Yliopistot yhteiskunnallisina vuorovaikuttajina

(IPRinfo 1/2007)

Yliopistot ovat kautta aikain toimineet osana yhteiskuntaa ja vuorovaikutuksessa ympäröivän todellisuuden kanssa. Niissä esimerkiksi koulutettiin pappeja ja lääkäreitä aikana, jona vaellusrippikouluista ja hoitotakuista ei ollut kuultukaan.

Elokuun alussa 2005 Suomen yliopistot lailla (715/2004) velvoitettiin opetus- ja tutkimustehtävää hoitaessaan toimimaan vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistämään tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tulisi tehokkaimmillaan olla kaksisuuntaista ja sisältää myös korkeakouluun päin tapahtuvan vaikutteiden, menetelmien ja osaamisen siirtymisen.

Jonkin verran tunteikkaita reaktioita ovat aiheuttaneet julkisten tutkimustulosten hyödyntäminen liiketoiminnassa sekä yliopistoille tarjotut uudet taloudelliset mahdollisuudet osallistua yritystoimintaan. Tällaisia ovat esimerkiksi talousarviolaissa ja talousarviossa määritelty yliopistoyhtiö ja rahastotalous. Mahdollisuudet sinällään eivät vielä tarkoita, että yliopistojen olisi niitä välttämättä käytettävä.

Saadut tulokset kannustavat jatkamaan
Julkisista rahoittajista sekä Tekes että Sitra ovat teettäneet julkisen tutkimuksen kaupallistamisesta selvitykset, joiden tulokset kannustavat jatkamaan ja vahvistamaan jo käynnissä olevaa toimintatapaa osaamisen siirrossa. Toisaalta ne myös haastavat osalliset – meidät kaikki – kehittämään omia ja edustamiemme tahojen toimintoja yhteisen kansallisen hyvän saavuttamiseksi.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on yhdessä muiden hallinnonalojen kanssa aloittanut Yritys-Suomi-palvelu-uudistuksen toteuttamisen. Yksi sen osista on Innovaatiopalvelut, joissa yliopistojen tarpeet ja palvelut pyritään liittämään saumattomasti muiden julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien palvelukirjoon.

Tutkimustoiminnassa löytyneitä menetelmiä sekä tutkijoille ja opiskelijoille karttuvaa osaamista voidaan hyödyntää myös ilman kaupallistamista, esimerkiksi kliinisissä hoidoissa, laboratorioissa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on esimerkki laajamittaisesta uudistuksesta, joka vaatii uutta innovatiivista ajattelua ilman, että nämä innovaatiot ovat kaupallistettavissa.

Myös asiantuntijakommentit ovat tutkimustiedon siirtoa
Tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan tunnetuksi tekeminen vaikkapa yleisöluennoin, lehtikirjoituksin ja televisiokommentein on yksi tapa siirtää yliopistoissa tuotettua tietoa ja osaamista muualle yhteiskuntaan.
Kansainvälisten kriisien yhteydessä, nopeasti muuttuvissa tilanteissa tai yllättävissä rikostapauksissa olemme tottuneet siihen, että samat tutkijat tulkitsevat tapahtumia uutislähetyksissä. Samalla he analysoivat ajankohtaista tapahtumaa ja sitovat sen pidempiaikaisen kehityksen syy-seuraus-ketjuun.

Pidemmälle vietynä voidaan alan teoreetikkojen mukaan ajatella, että yliopiston työntekijä edustaa työnantajaansa myös vapaa-aikanaan, esimerkiksi lapsen jalkapalloseuran vanhempainyhdistyksessä, hieman samaan tapaan kuin pappi on kirkon edustaja myös yksityiselämässään.

Vuorovaikutuksen tavoitteet selkeiksi
Yliopistoja on julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellisen kehittämisen ja valtionhallinnon tuottavuusohjelman hengessä kannustettu priorisoimaan toimintojaan ja profiloitumaan. Yhtäältä niitä on kannustettu huolehtimaan kansallisesta toimintojen kokoamisesta ja toisaalta tekemään yksilöllisiä valintoja.

Linjauksissaan ja strategioissaan yliopistojen tulisi käsitellä myös yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tavoitteensa, kuvata prosessit tavoitteisiin pääsemiseksi sekä ottaa huomioon yhteiskunnallinen vuorovaikutus seuranta- ja laatujärjestelmissään.

Yhden yliopiston kannalta tärkein vuorovaikutuksen muoto voi olla esimerkiksi alueellinen komplementaarisuus alueen muiden toimijoiden kanssa, toiselle taas tutkintojen rakentaminen paremmin vastaamaan työelämän vaatimuksia ja kolmannelle aktiivinen keksintöjen tunnistaminen ja niiden saattaminen entistä tehokkaammin liiketoiminnallisesti hyödynnettäväksi uudistuneen keksintölain hengen mukaisesti.

Raportti korostaa pitkäjänteistä kumppanuutta
Vastikään on ilmestynyt yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämistä käsittelevä työryhmäraportti (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:10). Siinä linjataan, että yliopistojen tulee tutkimus- ja innovaatiopalveluita tuottaessaan huomioida toistensa ja muiden toimijoiden tarjoamat palvelut, toimia verkostomaisesti ja pyrkiä rakentamaan pitkäjänteisiä kumppanuuksia tutkimustulosten hyödyntämisen edistämiseksi.

Immateriaalioikeuksien ja markkinoille suuntautuvien tutkimustulosten hyödyntämisen lisäksi vahvistuvat jatkuvasti myös avoimet, välillä sattumaankin perustuvat tiedon tuottamisen muodot, joihin yliopisto voi strategioissaankin ottaa kantaa.
Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden mittaaminen ja arvioiminen ovat vaativia tehtäviä. Laajasti katsoen yliopiston koko toiminnan tulokset edustavat yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa saavutettuja tuloksia.
Yliopistojen tulee huomioida yhteiskunnallinen vuorovaikutus myös laatujärjestelmiään kehittäessään. Korkeakoulujen ja opetusministeriön tulee yhteistoimin valmistella yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen arvioinnissa tarvittavan tietopohjan rakentaminen. Toimintaa arvioitaessa tulee pystyä sovittamaan yhteen yliopiston omat valinnat, valintojen sijainti yliopistojen tavoitekartalla toisiinsa verrattuna sekä kansalliset koulutus-, tiede- ja teknologiapoliittiset tavoitteet.

Tutkimustulosten hyödyntäminen yliopistoissa – toimenpide-ehdotuksia
Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:10
Poimintoja toimenpide-ehdotuksista:

– Yliopistojen tutkimussopimuskäytäntöjä tulee kehittää ja yhtenäistää. Yliopistojen tulee yhteistyössä laatia sopimusmallit tyypillisempiin tutkimustoiminnan sopimustilanteisiin, joita tulisi käyttää ensisijaisesti lähtökohtana sopimusneuvotteluissa. Yliopistojen ei tule kilpailla keskenään sopimusehdoilla, vaan tutkimuksen laadulla.

– Immateriaalioikeuden ja tutkimustulosten liiketoiminnallisen hyödyntämisen peruskoulutuksen tulee olla kaikkien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkijoiden ja opiskelijoiden saatavilla. Koulutus tulee kytkeä osaksi tutkijankoulutusta ja sen tulee sisältyä kaikkiin jatko-opintoihin. Tutkimustulosten hyödyntämisessä avainasemassa olevaa korkeakoulujen hallintohenkilöstöä on myös koulutettava.

– Yliopistot rakentavat selkeät päätöksentekomenettelyt ja prosessit tutkimustulosten kustannustehokkaaseen suojaamiseen immateriaalioikeuksilla, tulosten evaluointiin, hyödyntämiseen, hyödyntämisen panostuksiin ja hyödyntämisponnistelun päättämiseen.

– Yliopistojen tulee olla tietoisia kaupallistamiseen ja lisensointiin liittyvistä riskeistä sekä tehdä siihen liittyviä riskianalyysejä. Yliopiston (valtion) ei tule tutkimussopimuksessa sitoutua rajoittamattomaan vastuuseen esimerkiksi tulosten käytön aiheuttamista vahingoista tai immateriaalioikeuksien omistuksessa ilmenevistä ei-tuottamuksellisista ongelmista.

Erja Heikkinen
Opetusneuvos
Opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan yksikkö

Opetusministeriön asettaman Tutkimustulosten hyödyntäminen yliopistoissa -työryhmän raportti Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntäminen (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:10 ) on ladattavissa ministeriön sivulta pdf-muotoisena:
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2007/02/Tyoryhma_yliopistokeksinnot.html?lang=fi&extra_locale=fi

Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin 19.5.2006/369
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060369