Yhteisöpatentti on askelta lähempänä toteutumista

(IPRinfo 3/2002)

Yhteisöpatenttineuvotteluissa saavutettiin maaliskuussa 2003 EU:n kilpailukykyneuvostossa merkittävä läpimurto, kun jäsenvaltiot pääsivät sopuun yhteisestä poliittisesta lähestymistavasta neuvottelujen jatkoksi. Maaliskuun jälkeen neuvottelut ovat jatkuneet tiiviinä neuvoston patenttityöryhmässä melko positiivisissa tunnelmissa.

Neuvottelupaketti koostuu useasta säädöskokonaisuudesta: yhteisöpatenttiasetus, Euroopan patenttisopimus (EPC), neuvoston päätökset tuomioistuinjärjestelmästä sekä muutokset yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöön. Työtä jatketaan syksyllä Italian johdolla neuvoston patentti- ja tuomioistuintyöryhmissä sekä Euroopan patenttivirastossa (EPO).

Maaliskuussa 2003 poliittinen yhteisymmärrys

Yhteisöpatenttineuvotteluissa kilpailukykyneuvostossa saavutettu merkittävä läpimurto pohjautui silloisen puheenjohtajan eli Kreikan ehdotukseen, joka erosi aikaisemmista ehdotuksista lähinnä siinä, että se perustui tuomioistuinjärjestelmän osalta siirtymäajan jälkeen täysin keskitettyyn järjestelmään.

Vielä syksyllä 2002 neuvottelut perustuivat tuomioistuinjärjestelmän osalta osittain hajautettuun järjestelmään. Neuvottelujen käänteet sekä eri maiden kantojen muutokset olivat ennen kilpailukykyneuvostoa nopeita sekä yllättäviäkin.
Maaliskuun poliittinen yhteisymmärrys koostuu viidestä eri kokonaisuudesta: tuomioistuinjärjestelmä, kielet ja kustannukset, kansallisten patenttiviranomaisten rooli, vuosimaksujen jako sekä asetuksen tarkasteluklausuuli. On huomattava, että poliittisesta yhteisymmärryksestä huolimatta neuvottelut ovat edelleen kesken, joten sovittujen periaatteiden muuttuminen on vielä mahdollista.

Tuomarien määrä jätettiin avoimeksi

Vuonna 2010 päättyvän siirtymäajan jälkeen perustetaan Luxemburgiin yhteisöpatenttituomioistuin (Community Patent Court), jonka päätöksistä voidaan valittaa yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimeen. Tuomioistuimella on yksinomainen tuomiovalta loukkaus- ja mitätöintikanteissa. Tuomioistuin ei sisällä aluejaostoja, eli lähtökohtaisesti kaikki käsittely tapahtuu Luxemburgissa, mutta tuomioistuin voi pitää suullisia käsittelyjä muuallakin.

Siirtymäaikana jokainen jäsenvaltio voi nimetä rajallisen määrän nykyisiä kansallisia tuomioistuimia käsittelemään yhteisöpatenttiriitoja. Uusi patenttituomioistuin perustetaan siten viimeistään vuonna 2010.

Patenttituomioistuinten tuomarien määrä on jätetty avoimeksi. Tuomarit nimitetään neuvoston yksimielisellä päätöksellä. Tuomareilta edellytetään vahvaa patenttialan kokemusta sekä kielitaitoa. Tuomareita avustavat tekniset asiantuntijat.
Prosessikielenä on lähtökohtaisesti vastaajan kotipaikan virallinen kieli (vastaajan valitsema, jos on useita virallisia kieliä). Osapuolten pyynnöstä ja tuomioistuimen suostumuksella myös muu yhteisökieli voidaan valita prosessikieleksi. Tuomioistuin voi kuulla todistajia ja osapuolia muullakin kuin prosessikielellä.

Kielijärjestely sekä kustannukset

Kielijärjestely on patentin myöntämiseen saakka sama kuin eurooppapatentissa. Tämän mukaisesti hakijan tulee esittää hakemus jollakin EPO-kielistä (englanti, saksa tai ranska) ja patentin myöntämishetkellä hakijan tulee lisäksi esittää vaatimukset kahdella muulla EPO-kielellä. Yhteisöpatentin hakija voi tehdä hakemuksen omalla kielellään (yhteisökieli), jolloin käännös EPO-kielelle tehdään järjestelmän kustannuksella.

Erityisesti oikeusvarmuuden takia hakijan tulee lisäksi toimittaa patentin myöntämishetkellä käännökset vaatimuksista kaikilla yhteisökielillä. Kilpailukykyneuvosto antoi kuitenkin julkilausuman, jossa todetaan, että patentti on pätevä vaikka käännöksiä ei toimiteta välittömästi patentin myöntämishetkellä, vaan ne voidaan toimittaa kohtuullisen ajan kuluessa myöntämisestä.

Kohtuullisen ajan pituudesta ei päästy yhteisymmärrykseen. Käännökset toimitetaan Euroopan Patenttivirastoon (EPO) ja kääntäminen tapahtuu hakijan kustannuksella.

Yhteisöpatentin uudistamismaksun suuruutta ei ole vielä päätetty, mutta on sovittu, ettei se saa olla suurempi kuin keskimääräisen eurooppapatentin. Prosessimaksut ovat samat riippumatta siitä, missä patenttihakemus on jätetty ja mikä taho suorittaa uutuustutkimuksen.

Kansallisten patenttivirastojen rooli

Yhteisöpatentin myöntää ja patentoitavuustutkimuksen suorittaa ainoastaan EPO, mutta myös kansallisilla virastoilla on tärkeä rooli yhteisöpatentin käsittelyssä. Ne ottavat vastaan hakemuksia, jakavat patenttitietoutta ja neuvovat hakijoita. Lisäksi ne voivat tietyin edellytyksin tehdä uutuustutkimuksia.

Patenttihakemukset voidaan jättää kansallisiin virastoihin niiden omalla työkielellä. Hakijat voivat kuitenkin jättää hakemuksen myös suoraan EPO:lle. Ne voivat myös pyytää, että hakemukset käsittelee yksin EPO.

Ne kansalliset patenttivirastot, joiden kielenä ei ole mikään EPO-kielistä, voivat suorittaa hakijan pyynnöstä uutuustutkimuksia niiden omalla kielellä. EPO-kielisten maiden virastot voivat suorittaa tutkimuksia, mikäli niillä on kokemusta yhteistyöstä EPO:n kanssa ja se on tarpeen kriittisen hakemusmäärän säilyttämiseksi. Yhteistyö EPO:n ja kansallisten virastojen välillä perustuu yhteistyösopimuksiin, jotka sisältävät laatukriteereitä.

Viiden vuoden kuluttua ensimmäisen yhteisöpatentin myöntämisestä komissio esittää neuvostolle raportin yhteisöpatenttijärjestelmän toiminnasta ja tekee tarvittaessa ehdotuksia järjestelmän parantamiseksi.

Vuosimaksuista puolet kansallisille virastoille

Edellä olevan lisäksi kilpailukykyneuvostossa sovittiin vuosimaksujen jako-osuuksista sekä jakoperusteista toisaalta EPO:n ja yhteisön jäsenmaiden välillä sekä toisaalta yhteisön jäsenmaiden kesken. Pääperiaate on, että vuosimaksut maksetaan EPO:lle, joka jakaa puolet tuloista kansallisille virastoille neuvoston myöhemmin päättämien prosenttiosuuksien mukaan. Jakokriteerit perustuvat patenttiaktiivisuuteen sekä markkinoiden suuruuteen.

Erilaisia tulkintoja käännösten toimittamisesta

Yhteisöpatenttiasetusehdotusta koskevat neuvottelut ovat jatkuneet keväällä ja kesällä vilkkaana. Käsittelyssä on ollut useita versioita asetusehdotuksesta, joita puheenjohtaja on päivittänyt neuvottelujen edetessä. Neuvottelut eivät ole edenneet ongelmitta, joskin suurin osa artikloista näyttävät yleisesti hyväksyttäviltä.

Suurin erimielisyys koskee käännösten toimittamisajankohtaa patentin myöntämisen jälkeen. Osa maista katsoo, että niiden yritykset tarvitsevat Euroopan patenttisopimusta (EPC) pidempää määräaikaa käännösten toimittamiselle. Ne perustelevat tarvetta käytännöllisillä syillä, sillä ne katsovat, että joidenkin kielten osalta kääntäjien löytäminen voi olla ongelma.

Euroopan patenttisopimuksen 65 artiklan mukaisesti sopimusvaltio voi vaatia hakijaa toimittamaan kansalliselle virastolle käännöksen patenttiasiakirjoista valitsemallaan sopimusvaltion virallisella kielellä. Määräaika käännöksen toimittamiseksi päättyy kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona Euroopan patenttilehdessä on kuulutettu patentin myöntämisestä, ellei asianomainen valtio salli pidempää määräaikaa.

Osa maista, mukaan lukien Suomi, ajaa yhteisöpatentin käännöksille mahdollisimman lyhyttä määräaikaa, koska vain näin turvataan eri maiden yritysten tasavertainen kohtelu, oikeudellinen varmuus suojan laajuudesta sekä käännösten käytännön merkitys, erityisesti väiteaika huomioiden.

Kuten edellä mainittiin, kilpailukykyneuvoston maaliskuisessa yhteisymmärryksessä todetaan käännöksistä, että ne toimitetaan patentin myöntämishetkellä eli ‘upon the grant of the patent’. Julkilausumassa todetaan kuitenkin, että tällä tarkoitetaan kohtuullista aikaa patentin myöntämishetkestä lukien. Lisäksi todetaan, että patentti on pätevä huolimatta vaadittavista käännöksistä.

Julkilausuma jätti siis myöhemmin päätettäväksi, mikä on tuo kohtuullinen aika käännösten toimittamiselle. Puheenjohtajan päivittämään asetusehdotukseen on kirjattu yhden jäsenmaan käsitys kohtuullisena pidettävästä ajasta eli kaksi vuotta.
Keskustelua on myös virinnyt siitä mitä tarkoitetaan sillä, että patentti on pätevä, vaikka käännöksiä ei ole toimitettu. Tarkoitetaanko, että kielto-oikeus alkaa ilman käännöksiä vai vaaditaanko kielto-oikeuteenkin käännökset kaikille yhteisön kielille.

Mahdollisuus valita eurooppapatentti

Ongelmalliseksi on muodostunut myös asetusehdotuksessa annettu mahdollisuus muuttaa myönnetty yhteisöpatentti eurooppapatentiksi, mikäli pakollisia käännöksiä ei ole toimitettu sovitussa määräajassa kaikille yhteisön kielille. Kyseisen säännöksen ongelmat liittyvät edellä mainittuun käännösten toimittamiselle annettavaan määräaikaan.

Mikäli kahden vuoden määräaika käännösten toimittamiselle toteutuu, avaa tämä mahdollisuuden nimetä eurooppapatenttihakemus yhteisöpatenttihakemukseksi vain sillä perusteella, että näin saadaan Euroopan patenttisopimuksen mukaista määräaikaa pidempi aika käännösten toimittamiselle.

Yhteisöpatentin todistusvoimainen teksti

Asetusehdotus sisältää tällä hetkellä hakasulkeissa myös ehdotuksen yhteisöpatentin todistusvoimaisesta tekstistä, joka vastaisi Euroopan patenttisopimuksen 70 artiklan 1 ja 2 kohtia. Pääperiaatteena siten olisi, että kolmas voi loukata patenttia vain, jos toimenpide loukkaa sekä alkuperäistä patenttijulkaisua että kolmannen omalle kielelle käännettyjä vaatimuksia.

Useat jäsenmaat ovat kuitenkin vastustaneet tällaista sääntöä, koska katsovat, että se on vastoin yhteisöpatentin yhtenäistä luonnetta, koska patentin suoja-ala voitaisiin tulkita eri kieliversioissa eri tavoin. Toiset maat, mukaan lukien Suomi, katsovat, että edellä mainitun kaltaisella mekanismilla kannustetaan käännösten korkeaan laatuun, joka korostaa yhteisöpatentin yhdenmukaisuutta kaikilla kielillä.

Yhteisöpatentin yhtenäisyys ei olisi siten vaarassa, koska patentin haltija voi käännösten laadusta huolehtimalla vaikuttaa patentin suoja-alan yhtenäiseen tulkitsemiseen koko yhteisön alueella. On kohtuullista, että vastuu käännösten laadusta kuuluu patentin haltijalle, ei kolmannelle.

Pakkolisenssisäännökset sekä hallituksen käyttö

Paljon keskustelua on syntynyt myös pakkolisenssien myöntäjätahosta sekä erillisen valtion tai hallituksen käyttöön (government use) oikeuttavan säädöksen tarpeellisuudesta ja laajuudesta. Pakkolisenssisäädökset ovat olleet asetusehdotuksessa alusta alkaen, kun taas hallituksen käyttöön mahdollistava säännös on otettu ehdotukseen kesän neuvottelujen aikana.

Julkisyhteisön käyttöä koskeva säännös on olemassa mallioikeusasetuksen 23 artiklassa (6/2002). Keskustelua käydään siitä, mihin tarkoituksiin hallituksen käyttö mahdollistettaisiin yhteisöpatentin osalta. Mallioikeussetus edellyttää, että käyttö julkisyhteisöjen lukuun tapahtuu ainoastaan puolustus- ja turvallisuustarpeisiin. Neuvotteluissa keskustellaan kuitenkin lisäksi mahdollisuudesta hallituksen käyttöön myös kansanterveydellisistä syistä.

Pakkolisenssisäännösten osalta keskustelua käydään lähinnä myöntäjätahosta eli kuuluuko toimivalta yhteisöpatenttituomioistuimelle vai komissiolle. Komission alkuperäisessä asetusehdotuksessa komissio itse oli nimetty pakkolisenssien myöntäjätahoksi.

Neuvottelujen edetessä suurin osa jäsenmaista on katsonut yhteisöpatenttituomioistuimen oikeammaksi tahoksi pakkolisenssien myöntämiselle. Kilpailuoikeudellisissa asioissa komissiolla on kuitenkin jo nykylainsäädännön mukainen oikeus toimia, joten osa jäsenmaista pitää komission toimivaltaa näissä tilanteissa edelleen oikeutettuna.

Asetuksen suhde Euroopan patenttisopimukseen

Vilkasta keskustelua on herännyt myös Euroopan patenttisopimuksen (EPC) sekä yhteisöpatenttiehdotuksen välisestä suhteesta. Miten EPC:tä sovelletaan yhteisöpatenttiin ja tarvitseeko niiden välille luoda hierarkiajärjestys?

Pääperiaatteena on alkuperäisen asetusehdotuksen mukaan ollut, että yhteisöpatenttiin sovelletaan ainoastaan asetuksen säännöksiä ja yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita. Kuitenkaan asetuksen säännökset eivät rajoita rikosoikeudellisesta vastuusta tai vilpillisestä kilpailusta annettujen lakien soveltamista.

Asetusehdotuksen perusteluissa on todettu, että hakemusvaiheessa yhteisöpatenttihakemukseen sovelletaan Euroopan patenttisopimusta, kun taas myöntämisen jälkeiseen vaiheeseen sovelletaan asetusta. Kuitenkin asetusehdotus sisältää myös hakemusvaiheeseen liittyviä säännöksiä ja toisinpäin, joten rajanveto ei ole täysin selkeä. Koska Euroopan yhteisö liittyy Euroopan patenttisopimukseen, on katsottu, ettei asetusehdotuksen soveltamisalaan ole tarpeen sisällyttää EPC:n sääntöjä.

Neuvotteluissa on keskusteltu eri vaihtoehdoista näiden kahden oikeudellisen instrumentin välisen suhteen kirjaamisesta toisaalta Euroopan patenttisopimukseen ja toisaalta asetusehdotukseen. Lähtökohtana on EPC:n sitovuus yhteisössä sen liityttyä EPC:hen ja vastaavasti yhteisön oikeuskäytännön huomioon ottaminen EPO:ssa.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, ettei erillistä etusijaisuussäännöstä oteta kumpaankaan instrumenttiin, vaan lähtökohtana on, että molempia sovelletaan ja että säännökset tulee kirjoittaa siten, ettei ristiriitaa näiden kahden instrumentin välillä esiinny. Neuvottelut ovat kuitenkin edelleen kesken myös tämän kysymyksen osalta, joten tilanne saattaa vielä muuttua. Neuvotteluissa on lisäksi nostettu esille kysymys yhteisön lainsäädännön vaikutuksista yhteisöön kuulumattomien EPC-maiden osalta.

Euroopan patenttisopimukseen tehtävät muutokset

Puheenjohtaja jakoi heinäkuussa 2003 ehdotuksen Euroopan patenttisopimukseen esitetyistä muutoksista. Asiakirjaa on ehditty käsitellä kerran neuvoston patenttityöryhmässä, ja sen käsittely jatkuu syyskuussa. Komissio on laatinut jo vuonna 2001 työpaperin vaadittavista EPC -muutoksista mahdollista diplomaattikonferenssia varten, mutta muutoksia ei vielä ole tehty. Uusi asiakirja on laadittu komission, Euroopan patenttiviraston edustajien sekä neuvoston puheenjohtajan yhteistyönä.

Neuvoston työryhmässä syntyneet muutosehdotukset esitellään EPO:n hallintoneuvostolle syksyllä 2003, minkä jälkeen ehdotus menee EPO:n patenttilakikomiteaan. Tämän jälkeen EPO:n hallintoneuvosto käsittelee muutoksia uudelleen. Tavoitteena on, että muutosehdotukset käsiteltäisiin sopimusmaiden välisessä diplomaattikonferenssissa keväällä 2004. On muistettava, että myös yhteisön ulkopuolisten EPC -maiden on hyväksyttävä esitetyt muutokset.

Muutokset Euroopan patenttisopimukseen ovat tarpeen, koska asetusehdotus perustuu sen ja EPC:n saumattomaan ‘symbioosiin’ eikä toimivaa yhteisöpatenttijärjestelmää ole ilman tarvittavia muutoksia EPC:hen. Erityisesti uudistus on tarpeen, jotta EPO voisi myöntää koko yhteisön laajuisia patentteja erillisten maiden sijaan. Ehdotus sisältää useita muutoksia, joista tässä otetaan esiin eräitä perusperiaatteita.

Artikloissa käytetään sopimusvaltioiden (Contracting States) sijaan termiä sopimuspuolet (Contracting Parties) . Muutoksella halutaan tuoda esille Euroopan yhteisön liittyminen EPC:hen ja se, että yhteisö on täysivaltainen jäsen kaikissa asioissa. EPC:hen sisällytetään uusi osa IXA ‘Erityiset säännökset koskien yhteisöpatenttia’, jolla luodaan EPC:n ja yhteisöpatenttiasetuksen välinen yhteys. Uusiksi elimiksi EPO:on luotaisiin hallinnointiosasto (Administration Division for the Community Patent) sekä hallintoneuvoston erityisvaliokunta (Select Committee of the Administrative Council).

Hallinnointiosasto vastaisi kaikista yhteisöpatentteja koskevista EPO:n toimista, siltä osin kuin nämä toimet eivät sisälly viraston muiden osastojen toimivaltaan. Se vastaisi mm. yhteisöpatenttien käännösten vastaanottamisesta ja julkaisemisesta yhteisön lainsäädännön mukaisesti sekä yhteisöpatenttirekisterin ylläpidosta ja yhteisöpatenttilehden julkaisemisesta. Sen toimivaltaan kuuluisi myös yhteisöpatentin vuosimaksujen hallinnointi soveltamismääräysten mukaisesti.

Hallintoneuvoston erityisvaliokunta koostuisi yhteisön sekä jäsenmaiden edustajista ja sen tehtävänä olisi käsitellä hallintoneuvoston käsittelyyn meneviä yhteisöpatenttiin liittyviä asioita. Sen puoltava esitys vaadittaisiin, jotta hallintoneuvosto voisi ottaa käsittelyyn eräät yhteisöpatenttia koskevat asiat.

Ehdotettu osa IXA sisältää myös säännöksen, jonka mukaan EPO:n tulisi yleissopimusta tulkitessaan ja soveltaessaan ottaa asianmukaisesti huomioon yhteisöjen tuomioistuimen käytäntö. Tällä säännöksellä pyritään varmistamaan EPC:n ja yhteisön lainsäädännön yhdenmukainen kehitys ja tulkinta EPO:ssa. Lisäksi esitetään, että yhteisöpatenttituomioistuin voisi pyytää teknistä lausuntoa EPO:lta sekä eurooppapatentista että yhteisöpatentista. Tällä hetkellä teknistä lausuntoa voivat pyytää ainoastaan kansalliset tuomioistuimet, jotka käsittelevät patentin mitättömyys- tai loukkauskanteita.

Tuomioistuinkysymyksestä tulossa päivitetty versio

Komissio antoi elokuussa 2002 yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa yhteisöpatenttiin liittyvissä asioissa koskevan valmisteluasiakirjan. Asiakirja perustuu vuoden takaiseen neuvottelutilanteeseen, jolloin neuvotteluissa esillä oli vielä erillisten aluejaostojen perustamisvaihtoehto.

Komissio ja puheenjohtaja ovat valmistelemassa kilpailukykyneuvoston päätökset huomioon ottavaa päivitettyä versiota tuomioistuinasiakirjasta, jota odotetaan syyskuussa. Tämän jälkeen sitä käsitellään sekä neuvoston tuomioistuintyöryhmässä että patenttityöryhmässä. Tuomioistuintyöryhmässä ovat paikalla myös yhteisöjen tuomioistuimen edustajat.

Valmisteluasiakirja sisältää kolme yhteisöpatenttia varten suunnitellun tuomioistuimen osatekijää. Näitä ovat: neuvoston päätökset toimivallan antamiseksi yhteisöjen tuomioistuimelle ja lainkäyttölautakunnan perustamiseksi sekä tarvittavat muutokset yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta koskevien määräysten osalta.

Neuvottelujen jatko

Toimiva yhteisöpatenttijärjestelmä koostuu useasta eri säädöskokonaisuudesta: yhteisöpatenttiasetus, Euroopan patenttisopimus, neuvoston päätökset tuomioistuinjärjestelmästä sekä muutokset yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöön. Yhtäkään näistä säädösinstrumenteista ei ole vielä lopullisesti hyväksytty.

Paljon työtä on vielä edessä, mutta neuvotteluissa vallitsee melko positiivinen tunnelma. Syksyllä työ jatkuu tiiviisti sekä neuvoston patenttityöryhmässä, neuvoston tuomioistuintyöryhmässä että Euroopan patenttivirastossa. Nähtäväksi jää, löydetäänkö ratkaisut vielä avoinna oleviin kiistakysymyksiin ja mitä uusia kysymyksiä meillä on vielä edessä erityisesti EPC:n muuttamisesta neuvoteltaessa.

Minna Tukiainen
Nuorempi hallitussihteeri
Kauppa- ja teollisuusministeriö