Varoituskirjeet brittiläisittäin – uudistuksen aika

(IPRinfo 4/2012 verkkoversio)

Tyypillinen tapa reagoida mahdolliseen immateriaalioikeuden loukkaukseen on lähettää vastapuolelle varoituskirje, jonka tarkoituksena voi olla väitetystä loukkauksesta tiedottaminen ja sovinnollisen ratkaisun löytäminen. Yhdistyneessä kuningaskunnassa (UK) varoituskirjeen lähettäminen ei kuitenkaan ole houkutteleva vaihtoehto, sillä lähettäjä voi itse joutua kanteen kohteeksi niin sanottujen uhkaussäännösten (threats provisions) nojalla.

Brittiläinen The Law Commission on aloittanut uhkaussäännösten uudistustyön, jonka on määrä valmistua maaliskuuhun 2014 mennessä. Toimikunta harkitsee jopa uhkaussäännösten kumoamista.

Uhkaussäännösten soveltamisala on laaja

Brittiläisten uhkaussäännösten mukaan osapuoli, jota on perusteettomasti uhattu immateriaalioikeuden loukkausta koskevalla oikeudenkäynnillä UK:ssa, voi nostaa kanteen uhkauksen tekijää vastaan. Kanteen seurauksena tuomioistuin voi: (i) vahvistaa, että uhkaus on perusteeton, (ii) kieltää vastaajaa jatkamasta uhkausta, ja (iii) määrätä vastaajan maksamaan kantajalle vahingonkorvauksia.

Uhkaussäännökset koskevat patentteja, rekisteröityjä tavaramerkkejä sekä rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä mallioikeuksia (mukaan lukien yhteisön tavaramerkit ja mallit). Kannetta ei siten voi nostaa liittyen esimerkiksi väitettyyn tekijänoikeusloukkaukseen. Uhkaussäännösten soveltamisala on laaja. Kanteen voi nostaa myös osapuoli, jonka kaupallisiin intresseihin uhkaus voi haitallisesti vaikuttaa (aggrieved person.). Tämän perusteella esimerkiksi jälleenmyyjä saattaa voida nostaa kanteen.

Vastaajana voi olla immateriaalioikeuden haltijan lisäksi kirjeen kirjoittanut asiamies, vaikka tämä olisi ainoastaan toiminut asiakkaan ohjeiden mukaisesti. Varoituskirjeen lisäksi myös suullisesti tehty uhkaus voi olla kanteen perustana. Oikeuskäytännössä on katsottu, että uhkaus voi olla epäsuora, mikäli keskiverto elinkeinonharjoittaja voi sen perusteella ymmärtää, että häntä vastaan voidaan tulevaisuudessa nostaa loukkauskanne.

Uhkaussäännöksiin voi vedota ainoastaan silloin, kun uhkaus on perusteeton. Mikäli vastaaja osoittaa, että kantaja on loukannut tai tulee loukkaamaan kyseessä olevaa immateriaalioikeutta, kanne tulee hylätä. Lisäksi kyseessä olevan immateriaalioikeuden on oltava voimassa. Patentin osalta kuitenkin riittää, että uhkauksen tekijä ei tiennyt eikä hänellä ollut syytä olettaa, että patentti on mitätön. Uhkaussäännöksiin on myös poikkeuksia, mutta niiden soveltamisala on suppea. Uhkaukseksi ei katsota pelkkää ilmoitusta siitä, että patentti tai mallioikeus on olemassa tai että tavaramerkki on rekisteröity (taikka rekisteröintihakemus on tehty).

Oikeudenkäynti voi olla neuvotteluja houkuttelevampi vaihtoehto

Toisin kuin monessa muussa EU:n jäsenvaltiossa, UK:ssa ei ole säännöksiä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Suomessa laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (1061/1978) voi tarjota keinon puuttua kilpailijan toimintaan. Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO:2005:105 antaa lisävalaistusta varoituskirjeiden oikeudelliseen arviointiin.

Brittiläisten uhkaussäännösten tarkoituksena onkin ollut ehkäistä immateriaalioikeuden haltijoiden perusteettomia uhkauksia loukkausoikeudenkäynneistä, joilla pelotellaan kilpailijoita tai häiritään heidän liiketoimintaansa.

Uhkaussäännökset merkitsevät kuitenkin varteenotettavaa riskiä oikeudenhaltijoille, kun he harkitsevat lähestyvänsä mahdollista loukkaajaa saarivaltiossa. Koska säännösten soveltamisala on laaja, oikeudenhaltijoiden ja heidän asiamiestensä on vaikea välttää tekemästä säännösten tarkoittamaa uhkausta kommunikoidessaan vastapuolen kanssa. Monet oikeudenhaltijat valitsevatkin käytännössä mieluummin oikeudenkäynnin välttääkseen kanteen perusteettomasta uhkauksesta. Tällainen ”sue first, talk later” -lähestymistapa kasvattaa asianosaiskuluja eikä edistä riidan sovinnollista ratkaisua.

Toinen vaihtoehto on laatia varoituskirje, jossa viitataan esimerkiksi tekijänoikeuteen, vaikka mahdollinen loukkaus koskee todellisuudessa tavaramerkkiä tai mallioikeutta. Tällainen lähestymistapa voi olla hämmentävä ja myös haitata osapuolten välistä keskustelua. Uhkaussäännökset voivat myös vaikuttaa lainopillisen neuvon sisältöön, koska asiamies voi joutua kanteen kohteeksi. Toki asiamiehet usein sopivat asiakkaan kanssa vastuunrajoituksista perusteetonta uhkausta koskevan kanteen varalle.

Uudistustyö on alkanut

Koska uhkaussäännökset kannustavat neuvottelun ja sovittelun sijaan oikeudenkäynteihin, oikeuskirjallisuudessa on yleisesti katsottu, että säännöksiä on uudistettava. Myös sitä, että säännökset koskevat vain tiettyjä immateriaalioikeuksia, on pidetty epäjohdonmukaisena. The Law Commission, joka valvoo lainsäädäntöä ja suosittelee tarvittaessa uudistuksia UK:ssa, onkin aloittanut uhkaussäännösten uudistustyön. Toimikunta harkitsee, tulisiko säännöksiä muuttaa, laajentaa tai kumota.

Toimikunnan tarkoituksena on pyytää lausuntoja asiasta keväällä 2013 ja laatia suositus brittihallitukselle maaliskuuhun 2014 mennessä. Jos uhkaussäännöksiä uudistetaan, muutokset ovat siis vielä kaukana.

Essi Pokela, Associate, Roschier Asianajotoimisto Oy

Kirjoittaja on suorittanut Master of Laws -tutkinnon King’s College London -yliopistossa ja työskennellyt kolme kuukautta Olswang LLP -asianajotoimistossa Lontoossa.