Yhteisöllisen median oikeudellista ja liiketoiminnallista tarkastelua

(IPRinfo 1/2007)

Arvosteltu teos: Herkko Hietanen – Ville Oksanen – Mikko Välimäki: Community Created Content – Law, Business and Policy. Turre Publishing 2007 (127 s.)

Niinsanottu sosiaalinen media (ns. web 2.0) on nopeasti yleistynyt erityisesti nuorison virtuaalisena kokoontumis- ja harrastamispaikkana. Esimerkiksi IRC-Galleria kertoo nettisivuillaan, että lähes neljännes suomalaisista vierailee sivustolla viikoittain.

Amerikkalaisten YouTuben ja MySpacen kävijämäärät lasketaan kymmenissä miljoonissa, ja Wikipedia on lyhyessä ajassa haastanut perinteiset tietosanakirjat. Yhteistä näille palveluille on, että ne muodostavat eriasteisia yhteisöjä, ja että niiden sisällön tuottavat pääosin käyttäjät. Mutta, kuten tunnettua, eivät aina pelkästään itse luomistaan aineksista.

Mm. Electronic Frontier Finlandin (EFFI) ja Creative Commonsin piirissä vaikuttava tutkijakolmikko Herkko Hietanen, Ville Oksanen ja Mikko Välimäki on julkaissut oman puheenvuoronsa sosiaalisen median eri ulottuvuuksista käytävään keskusteluun. Kirjan edustama oikeudellinen ja asiapitoinen näkökulma on tervetullut lisä melko pintapuoliseen julkisuuteen, joka ilmiötä tuntuu ympäröivän.

Nimensä mukaisesti kirja jakaantuu kolmeen jaksoon. Alussa esitellään lyhyesti tekijänoikeuden perusteita sekä muuta verkkoon liittyvää sääntelyä, kuten rikosoikeudellisia ja tietosuojaan liittyviä normeja lähinnä Suomen ja EU-oikeuden valossa. Myös vastuukysymyksiä sivutaan.

Johdanto jää ohueksi
Avausjakso on tarpeellinen johdanto itse asiaan, mutta jää sisällöltään varsin ohueksi. Esimerkiksi verkko-operaatioiden tekijänoikeudellinen luonne ja tekijäoikeussopimusten perusteet sivuutetaan lähes maininnalla. Ajatellen teoksen käyttökelpoisuutta käsikirjana, molemmat olisivat tarpeellista taustoitusta suhteessa teoksen pääteemaan eli verkkoaineiston lisensiointiin ja käyttöön.

Tekijöiden asiantuntemus ja ote on parhaimmillaan seuraavissa jaksoissa, joissa kuvataan Creative Commons -lisensiointia ja muitakin open content -lisensiointimalleja sekä tyypitellään näiden yhteisöjen jäsenten motiiveja ja käyttäytymistä. Teosten vapaan ja maksuttoman jakamisen kulttuurisia, yhteisöllisiä ja liiketaloudellisia tarkoitusperiä selostetaan ja analysoidaan.

Kirjassa kuvataan erilaisia liiketoimintamalleja, joiden avulla open content -pohjaista sisältöä voidaan hyödyntää myös kaupallisissa palveluissa. Esimerkiksi Flickr tarjoaa valokuvien säilytyksen ja jakelun peruspalvelun ilmaiseksi, mutta laajempi käyttöoikeus maksaa 25 $ vuodessa.

Mielenkiintoinen linkki perinteisemmän oikeuksien lisensioinnin maailmaan löytyy Habbo Hotelli -hahmopelin omistajayhtiön pyrkimyksistä kontrolloida Habbo-hahmojen käyttöä ja vaalia palvelun brändiä. Kirjoittajat viittaavat ristiriitaan sosiaalisen median perusidean, käyttäjien luovuuden ja palvelun ylläpitäjän tiukan ohjauksen välillä.

Teoksen päättää de lege ferenda -jakso, jossa tekijät esittelevät näkemyksiään tekijänoikeusjärjestelmän tehostamisesta ja tekijänoikeusjärjestöjen roolista suhteessa sosiaalisen median tarpeisiin ja pyrkimyksiin. Tekijät esittävät mm. ankaran korvausvastuun lieventämistä, tekijänoikeuden rajoitusten laajentavaa tulkintaa ja järjestöjen sopimuskäytäntöjen uudelleenarviointia. Kannanotot ovat selkeitä, mutta niiden jonkinasteinen syventäminen esimerkiksi perusoikeustarkastelun kautta ei olisi ollut pahitteeksi.

Kokonaisuutena kirja on napakka yleisesitys ajankohtaisesta ja mielenkiintoista aiheesta ja sellaisena suositeltavaa lukemista kaikille sisältötuotannon ja median kehityksen etulinjaa seuraaville.

Martti Kivistö
Lakiasiainjohtaja
Teosto ry

Share: