Valokuva ja sen kohde – kuka määrää käyttämisestä?

(IPRinfo 4/2006)

Teoskynnys sekä kuvien käyttö muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen aiheuttavat tekijänoikeuskiistoja. Myös kuvan kohteella on omat oikeutensa.

Digitaalitekniikka ja verkkoympäristö ovat lisänneet kuvien käyttöä merkittävästi. Suomessa vuonna 1995 toteutettu tekijänoikeuslain muutos, jonka mukaan myös valokuvat voivat saada tekijänoikeussuojaa ja erillisen valokuvalain kumoaminen, ovat johtaneet pohdintaan valokuvien suojan laadusta: teos vai valokuva? Ongelmien lisääntyminen näkyy myös tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa: aiheeseen on neuvostossa otettu viime vuosina kantaa useasti.

Valokuva voi saada suojaa kahdella tavalla. Mikäli valokuva täyttää tekijänoikeuslain 1 §:ssä teokselle asetetut itsenäisyyden ja omaperäisyyden vaatimukset, se saa suojaa teoksena. Valokuvat, jotka eivät ylitä teoskynnystä, saavat suojaa lähioikeutena TekijäL 49 a § perusteella.

Valokuvateoksen suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuolinoikeutta seuraavan vuoden alusta lukien. Valokuvan suoja-aika on 50 vuotta sen vuoden päättymisestä, jona kuva valmistettiin. Suurin käytännön ero onkin juuri suoja-ajan pituudessa.
Valokuvan suojan laatuun, laajuuteen ja kestoon vaikuttaa merkittävästi vuoden 1995 tekijänoikeuslain muutosta (24.3.1995/446) koskeva siirtymäsäännös. Laki tuli voimaan 1.5.1995, ja siirtymäsäännöksen mukaan säännöksiä valokuvateosten ja valokuvien suojasta sovelletaan kuviin, joiden suoja-aika ei nykyisten säännösten mukaan ole lakannut. Toisin sanoen valokuvateoksiksi arvioitavien kuvien asema parantui, kun ne tulivat tekijänoikeuden piiriin.

Kahdenlaisia kuvia, suoja lähes identtistä
Valokuvateoksen ja valokuvan suoja ovat nykyisin tosiasiallisesti melko lähellä toisiaan. Myös valokuvan oikeudenhaltijalla on oikeus määrätä valokuvasta, muuttamattomana tai muutettuna, valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin.

Tekijänoikeusneuvosto on käsitellyt lausunnossaan 2004:3 henkilöstä otetun valokuvan ja hänestä maalatun muotokuvan oikeuksia. Valokuvaaja väitti, että hänen oikeuksiaan oli loukattu, kun henkilöstä oli maalattu hänen ottamansa valokuvan perusteella muotokuva. Vaikka tekijänoikeusneuvosto pitikin ilmeisenä, että muotokuvan tekemisessä oli ainakin osittain käytetty valokuvaa apuna, se katsoi, että maalaus oli itsenäinen ja omaperäinen teos eikä valokuvan kappale.

Samaan lopputulokseen oli korkein oikeus päätynyt vuonna 1979 antamassaan ratkaisussa (KKO 1979 II 64). Valokuvan perusteella tehtyä maalausta ei pidetty valokuvan kappaleena, vaan itsenäisenä teoksena.

Ratkaisut osoittavat sen pienen eron, joka edelleen on valokuvateoksen ja valokuvan välillä: teoksen tekijänoikeudenhaltija saa määrätä teoksestaan myös toisessa teoslajissa, mutta valokuvaoikeuden haltijan on siedettävä teoslajin muuttuminen.

Valokuvan kohteella voi olla itsenäinen suoja
Valokuvaan kumuloituu usein eri oikeuksia. Valokuvaajalla on aina oikeus ottamaansa valokuvaan, mutta oikeuden käyttämistä saattaa rajoittaa se, mitä on kuvattu. Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 2002:6 on otettu kantaa siihen, voidaanko teoskynnyksen ylittävistä veistoksista otettuja valokuvia käyttää vaatekuvastoissa ja mainosjulisteissa ilman veistosten tekijältä hankittua lupaa.

Tekijänoikeusneuvoston mukaan taideteoksen toisintaminen valokuvassa voi olla sallittua, jos kyse on julkaistun tai tekijän suostumuksella myydyn tai pysyvästi luovutetun teoksen toisarvoisesta toisintamisesta. Samoin pysyvästi julkisille paikoille sijoitettujen taideteosten toisintaminen valokuvien taustalla on yleensä sallittua.

