puuttumisen vuoksi, mutta sen sijaan merkki voitaisiin rekisteröidä tietokoneille ja matkapuhelimille. Tavaramerkin on pysyttävä koko elinkaarensa ajan erottamiskykyisenä, sillä muuten se voidaan tahattomasti menettää. Näin voi käydä muun muassa silloin, kun sanamerkkinä ollut sana on muuttunut yleisesti käytetyksi nimitykseksi kyseessä oleville tavaroille tai palveluille. Puhutaan tavaramerkin degeneroitumisesta.

Tavaramerkki ja sen antamat yksinoikeudet

Mitä tahansa merkkiä ei ole mahdollista rekisteröidä tavaramerkiksi, vaan tavaramerkkilainsäädäntö asettaa rekisteröimiselle tiettyjä edellytyksiä. Kuten edellä on tullut ilmi, tavaramerkin on ensinnäkin oltava erottamiskykyinen saadakseen suojaa. Tavaramerkkilain (544/2019) 11 §:n mukaan erottamiskykyisenä ei pidetä sellaista merkkiä, joka vain kuvailee tavaroiden tai palveluiden lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa, palveluiden suoritusajankohtaa taikka muuta niiden ominaisuutta. Tavaramerkki ei siten voi olla kuvaileva, kuten olisi silloin kun merkki ”PÄÄRYNÄ” rekisteröitäisiin hedelmätuotteille. Merkki ei myöskään saa olla elinkeinotoiminnassa yleisesti käytetty nimitys tavarasta tai palvelusta. Hyvä esimerkki tästä on sana ”mono”, joka on nykyään yleisesti käytetty nimitys hiihtokengille, mutta joka ennen oli suojattu tavaramerkillä. MONO koki täydellisen rappeutumisen, degeneraation, ja menetti erottamiskykynsä.

Tavaramerkki ei myöskään saa olla sekoitettavissa aiempaan tavaramerkkiin. Sekaannusvaara saattaa syntyä silloin, kun myöhempi tavaramerkki on sama tai samankaltainen kuin aiempi merkki ja sitä haetaan rekisteröitäväksi samoille tai samankaltaisille tavaroille ja palveluille (tavaramerkkilain 13 §). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi sanamerkkiä ”ALPINEAPPLE” ei voida rekisteröidä tietokoneille, sillä se aiheuttaa sekaannusvaaran samassa luokassa rekisteröityyn ”APPLE”-tavaramerkkiin.[1] Tavaramerkin rekisteröimiselle on asetettu myös muita edellytyksiä, kuten se, ettei merkki saa olla lain, yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastainen. Muut vaatimukset eivät kuitenkaan ole tämän kirjoituksen kannalta keskeisiä, joten niitä ei käsitellä tässä yhteydessä laajemmin.[2]

Tavaramerkin rekisteröintiedellytykset kertovat hyvin tavaramerkin antaman yksinoikeuden sisällöstä. Ne nimittäin kertovat, millaisten tavaramerkkien käyttöön tavaramerkin haltijalla on oikeus yksinoikeuksiensa nojalla puuttua. Tavaramerkki antaa siten haltijalleen oikeuden kieltää muita käyttämästä samaa tai samankaltaista merkkiä samojen tai samankaltaisten tavaroiden tai palveluiden yhteydessä. Laajalti tunnettujen tavaramerkkien osalta haltijalla saattaa kuitenkin olla oikeus puuttua merkin käyttöön myös muulloin. Tällöin kyse on merkin erottamiskyvyn ja maineen aiheettomaan käyttöön puuttumisesta. Laajalti tunnettuihin tavaramerkkeihin palataan lyhyesti jäljempänä.

On tärkeää huomioida, että yksinoikeuden sisältö rajoittuu yksinomaan elinkeinotoimintaan. Jos kolmas osapuoli ei käytä merkkiä elinkeinotoiminnassa, tavaramerkkilainsäädäntö ei anna tavaramerkin haltijalle välineitä puuttua kyseiseen toimintaan. Lisäksi edellytyksenä on, että merkkiä käytetään tavaran tunnuksena.[3] On siten sanomattakin selvää, että puuttuminen yksityishenkilöiden toimintaan saattaa helposti olla tavaramerkin haltijan ulottumattomissa.

Tavaramerkkiloukkauksista tavaramerkin erottamiskyvyn menettämiseen

Tavaramerkkiriidat koskevatkin useimmiten tilanteita, joissa kolmas osapuoli käyttää samanlaista tai toisen rekisteröityyn tai vakiinnutettuun tavaramerkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä elinkeinotoiminnassa.[4] Tavaramerkillä on yritykselle arvoa, kun ihmiset tunnistavat merkin ja sen mukana tulevat konnotaatiot sekä tekevät ostopäätöksen luottaen tavaramerkin viestimään laatuun. Lähtökohtaisesti toisen tavaramerkkiä käytetäänkin houkuttelemaan samoja asiakkaita kuin aiemman tavaramerkin haltija, ja siten pyritään hyötymään aiemman tavaramerkin maineesta ja tunnettuudesta. Mitä tunnetumpi ja erottamiskykyisempi aiempi tavaramerkki on, sitä enemmän sen maineesta luonnollisesti pyritään hyötymään.

Kolmannen tai kolmansien toimesta tapahtuva samanlaisen tai samankaltaisen merkin käyttö voi lopulta johtaa tavaramerkin identiteetin ja sillä yleisön keskuudessa olevan vaikutuksen häviämiseen. Näin on etenkin silloin, kun tavaramerkki ei enää aikaisemmalla tavalla herätä välitöntä mielikuvaa niistä tavaroista tai palveluista, joita varten se on rekisteröity.[5] Jos tavaramerkkiä väärinkäytetään toistuvasti kolmannen tai jopa itse tavaramerkin haltijan toimesta siten, että tavaramerkki ei enää erota merkinhaltijan tavaroita tai palveluita muista, lopputuloksena voi olla se, että aiemmin tavaramerkkinä suojatusta sanasta tulee lopulta yleiskielen sana, jota ei voida enää suojata. Tämä riski koskee erityisesti teknologian tuotteita, joille ei vielä ole suomenkielistä sanaa.

Degeneroituminen tapahtuu vähitellen, kun kohdeyleisö omaksuu tavaramerkin yleisnimitykseksi myös muille vastaaville tuotteille tai palveluille.[6] Arvioitaessa tavaramerkin degeneroitumista ei ole tarpeen osoittaa, että merkki kuvaa suoraan tavaroiden tai palvelujen laatua tai ominaisuutta, vaan ainoastaan, että sitä todella käytetään elinkeinotoiminnassa viittaamaan kyseisiin tavaroihin tai palveluihin.[7] Sitä, onko tavaramerkistä tullut elinkeinotoiminnassa yleisesti käytetty nimitys, on arvioitava paitsi kuluttajien ja loppukäyttäjien käsityksen perusteella, myös asianomaisten markkinoiden ominaispiirteistä riippuen elinkeinonharjoittajien, kuten myyjien käsityksen perusteella.[8] Esimerkkeinä aikaisemmin tavaramerkillä suojatuista, nyt yleiskielen sanoina olevista sanoista voidaan mainita KÄNNYKKÄ, TURVAURA, NYLON, BIKINI, ASPIRIN, HEROIN, ESCALATOR, TRAMPOLINE, THERMOS, VIDEOTAPE, YO-YO, ZIP CODE, VASELINE ja CELLOPHANE.

Kuten edellä on todettu, erityisesti hyvin tunnettujen tavaramerkkien maineesta ja erottamiskyvystä pyritään hyötymään. Degeneroituminen onkin haaste pääasiassa laajalti tunnettujen tavaramerkkien osalta. Tavaramerkkilainsäädännössä on säädetty laajalti tunnettujen tavaramerkkien nauttimasta, tavallista tavaramerkkioikeutta laajemmasta suojasta, joka saattaa ulottua myös muihin tavaroihin ja palveluihin kuin niihin, joille merkki on rekisteröity.[9] Koska merkin muuttuminen yleiskielen sanaksi edellyttää sitä, että tavaramerkkiä käytetään nimenomaan samankaltaisten tuotteiden tai palveluiden yhteydessä, laajennettu suoja ei ole keskeinen tämän kirjoituksen kannalta. Vaikka laajalti tunnettujen tavaramerkkien suoja on monessa tilanteessa arvokas, se ei lopulta ole toimiva työkalu degeneroitumisen estämiseksi.

