Vielä kerran Marimekko – pääkirjoitus

Hakusanalla ”Marimekko” löytyy internetistä nopeasti linkki Helsingin Sanomiin, josta puolestaan tulee esiin lähes lukematon määrä juttuja, joissa pohditaan, plagioiko Marimekko toisten kuvioita vai ei. Jutut laajenevat Marimekon ohi, ja useat vaatesuunnittelijat kertovat, että muut ovat hyödyntäneet heidän ideoitaan ilman lupaa. Mukana on myös tietoa siitä, mikä saa tekijänoikeussuojaa ja mikä ei.

Idea on lainsuojaton. Mikään immateriaalioikeuden suojamuoto ei suojaa pelkkää ideaa. Rajanveto idean ja sen toteutuksen välillä on kuitenkin häilyvä. Tekijänoikeussuojan saaminen edellyttää, että työn lopputulos on itsenäinen ja omaperäinen. Vaatemallien ja muiden käyttöesineiden osalta käyttötarkoitus sanelee ainakin osan lopputuloksesta, eikä yksinoikeutta voi ulottaa näihin osiin. Sen vuoksi käytännössä on asetettu melko suuret itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaatimukset esimerkiksi vaatesuunnittelun tekijänoikeussuojalle. Muotoilulle ja suunnittelulle on myös oma suojamuotonsa eli mallioikeus.

Vaatteiden ja monen muunkin jokapäiväisen tuotteen osalta joutuu ainakin näin maallikko toteamaan, että aivan uuden keksiminen on lähes mahdotonta. Suunnittelija saa vaikutteita kaikesta, mitä maailmalla ja historian kuluessa on tehty. Trendit tuntuvat kiertävän. Jonkin yksittäisen muodon tai tuotteen osalta voi olla vaikea osoittaa suoraa esikuvaa, eikä mahdollinen esikuva aina edes ole tekijänoikeudellisesti suojattu. Samat ideat tuntuvat lisäksi nousevan pintaan toisistaan riippumatta ja niiden toteutus muistuttaa toisiaan.

Lainvastaisuus ja etiikan vastaisuus ovat kaksi eri asiaa. Tekijänoikeussuoja liittyy ihmisen luovuuteen. Tekijä kokeekin työnsä tuloksen monesti hyvin henkilökohtaisesti riippumatta siitä, onko tulos suojattu vai ei. Samaa ideaa toteuttava tuote saattaa loukata tekijää, vaikka lopputulokset eroavat tekijänoikeudellisesti tarkasteltuna toisistaan siten, että molemmat toteutukset saavat tekijänoikeussuojaa, eikä kumpaakaan pidetä toisen kopiona. Sinänsä laillinen toimintatapa saattaa kuitenkin joillakin aloilla loukata alan sisäistä etiikkaa. Toisaalta uranuurtajia yleensä matkitaan.

Suojatun teoksen plagiointi eli epäitsenäinen kopiointi on kiellettyä. Sen sijaan liian pitkälle menevä teospohdinta saattaa haitata suunnittelua. Jos suunnittelija piirtää aaltoviivan, onko sen käyttämiseen pyydettävä lupa Alvar Aallon oikeudenomistajilta? Voiko jollakin olla yksinoikeus horisonttiin? Oikeuksien puolustaminen ja niistä kiinni pitäminen on hyvä asia, mutta liika on liikaa.

Aikoinaan, tosi kauan sitten, niin sanottu tulppaanihame oli uusi ja muodikas. Kari Suomalainen teki aiheesta osuvan piirroksen, jonka toisessa laidassa oli tyylikäs kuva tulppaanihameesta ja toisella puolella ainakin kuusi muunnelmaa aiheesta. Kukin muunnelma toteutti tulppaanihameen ideaa, mutta hyvinkin omaperäisesti. Kuva on jäänyt mieleeni, vaikka olen nähnyt sen ennen kuin itse ymmärsin mitään tekijänoikeudesta, muunnelmista tai omaperäisyydestä. Olen usein ajatellut, että piirroksen nimenä voisi olla Idea ja sen muunnelmat.

Tekijänoikeus tiedostetaan entistä paremmin. Se lisää myös tiedon tarvetta. Immateriaalioikeuden perusajatuksena on kannustaa luovuuteen, mutta tarkoituksena ei ole rajoittaa muiden mahdollisuuksia teosten tekemiseen ja niiden hyödyntämiseen, vaikka samasta aiheestakin. Lisääntynyt tietoisuus johtaa valitettavasti myös ylilyönteihin sen suhteen, mikä on suojan piirissä ja mikä ei.

IPR University Centerissä meillä on ollut mahdollisuus usean vuoden ajan järjestää tekijänoikeuden koulutusta opetus- ja kulttuuriministeriön tuen turvin. Lähtökohtana on peruskoulutus, jota olemme räätälöineet eri alueille, kuten musiikkiin, viestintään ja suunnitteluun. Koulutuksen avulla pyritään siihen, että kuulijoille muodostuu mahdollisimman realistinen kuva siitä, mikä voi saada tekijänoikeussuojaa ja toisaalta siihen, mitä ei suojata. Tieto auttaa hyödyntämään tekijänoikeutta oikealla tavalla.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center