Verotuksella potkua innovointiin – Projektiryhmä ehdottaa uudenlaisen kannustimen luomista

(IPRinfo 4/2010)

Mantrana toistetaan, että Suomen tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen sekä hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja kehittäminen vaativat huippuluokan innovaatioympäristön. Sen edistämisessä verotusjärjestelyt ovat osoittautuneet jopa tehokkaammaksi kuin suorat tuet.

Innovatiivisuus on jo merkittävämpi tekijä kuin teollisuuden kilpailukykyyn perinteisesti liitetyt muuttujat, kuten työvoima-, materiaali- ja energiakustannukset.

Tulokset käyvät ilmi kesäkuussa 2010 julkaistusta selvityksestä ”2010 Global Manufacturing Competitiveness Index”, jonka toteuttivat yhteistyössä Deloitte ja U.S. Council of Competitiveness. Aivan keskeinen tekijä globaalin kilpailukyvyn ylläpitämisessä on myös huippuosaamista edustava työvoima.

Suomessa julkinen T&K-rahoitus suorana tukena
Suomessa yritysten saama julkinen tutkimus-, kehittämis- (T&K-) ja innovaatiotoiminnan rahoitus kanavoidaan käytännössä kokonaan suorana tukena Tekesin kautta. Tekesillä on vuosittain 3 000-3 500 yritysasiakasta. Suoriin tukiin perustuvan järjestelmän vahvuutena on, että tuet pystytään kohdistamaan strategisesti valituille teknologia- ja osaamisalueille sekä kaupallisesti lupaavimmille hankkeille.

Myös yliopistot ja valtion tutkimuslaitokset saavat Tekesin ja Suomen Akatemian ohjelmien kautta suoraa tukea valittuihin hankkeisiin. Tämän lisäksi ne saavat vapaasti kohdennettavaa tutkimuksen perusrahoitusta noin 800 miljoonaa euroa vuodessa.

T&K-menojen osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen on Suomessa suhteellisen suuri. Siitä huolimatta useat tutkimustulokset osoittavat, että Suomessa on vähemmän kasvuhakuista yritystoimintaa ja nopealle kasvu-uralle päätyviä innovatiivisia yrityksiä kuin muissa korkean osaamistason ja samankaltaisen elinkeinorakenteen maissa.

Verojärjestelmä ei kannusta innovatiivisuuteen
Suomen verojärjestelmä ei sisällä merkittäviä kasvua tai innovatiivisuutta kannustavia tekijöitä. Toisin on merkittävien kauppakumppaneidemme ja Suomen kanssa tuotannontekijöistä kilpailevien maiden talouksissa. Maamme menestys edellyttää verolainsäädäntöön ratkaisuja, joilla tuetaan nopealla aikataululla työllisyyttä ja pitkällä aikavälillä koko kansantaloutemme menestystä ja siten myös riittävien verotulojen kertymistä.

Kasvuyrityksille suunnattujen yritysverolainsäädännön muutosten on täytettävä erityisesti seuraavat tavoitteet:
o Kohdennetuilla toimilla on tuettava tutkimus- ja kehitystyön kasvua, joka vahvistaa innovaatioiden positiivista spill over -vaikutusta koko kansantalouteen,
o On tuettava innovatiivisten kasvuyritysten sekä koon että määrän kasvua, mikä lisää työpaikkoja, sekä
o Tuki on ohjattava pitkällä tähtäimellä yrityksille siten, että se lisää niiden kannattavuutta ja Suomen talouden kilpailukykyä.

Verotuet kannustavat innovaatioihin
Niin kansainvälinen vertaileva tutkimus kuin eri OECD- ja EU-maiden kokemukset innovaatioihin kannustavista verotuista ovat rohkaisevia. Tällaisilla verojärjestelmillä on pystytty luomaan lisää työpaikkoja. Niihin sisään rakennettujen elementtien avulla on kyetty takaamaan kansainvälisten konsernien verotulojen virtaaminen maahan myös tulevaisuudessa.

OECD:n tutkimusmateriaali osoittaa, että verotuksen muodossa annetut tuet voivat tukea innovaatiota ja tutkimus- ja tuotekehitystä jopa tehokkaammin kuin suorat tuet. Talouden taantumassa moni valtio valitsi ensimmäisiksi talouden tukitoimiksi olemassa olevien T&K-verokannustimien laajentamisen.

Silti lähes kaikki verotukia implementoineet maat ovat säilyttäneet myös suorien tukien järjestelmänsä osana innovaatiopolitiikkaansa. Hyvin rakennetussa yhdistelmässä suorat tuet ja verotuet vahvistavat toistensa vahvuuksia ja eliminoivat heikkouksia.

