Yhtenäisyyttä tulkinnalla. Pääkirjoitus

LehtiarkistoIPRinfo_4-2006 Pääkirjoitus 3.1.2007

(IPRinfo 4/2006)

Immateriaalioikeuksien tulisi olla toteutettavissa. Oikeuksien toteuttamisesta, enforcementistä, on puhuttu viime aikoina paljon, ja asiasta on annettu direktiivikin. Keskustelussa ei kuitenkaan ole juuri otettu kantaa kansallisten tuomioistuinten rooliin yhtenäisen toteuttamisen turvaamisessa.

Eurooppalainen patenttioikeus on harmonisoitu Euroopan patenttisopimuksella (EPC). Kansalliset patenttilait täyttävät EPC:n vaatimukset. Euroopan patenttivirasto (EPO) myöntää EPC:n perusteella patentit niihin maihin, joihin hakija ne haluaa. Patentit saatetaan kansallisesti voimaan, jolloin ne muuntuvat keskenään identtisiksi kansallisiksi patenteiksi. Tähän asti tilanne on hallinnassa.

Patentin loukkaustilanteessa yleisin vastaväite on, että keksintö ei täytä patentoitavuuden kriteereitä eikä patenttia olisi tullut myöntää. Patentin loukkausta koskeva loukkauskanne käsitellään pääsäännön mukaan sen maan kansallisessa tuomioistuimessa, jossa loukkaus tapahtui. Myös vastakanteella vireille pantu mitättömyyskanne käsitellään samassa tuomioistuimessa.

Tässä tilanteessa ongelmat alkavat. Kansallinen tuomioistuin tulkitsee keksinnön patentoitavuuden osalta kansallista patenttilakia. Sen pitäisi olla yhdenmukainen EPC:n kanssa, jonka perusteella patentti on myönnetty. Tulkintojen ja kriteereiden pitäisi myös olla mahdollisimman yhteneväiset. Näin ei kuitenkaan käytännössä läheskään aina ole.
Miten harmonisoida tulkintoja, kun ei ole olemassa ylikansallista elintä, jonne voitaisiin valittaa? Sivuhuomautuksena voi todeta, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimesta ei ole tässä asiassa hyötyä. EPC on eurooppalainen sopimus, eikä se kuulu EYT:n toimivaltaan.

Englannin ylin muutoksenhakutuomioistuin (the Court of Appeal in the Supreme Court of Judicature) antoi 27.10.2006 ratkaisun, joka laajasti noudatettuna saattaisi edesauttaa EU:n laajuista patenttilakeja koskevaa harmonisointia.
Ratkaisussa oli kysymys kahdesta tietokoneohjelmien ja liiketoimintamenetelmien patentointia koskevasta asiasta. Toisessa oli kysymys loukkausoikeudenkäynnin yhteydessä nostetusta mitätöintiä koskevasta vastakanteesta ja toisessa valituksesta patenttiviranomaisen päätöksestä.

Ratkaisussa on kysymys EPC 52 -artiklan tulkinnasta, eli mitä tarkoittaa artiklan 3 kohdassa oleva sana ”sinänsä, as such”. Oikeus hylkäsi tuomionsa alkuvaiheessa kansallisen patenttilain sanamuodon ja perusti ratkaisunsa EPC:n tulkintaan. Ratkaisun perusteeksi ei myöskään otettu ainoastaan englantilaista oikeuskäytäntöä vaan kartoitettiin myös EPOn käytäntö sekä muiden EPC-maiden kansallinen käytäntö niin pitkälle kuin se oli selvitettävissä.

Vaikean tulkintakysymyksen eli tietokoneohjelmien ja liiketoimintamenetelmien patentoitavuuden osalta tuomiossa päädyttiin patentoitavuuden arvioinnin osalta neljän askeleen testiin, jonka valossa kumpaakin tapausta arvioidaan.
Mullistavinta tuomiossa on kuitenkin se, että siinä korostetaan tarvetta pyrkiä eri maiden kansallisissa tulkinnoissa yhtenäisyyteen. Vetoomuksena patenttituomareille esitetään, että he pyrkisivät niin pitkälle kuin mahdollista yhtenäiseen tulkintaan varsinkin silloin kun tulkitaan kansallista lainsäädäntöä, joka perustuu EPC:n kansalliseen voimaan saattamiseen. Ratkaisu on Sir Robin Jacobin käsialaa. Hän on pitkään painottanut kansainvälisen yhteistyön tiivistämistä tuomareiden keskuudessa.

Tämän lisäksi muutoksenhakutuomioistuin on sisällyttänyt tuomioonsa liitteen, jossa se perustelee niitä kysymyksiä, joita tuomiossa on ehdotettu pohdittavaksi EPOn laajennetussa valituslautakunnassa, mikäli EPOn presidentti näin päättää. EPC:n mukaanhan EPOn presidentti voi yhdenmukaisen lainsoveltamisen varmistamiseksi tai tärkeän oikeudellisen kysymyksen ratkaisemiseksi saattaa tietyn oikeuskysymyksen valituslautakunnan käsiteltäväksi. Tietokoneohjelmien patentointia koskeva oikeuskysymys on taatusti tärkeä oikeudellinen kysymys, jonka osalta tulisi varmistaa yhdenmukainen lainsoveltaminen.

Ratkaisu korostaa myös sitä, että eurooppalaiseen yhtenäisyyteen ja tosiasialliseen harmonisointiin voidaan pyrkiä myös kansallisten tuomioistuinten ratkaisutoiminnalla.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

Share: