Veikaten voitat
(IPRinfo 4/2004)
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi 9.11.2004 ennakkoratkaisunsa tietokantasuojasäännösten soveltamisesta asiassa Fixtures Marketing Ltd vastaan Oy Veikkaus Ab (C-46/02). Sen mukaan tietokannan sisällön keräämiseen liittyvän huomattavan panostuksen keräämisen käsite on ymmärrettävä niin, että se ei kata niitä voimavaroja, joita käytetään tietokannan sisällön muodostavien aineistojen luomiseen vaan olemassaolevien aineistojen etsintään ja kokoamiseen.
Fixtures Ltd oli haastanut Veikkaus Oy:n Vantaan käräjäoikeuteen jalkapalloveikkaukseen liittyvien Englannin jalkapallosarjoja koskevien ottelutietojen tietokannan luvattomasta käyttämisestä.
Käräjäoikeus lykkäsi asian käsittelyä ja esitti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle (EYT) seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
1) Voidaanko sitä investointia, joka kohdistuu otteluaikojen ja otteluparien määräämiseen, pitää tietokantadirektiivin tarkoittamana investointina ja kuuluko ottelujärjestyksen laatimiseen sellaisia investointeja, jotka eivät tule kysymykseen arvioitaessa suojan kriteerejä?
2) Onko direktiivin tarkoituksena se, että muut kuin ottelujärjestyksen laatijat eivät voi ilman lupaa käyttää tietoja vedonlyönti- tai muuten kaupallisessa toiminnassa?
3) Onko Veikkauksen käytön kohteena laadullisesti ja/tai määrällisesti olennainen osa tietokannasta, kun ottelutiedoista käytetään kerrallaan viikon ajaksi tarvittavia tietoja ja otteluista hankitaan tietoa ja tarkastetaan muista lähteistä kuin tietokannan valmistajalta?
EYT muistutti aluksi, että tietokantadirektiivin (96/9/EY) 7 artiklan, jossa tietokannan sui generis -suojan kohde määritellään, mukainen suoja edellyttää, että tietokannan sisällön kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta. Investointi, joka koskee itse jalkapallosarjojen organisointia, liittyy tietokantaan sisällytettävien tietojen luomiseen eikä keräämiseen eli olemassa olevien tietojen etsimiseen tai kokoamiseen, joten niitä ei voida ottaa huomioon investoinnin olennaisuutta arvosteltaessa.
Sen sijaan EYT:n tutkittavaksi jäi ottelujärjestyksen sisällön kerääminen (erotuksena sen luomisesta) sekä sisällön varmistaminen tai esittäminen: merkitsikö mikään näistä toimenpiteistä laadullisesti tai määrällisesti huomattavaa investointia?
Tietojen kokoaminen ja etsiminen eivät edellyttäneet erityistä, ottelujärjestyksen luomisesta erillistä investointia kuten ei tietojen paikkansapitävyyden tarkistaminen tai esittäminenkään. Koska tietokannan sisällön keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen ei ollut kohdistunut huomattavaa panostusta eikä kysymys näin ollen ollut sui generis -suojan täyttävästä tietokannasta, EYT katsoi, ettei ollut syytä vastata muihin ennakkokysymyksiin.
Vanha kiista pohjalla
Oikeusriita ei ole lajissaan ensimmäinen jalkapallon ottelulistoihin liittyvä tapaus. Helsingin hovioikeus antoi tekijänoikeuslain 49 §:n nojalla jo ennen tietokantasuojaa voimassa olleen luettelosuojan perusteella tuomion (9.4.1998 nro 1145, S 96/1304), jossa vahvistettiin, ettei Veikkaus ollut loukannut Fixturesin listojen nauttimaa luettelosuojaa. Tekijänoikeusneuvosto on myös antanut lausuntonsa niin nyt kysymyksessä olevassa tietokantasuojaa kuin aiempaa luettelosuojaa koskevassa asiassa (TN 2001:7 ja TN 1996:5).
Fixtures on ollut kantajana samankaltaisessa asiassa myös niin Ruotsissa kuin Kreikassakin. EYT antoi samana päivänä Veikkausta koskevan asian kanssa kaksi muuta jalkapallotietojen tietokantoihin liittyvää ennakkoratkaisua, Ruotsin korkeimman oikeuden lausuntopyynnön asiassa Fixtures Marketing Ltd vastaan Svenska Spel (C-338/02) ja kreikkalaisen ensimmäisen asteen tuomioistuimen lausuntopyynnön asiassa Fixtures Marketing vastaan Organismos prognostikon agonon podosfairou AE (OPAP; C 444/02).
Lopputulos molemmissa oli sama kuin Veikkauksen jutussa, mutta Kreikan tapauksessa tuomioistuin vielä selvensi tietokannan käsitettä. Suomen tekijänoikeuslaissa ei tietokannan käsitettä ole määritelty, vaan se on luettavissa direktiivistä.
Olennaisen osan käsite selvenee
EYT ratkaisi samaisena päivänä vielä neljännen tietokantojen sui generis -suojaa koskevan tapauksen, joka koski hevoskilpailutietoja sisältävän tietokannan käyttöä vedonlyönnissä asiassa British Horseracing Board vastaan William Hill Organization Ltd (C-203/02).
Tapauksessa käsiteltiin myös keskeisiä tietokannan olennaisen ja epäolennaisen osan käsitteitä sekä niiden laadullista tai määrällistä arviointia. Lisäksi EYT määritteli tietokannan tai sen olennaisen osan kopioinnin ja uudelleenkäytön käsitteitä. Suomen tekijänoikeuslain 49 §:n käsittelee vastaavasti kappaleen tai sen olennaisen osan valmistamista ja yleisön saataville saattamista. Kaikki nämä tapaukset ja tietokantasuojan aspektit ansaitsevat kuitenkin oman yksityiskohtaisemman käsittelynsä.
Selvennystä tulkintaan
EYT:n ennakkoratkaisu selventää yhtä monista tietokantadirektiivin ja tekijänoikeuslain 49 §:n tulkinnanvaraisista ongelmakohdista: tietojen luomisen yhteydessä käytetty huomattavakaan panostus ei ole laskettavissa sui generis -suojan edellyttämäksi tietojen keräämisen yhteydessä syntyneeksi panostukseksi.
Epäilemättä monet tiedon monopolisointia riskitekijänä pitäneet näkevät ratkaisun positiivisena, vaikuttaneehan se keräämisen käsitteen tulkinta-alaa supistavasti. Vastaavasti tietokokoelmien, joita tietokannat pohjimmiltaan ovat, valmistus- ja levitystahoilla useat pitävät ratkaisua toimintansa kannustimia vähentävänä juuri luomisen yhteydessä syntyvien kustannusten osalta. Eittämättä vastaisuudessa tuleekin mielenkiintoisia rajanvetoja sen suhteen, mikä on luomista ja mikä keräämistä ja toisaalta siitä, miten nämä kustannukset erotellaan toisistaan.
Perttu Virtanen
OTK, VT, LLMEur
Lappeenrannan teknillinen yliopisto, HIIT