Suomessa varsinaisia verokannustimia ei ole juuri kokeiltu, vaikka verotus ja lainsäädäntö ovat julkisen sektorin keskeiset työkalut kasvun kannustamisessa.

Työskentelin kevään 2010 aikana projektissa, jonka tehtävänä oli luoda konkreettinen malli mahdollisesta innovointikannustimesta. Erityisesti pienten kasvavien yritysten kannustamiseksi, innovoinnin laaja-alaistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi ehdotimme, että Suomeen luotaisiin kaikille toimialoille kohdistuva innovoinnin verokannustin.

Kymmenen elementtiä verokannustimelle
Innovointikannustimen olennaiset elementit olisivat:
1. Verokannustin kohdistettaisiin alkuvaiheessa osakeyhtiöille, osuuskunnille ja rajoitetusti verovelvollisten osakeyhtiöiden tai vastaavien yhteisöjen Suomessa oleville kiinteille toimipaikoille.
2. Hyväksyttävän toiminnan määritelmänä käytettäisiin Euroopan komission tiedonannon T&K-toiminnan valtiontuelle annettua määritelmää. (2006).
3. Hyväksyttävät kustannukset olisivat pääasiallisesti EPL 13 §:n mukaiset palkkakustannukset.
4. Innovointikannustin olisi muodoltaan veronhyvitys yhteisöverosta.
5. Veronhyvitys laskettaisiin ensi vaiheessa ainoastaan kustannusten volyymin perusteella.
6. Veronhyvitys olisi kaikille sama prosentti (esim. 25 %) laskettuna hyväksytyistä kustannuksista.
7. Veronhyvityksen yrityskohtainen alaraja voisi olla 5.000 euroa ja yläraja 100.000 euroa.
8. Yhtiö hakisi T&K-veronhyvitystä veroilmoituksen antamisen yhteydessä määrämuotoisella liitelomakkeella.
9. Tappiollisille yrityksille tuki annettaisiin käteispalautuksena. Toissijaisesti tappiollisille veronhyvitykseen oikeutetuille yhtiöille myönnettäisiin veronhyvityksen siirto tuleville vuosille ilman rajoituksia.
10. Verokannustin ei tarvitse omaa, erillistä valvonta- tai sanktiojärjestelmää, vaan olemassa olevat valvontamenettely ja sanktiot olisivat riittävät.

Kannustimen perusosat vastaavat OECD:n hyvän tutkimus- ja kehittämistoiminnan verokannustimen vaatimuksia. Suorien tukien järjestelmä ja ehdottamamme verokannustin täydentäisivät toisiaan.

Verotuki on haaste poliittisille päättäjille
Hallitus käsitteli innovointikannustinta elokuun 2010 budjettiriihessä, mutta tarkempi pohdinta siirtyi laajemman verouudistusarvioinnin yhteyteen.

Verotuki nähdään suurena haasteena. Yritysveropolitiikkamme peruslinjauksena on kauan ollut perusteiltaan neutraali järjestelmä, joka perustuu laajaan veropohjaan ja maltilliseen verokantaan.

Kokonaisuutena tavoite ei ole pitänyt. Muun muassa matalapalkkatuki, kotitalousvähennys, kehitysaluetuet ja käyttöomaisuusosakkeiden myyntivoittoverovapaus ovat esimerkkejä verotuksen ohjaavista elementeistä.

Olisiko lainvalmistelijoilla ja poliittisilla päätöksentekijöillä nyt rohkeutta avata edes varovaisesti verotus tukemaan yritysten toimintaedellytyksiä? Verokannustimella voitaisiin viestittää yrityksille suunnasta, johon toimintaa on kehitettävä ja voimavaroja panostettava.

Outi Ukkola
Partner, Deloitte

Kirjoittaja toimii Deloittella veropartnerina.

Kirjallisuutta
Outi Ukkola, Päivi Viitanen, Tomi Pitkänen ja Maria Valkama: Ehdotus suomalaisen innovointitoiminnan verokannustimesta. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja / Innovaatio 42/2010. 68 s. ISBN (sähköinen) 978-952-227-406-9

Global Manufacturing Competitiveness Index. A DTT Manufacturing industry report, by Deloitte’s Global Manufacturing Industry group in collaboration with the U.S. Council on Competitiveness. June 2010. 56 p.

Komission tiedonanto Yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle (EUVL C 323, 30.12.2006, s. 1-26)

The OECD Innovation Strategy: Getting a Head Start on Tomorrow. 2010. 225 p. ISBN 978-92-64-08470-4