Yhteistyö. Kolumni

(IPRinfo 1/2010)

Tämän vuosikymmenen ehkä näkyvin tekijänoikeutta sivuava teema on ”informaatiotalous”, ”verkostojen rikkaus”, josta Y. Benkler julkaisi mainion teoksen, tai kollektiivinen äly, josta on niin ikään juuri tullut verkkoon ja kirjakauppoihin nimekkäitten kirjoittajien opus yliopistojen ja tutkimuslaitosten tuella.

Kun liikkuva eli mobiili verkkoyhteys alkoi toteutua, alkoi myös ilmestyä tutkimuksia ja kiistakirjoituksia, joiden nimissä viitattiin fiksuihin porukoihin (smart mobs), ja nyt ”sosiaalinen media” esiintyy jo uutisissa vakiintuneena käsitteenä.
Ja ongelmana on tekijänoikeus.

Sekä blogi että miniblogi ja luultavasti myös Facebook ovat yhteen liitettyjä teoksia. Vakiintuneessa mediassa tuottajat ja kuluttajat kietoutuvat toisiinsa uusin keinoin – lukijat esimerkiksi kuvittavat sanomalehtiä tai toimittavat maksullisia vihjeitä.
Elokuvan ja musiikin yksittäisen teoksen tekijänoikeuden haltijoiden joukkoa ei moni taida osata enää selvittää, ja jopa valokuva on muuttunut niin perin pohjin, että sillä voi aivan hyvin olla useita tekijöitä.

”Tekijänoikeudellinen yhteenliittymä” on jo kauan tiedetty hyvin ongelmalliseksi. Teoksesta määrääminen edellyttää kaikkien tekijöiden yksimielisyyttä. Se on paljon kovempi vaatimus kuin esimerkiksi huoneistosta määrääminen tänä vuonna voimaan tulevan uuden asunto-osakeyhtiölain mukaan.

Vastuu teoksesta – esimerkiksi teokseen sisältyvästä tekijänoikeuden loukkauksesta – on sekin muun muassa EU:n tavaroiden, palvelujen ja informaation (”viides vapaus”) vapaan liikkumisen kannalta kohtuuttoman mutkikas.
Ainoa mieleen tuleva keino, jolla asiaa voitaisiin auttaa suhteellisen nopeasti, olisi yhtiöittää teoksia.

Tietotekniikan ansiosta erittäin suurten tietomäärien käsitteleminen on tunnetusti paljon helpompaa kuin ennen – edellyttäen että ”instanssit” eli informaatioyksiköt on määritelty riittävän täsmällisesti.

Mikään ei estäisi palaamista teosten rekisteröimiseen. Toisin kuin muinoin, rekisteröiminen voisi merkitä teoksen ”osoitetta” eli riittävää tietoa henkilöstä tai yrityksestä, joka määrää ja vastaa teoksesta. Elinkeinotoiminnan ja yleisön kannalta osoite riittäisi. Hinnasta eli esimerkiksi käyttökorvauksesta voisi sopia, kun tietäisi, kenen kanssa sovitaan.
Käytäntö on jo liukunut tähän suuntaan. Lehdet ovat alkaneet mainita lähteen, oli siihen tekijänoikeutta tai ei. ”CNN:n verkkosivuilla ilmoitettiin kello 13.15, että…”

Varmaan helpointa olisi ottaa vanha copyright-merkki uuteen käyttöön.

Samassa yhteydessä olisi harkittava vuosikymmeniä puheena ollutta ”tekijänoikeuspankkia”, joka voisi kerätä maksut orpoteoksista eli sellaisista teoksista, joiden tekijä on tietymätön.

Kuten Tuomas Mylly osoittaa väitöskirjassaan, immateriaalioikeus ja kilpailuoikeus ovat joskus vain eri näkökulmia samoihin asioihin.

Lainsäätäjän olisi kannettava murhetta markkinoiden toimivuudesta.

Jukka Kemppinen