Tavaramerkin haltijan on puututtava tavaramerkin väärinkäyttöön

Yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan menettää, jos tavaramerkistä on rekisteröinnin tai vakiintumisen jälkeen tullut tavaramerkin haltijan toiminnan tai toimimatta jättämisen vuoksi elinkeinotoiminnassa yleisesti käytetty nimitys sellaisesta tavarasta tai palvelusta, jota varten se on rekisteröity tai vakiintunut (tavaramerkkilain 47 §:n 1 momentin 1 kohta). Tästä säännöksestä on nostettava esille ensinnäkin se, että tavaramerkin menettäminen voidaan estää tavaramerkin haltijan oikeanlaisella toiminnalla. Jos tavaramerkin haltija on tehnyt sen, mitä kohtuudella voidaan kyseisessä tapauksessa odottaa, tavaramerkkiä ei voida menettää. Toiseksi on edelleen huomioitava, että tavaramerkistä on tullut tulla yleisesti käytetty nimitys nimenomaan elinkeinotoiminnassa, eikä riitä, että yksityishenkilöt käyttävät merkkiä väärin.

Hyvä esimerkki tavaramerkin haltijan asianmukaisesta toiminnasta sekä siitä, missä yhteydessä tavaramerkistä on tullut tulla yleinen nimitys, on LEGO. Kukaan tuskin voi kiistää, että LEGO on yleissana siinä mielessä, että sanamerkkiä käytetään laajasti viitatessa muoviseen rakennuspalikkaan. Oli palikka LEGO-palikka tai jokin muu, esimerkiksi Mega Blocks -puuhapalikka.[10] Vaikka LEGO on menettänyt tavaramerkkejään, kuten palikoidensa 3D-tavaramerkin, itse sanamerkki on edelleen suojattu. LEGO on tunnettu siitä, että se puolustaa tavaramerkkiään aktiivisesti,[11] ja sillä on myös erillinen ohjeistus[12] siitä, miten sen tavaramerkkejä tulee käyttää. Näin ollen yhtiö valvoo aktiivisesti sitä, ettei sen tavaramerkkiä käytetä elinkeinotoiminnassa huolehtien samalla siitä, ettei se laiminlyö velvollisuuttaan puuttua väärinkäyttötilanteisiin.

Esimerkki siitä, millaisessa tilanteessa tavaramerkki voidaan menettää on Euroopan unionin tuomioistuimen tapaus C-409/12, Backaldrin Österreich The Kornspitz Company, jossa tuomioistuin katsoi, ettei tavaramerkin haltija ollut puuttunut tarpeeksi siihen, että sen tuotteita myytiin ilman sen tavaramerkkiä. Tuomioistuin huomioi ratkaisussaan, että ”toimimatta jättämisen” käsite kattaa kaiken toimimatta jättämisen, joka johtuu tavaramerkin haltijan riittämättömästä tarkkaavaisuudesta tavaramerkkinsä erottamiskyvyn säilyttämiseksi. Oikeudenhaltijalle on siten ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että väärinkäyttötilanteisiin puututaan tavalla tai toisella.

Tavaramerkki voi menettää erottamiskykyään nopeasti sosiaalisessa mediassa

Tavaramerkin erottamiskyky ja sen säilyttäminen ovat olennainen osa yrityksen tuotteiden ja brändin suojaa. Sosiaalisen median nousu on kuitenkin jo pidemmän aikaa tuonut mukanaan uudenlaisia haasteita tavaramerkkien haltijoille, yhtenä näistä tavaramerkin degeneroitumisen nopeutuminen. Sosiaalisessa mediassa leviävä sisältö ja käyttäjien luoma materiaali voivat nopeasti muuttaa tavaramerkin merkitystä vaarantaen sen erottamiskyvyn ja suojan. Esimerkiksi kun käyttäjät viittaavat kaikkiin puhelinsovelluksen kautta tilattaviin kyytipalveluihin nimellä ”UBER”, tämä tavaramerkki alkaa menettää alkuperäistä erottamiskykyään. Samoin kun ”googlata” yleistyy verbinä tarkoittamaan mitä tahansa internet-hakua[13], tai ”photoshoppaaminen” viittaa mihin tahansa valokuvan muokkaukseen riippumatta käytetystä ohjelmistosta, kyseisten tavaramerkkien haltijat joutuvat taistelemaan näitä väärinkäytöksiä vastaan säilyttääkseen merkkinsä erottamiskyvyn. Myös muun muassa meemikulttuuri voi nopeuttaa tavaramerkkien degeneroitumista.

Sosiaalinen media on siten kaksiteräinen miekka: se tarjoaa valtavan potentiaalin brändin tunnettuuden lisäämiseen, mutta samalla myös riskin tavaramerkin degeneroitumisen nopeutumiselle. Tämän vuoksi tavaramerkin haltijoiden on oltava entistä valppaampia ja aktiivisempia sosiaalisen median seurannassa ja toimenpiteissään, jotta heidän merkkinsä säilyttää asemansa erottamiskykyisenä ja suojattuna.

On sanomattakin selvää, että sosiaalisessa mediassa väärinkäytetään tavaramerkkejä jatkuvasti. Eri asia on, onko kyse tavaramerkin loukkauksesta, johon merkinhaltija voisi oikeudellisin keinoin puuttua. Usein tilanne nimittäin on se, että yksityishenkilö käyttää tavaramerkkiä ”väärin” ilman ammattimaista toimintaa tai voiton tavoittelua. Erityisen mielenkiintoista sosiaalisen median yhteydessä on siten huomioida elinkeinotoiminnassa tapahtuva käyttö loukkaavuuden edellytyksenä, koska yksityinen käyttö on vakiintuneesti rajattu elinkeinotoiminnan ulkopuolelle. Näin ollen on katsottu, ettei henkilökohtaisilta sosiaalisen median tileiltä tehtyjä julkaisuja voida lähtökohtaisesti laskea käytettäväksi elinkeinotoiminnaksi, eikä tällaisissa julkaisuissa siten ole kyse loukkauksesta, johon tavaramerkin haltija voisi tehokkaasti puuttua oikeudellisin keinoin.[14] Lisäksi ei-kaupallisena viestintänä on pidetty muun muassa yksityistä viestintää, poliittista kommentointia, parodiaa ja kulttuurillista kontekstia.[15]

Tavaramerkkilainsäädäntö rajaa siten merkinhaltijan ulottumattomiin monenlaisia tilanteita. Vaikka juridiset toimenpiteet, kuten kieltokirjeen lähettäminen, olisivatkin yksi vaihtoehto, oikeudenhaltijan on tärkeä harkita huolellisesti niiden vaikutuksia. Kieltokirje voi esimerkiksi nostaa tapauksen julkisuuteen ja aiheuttaa negatiivista huomiota yritykselle siten, että mainehaitta on lopulta alkuperäistä loukkausta vakavampi haitta yritykselle.[16] Oikeudellisten toimien lisäksi on kuitenkin myös muita vaihtoehtoja, joihin merkinhaltija voi varautua tehdäkseen sen, mitä kohtuudella voidaan kyseisessä tapauksessa odottaa. Nämä keinot ovat keskeisiä silloin, kun tavaramerkkiä ei loukata elinkeinotoiminnassa.

Degeneroitumiselta suojautuminen sosiaalisessa mediassa

Muihin toimenpiteisiin voi kuulua esimerkiksi kampanjoita sekä muuta suoraa kommunikaatiota sosiaalisen median käyttäjien kanssa. Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) on ohjeissaan esittänyt niinkin käytännönläheisen keinon kuin tavaramerkkisuojasta muistuttavan televisiokampanjan tai mainosten julkaisemisen sanoma- ja aikakauslehdissä.[17] Mielenkiintoinen esimerkki tällaisesta kampanjasta on VELCRO:n kampanja ”Don’t Say Velcro”, jossa merkinhaltija kertoo viihdyttävällä tavalla tavaramerkkioikeudestaan sekä siitä, mitä tapahtuu, jos merkin väärinkäyttöä jatketaan.[18] Samoin yritykset voivat julkaista blogikirjoituksia, joissa ne muistuttavat suojatusta merkistä sekä ohjeistavat merkin oikeanlaiseen käyttöön. Huomiota on hyvä kiinnittää muun muassa siihen, että tavaramerkkiä käytetään siinä muodossa, jossa se on rekisteröity (ei esimerkiksi taivuteta tai käytetä verbinomaisesti) ja että rekisteröidyn tavaramerkin yhteydessä käytetään ®-tunnusta.

Monet sosiaalisen median palvelut kieltävät tavaramerkkien, kuten muidenkin immateriaalioikeuksien, väärinkäytön käyttöehdoissaan. Esimerkiksi Metan käyttöehdoissa todetaan, että ”Et saa käyttää Tuotteitamme tehdäksesi tai jakaaksesi mitään, mikä rikkoo tai loukkaa tällaisia ehtoja ja käytäntöjä, kuten immateriaalioikeuksia (kuten loukkaamalla toisen tekijänoikeutta tai tavaramerkkiä tai jakamalla tai myymällä väärennettyjä tuotteita tai piraattikopioita), ellei sovellettava laki tarjoa poikkeusta tai rajoitusta.”[19] Tällä ei kuitenkaan näyttäisi olevan käytännön vaikutusta tavaramerkkiloukkauksiin tehokkaiden oikeussuojakeinojen puuttuessa. Palveluntarjoajat ilmoittavat ehdoissaan myös, että he eivät ole vastuussa käyttäjiensä tekemistä loukkauksista. Alustoilla ei ole yleistä valvontavelvollisuutta heidän sivuillaan olevan sisällön osalta, ja siksi alustoja onkin vaikea saada vastuuseen tavaramerkkien väärinkäytöksistä. Hyvä kysymys on, tulisiko alustoilla olla tällainen velvollisuus. Ajatus vastuun siirtämisestä sosiaalisen median palveluntarjoajille ei liene kaukaa haettu ajatus, sillä tekijänoikeuden osalta näin on tehty.[20] Tällöin lopputuloksena olisi todennäköisesti jonkinlainen automaattinen ennakkosuodatus.

Sen sijaan suuri osa palveluista tarjoaa kyllä ilmiantomenettelyjä, [21] joihin tavaramerkin haltija voi turvautua. Ei kuitenkaan ole osoitettu, että tällä tavoin pystyttäisiin tehokkaasti puuttumaan väärinkäytöksiin. Voisi kuitenkin olla, että väärinkäyttöjen ilmiantaminen vaikuttaisi sen arvioimiseen, onko tavaramerkin haltija tehnyt sen, mitä kohtuudella voidaan kyseisessä tapauksessa odottaa. On hankala ajatella, että ilmiantaminen olisi ainakaan yksistään riittävä toimi. Lisäksi on huomioitava, ettei kohtuudella voida edellyttää, että tavaramerkin haltija yksitellen puuttuisi jokaiseen väärinkäyttötilanteeseen.

On lukuisia muita ulottuvuuksia, joita aiheeseen liittyen voitaisi käsitellä. Esimerkiksi sosiaalisen median ja tavaramerkkien kansainvälisen sääntelyn ulottuvuus on kiehtova, samoin kuin se, miten yritysten toisistaan poikkeavat IPR-strategiat vaikuttavat siihen, miten väärinkäytöksiin puututaan. Näiden tarkastelu jäänee myöhempiin kirjoituksiin.

Lopuksi

Tavaramerkki on keskeinen osa yrityksen brändiä ja sen erottamiskyky on avainasemassa suojan säilyttämisessä. Tavaramerkin on erotuttava muista, ja tämä edellyttää, että merkki ei kuvaile tavaroiden tai palveluiden ominaisuuksia liikaa. Erottamiskyvyn puuttuessa tavaramerkki voi menettää suojan ja degeneroitua yleiseksi nimitykseksi, kuten on käynyt monille aiemmin tunnetuille tuotemerkeille. Tavaramerkin muuttuminen yleiseksi nimitykseksi on riski, joka korostuu erityisesti nykyaikana, kun sosiaalinen media voi levittää sisältöä nopeasti ja laajalle. Tavaramerkin haltijoiden on oltava aktiivisia ja valvottava merkkinsä käyttöä tarkasti. Tämä tarkoittaa paitsi oikeudellisia toimia väärinkäyttöä vastaan myös jatkuvaa brändin vahvistamista ja kuluttajavalistusta oikean terminologian käytöstä.

Kokonaisuudessaan tavaramerkin ylläpito on dynaaminen prosessi, joka vaatii jatkuvaa huomiota ja strategista suunnittelua. Oikeudenhaltijoiden tulee ymmärtää, että tavaramerkin suojaaminen ei pääty rekisteröintiin, vaan se vaatii jatkuvaa valvontaa ja sopeutumista muuttuvaan markkinaympäristöön. Näin varmistetaan, että tavaramerkki säilyy erottamiskykyisenä ja tarjoaa pitkäaikaisen kilpailuedun.

_____

[1] MAO:69/2024. Tässä ratkaisussa kiinnitettiin huomiota myös ”APPLE”-tavaramerkin laajaan tunnettuuteen.

[2] Huomioitakoon selvyyden vuoksi, että yksinoikeus tavaramerkkiin voidaan saada rekisteröimisen lisäksi vakiinnuttamalla. Tavaramerkki on vakiintunut silloin, kun merkki on yleisesti tunnettu tiettyjen tavaroiden tai palveluiden yhteydessä. Myös tällöin tavaramerkin on oltava erottamiskykyinen (tavaramerkkilain 4 §).

[3] Haarmann, Pirkko-Liisa. Immateriaalioikeus. Helsinki: Talentum, 2014. s. 354 ja tavaramerkkilaki 5 ja 6 §.

[4] Aalto-Setälä, Minna – Sundman, Christoffer – Tuominen, Markku – Uhlbäck, Asta. IPR käytännönläheisesti. Helsinki: Helsingin seudun kauppakamari, 2016. s. 46.

[5] KHO:2017:92 ja C-252/07, Intel Corporation.

[6] Aalto-Setälä et al. 2016, s. 64.

[7] European Union Intellectual Property Office (EUIPO), Trade mark guidelines, 2.3 EUTM becoming a common name (generic term).

[8] EUIPO, Trade mark guidelines, 2.3.3 Relevant public ja C-409/12 Backaldrin Österreich The Kornspitz Company.

[9] Patentti- ja rekisterihallitus, Laajalti tunnetut tavaramerkit. Viitattu 6.6.2024.

[10] Ks. Mari Heino. Lego-palikoiden tuoreimmat seikkailut: Kaikki palaset kohdallaan? IPRinfo 1/2011.

[11] Ks. mm. Jamie Dierick. Lego blocks Kiwi toymaker from using its trademark in advertising. The Law Association, 28.7.2023. Viitattu 6.6.2024.

[12] LEGO Group, Fair Play. Viitattu 6.6.2024.

[13] Google on tunnettu siitä, että se seuraa tarkasti, kuinka sen tavaramerkkiä käytetään. Koska ”googlata” on yleistynyt tarkoittamaan mitä tahansa internet-hakua, Google on toistuvasti muistuttanut sekä käyttäjiä että median edustajia siitä, että ”GOOGLE” on tavaramerkki, ja sitä tulisi käyttää vain viitattaessa Googlen hakukoneeseen (Google, Rules for proper usage; Elliot v. Google, Inc., No. 15-15809 (9th Cir. 2017); Emma Laakkonen, Liian tunnettu tavaramerkiksi. IPRinfo 4/2014.).

[14] Arviointi hankaloituu, kun henkilöllä on esimerkiksi laajan seuraajapiirin vuoksi mahdollisuus hankkia myös taloudellista hyötyä julkaisuista. Ks. Anne Nyström. Tavaramerkkiloukkaus sosiaalisessa mediassa – milloin toisen tavaramerkkiä käytetään elinkeinotoiminnassa? Helsingin yliopisto 2020.

[15] Nari Lee. Public Domain at the Interface of Trademark and Unfair Competition Law – The Case of Referential Use of Trade Marks. Hanken School of Economics, 2012. s. 13–14.

[16] Ks. mm. Helsingin Sanomat, Lidl vaatii graafikko Kasper Strömmania poistamaan humoristisen bagel-paidan myynnistä: ”En voi mitään saksalaiselle lakiarmeijalle, vaikka olen omasta mielestäni oikeassa”, 30.4.2020.

[17] EUIPO, Trade mark guidelines, 2.3.5 Defence for the proprietor.

[18] VELCRO® Brand, Don’t Say Velcro. YouTube 25.9.2017.

[19] Metan käyttöehdot, viitattu 14.6.2024.

[20] Direktiivi tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla, 17 artikla.

[21] Meta, Reporting Trademark Infringements, viitattu 14.6.2024.

_____

Kannen kuva: iStock / Gajus