Lausunnossaan neuvosto kuitenkin katsoi, ettei kuvattuja veistoksia ollut niiden yksinoikeuden haltijan suostumuksella julkaistu, myyty tai pysyvästi luovutettu, eikä niitä voinut pitää pysyvästi sijoitettuina, koska veistokset olivat olleet veistosnäyttelyssä esillä vain kuusi kuukautta.

Veistosten toisintaminen vaatekuvastoissa ja mainosjulisteissa olisi tekijänoikeusneuvoston mukaan siis edellyttänyt lupaa kuvanveistäjältä.

Oikeus omaan kuvaan
Käytännössä joudutaan usein pohtimaan sitä, onko kuvan kohteena olevalla henkilöllä oikeus määrätä kuvan käyttämisestä. Tekijänoikeuslaki ei anna vastausta tähän kysymykseen. Oikeuskäytännössä vastausta on haettu yksityisyyden suojan ja rikosoikeuden puolelta.

Käytännön nyrkkisääntönä henkilökuvien osalta voidaan todeta, että tunnistettavien henkilökuvien käyttäminen erilaisen uutisoinnin tai asiatekstin yhteydessä ei yleensä aiheuta ongelmia. Sen sijaan henkilön kuvan käyttämiseen mainoksessa on syytä pyytää henkilön suostumus.

Edellä lausuttua periaatetta kuvaa hyvin korkeimman oikeuden ratkaisu (KKO 1989:62). Valokuvaaja oli ottanut kuvia leikkivästä lapsesta ja luovuttanut kuvat ilman vanhempien suostumusta kuvatoimistolle. Valokuvaaja tuomittiin maksamaan korvausta, kun kuvaa oli käytetty mainoksessa.

Norjassa erityislainsäädäntöä henkilökuvista
Norjan tekijänoikeuslain mukaan henkilöstä otettua valokuvaa ei voida julkaista ilman tämän henkilön suostumusta, paitsi jos kuvalla on ajankohtaista ja yleistä merkitystä.

Säännöksen soveltaminen tuli ajankohtaiseksi, kun erotiikka-alan yritys oli Norjassa laittanut internet-sivuilleen valokuvia, joita se oli ottanut vaateliikkeen avajaisten yhteydessä pidetyssä muotinäytöksessä. Siinä esiintyneet henkilöt olivat antaneet suostumuksensa valokuvien julkistamiseen tunnetussa viikkolehdessä sekä muotiliikkeen internetsivuilla, mutta eivät kuvien julkistamiseen erotiikka-alan yrityksen kotisivuilla.

Kuvan ajankohtaista ja yleistä merkitystä arvioitaessa valokuvan käyttöä tarkastellaan konkreettisessa tilanteessa. Kuvan merkitystä on Norjan lain mukaan punnittava yleisen informaatiotarpeen ja kuvatun suojantarpeen välillä. Norjan korkein oikeus (Hoysterett) katsoi (306-2001), että muotinäytöksessä esiintyneiden antama suostumus ei tarkoittanut, että he ovat suostuneet kuvien julkistamiseen erotiikka-alan yrityksen kotisivuilla.

Vapaan luomisen ja muuntelun rajanveto vaikeaa
Tekijänoikeusneuvosto pohti lausunnossaan 2002:7, voidaanko manipuloituja kuvateoksia sisällyttää musiikkivideoon vai tarvitaanko yksinoikeuden haltijalta siihen lupa. Tapaus koski ns. scratch-videota, jossa musiikkivideoon sisällytettäisiin poimintoja mm. elokuvista, taideteoksista, valokuvista, televisio-ohjelmista ja muusta vastaavasta materiaalista. Materiaalin alkuperäinen muoto kuitenkin kadotettaisiin videotekniikalla.

Tekijänoikeusneuvosto totesi, että tekijän yksinoikeuden piiriin kuului kappaleen valmistaminen teoksesta myös muutetussa muodossa. Teoksen, kuvataiteen teoksen, valokuvan, elokuvan tai elokuvan yksittäiskuvien, muunteleminen ja muunnellun teoksen sisällyttäminen musiikkivideoon edellytti tekijänoikeusneuvoston mukaan lähtökohtaisesti tekijän lupaa.

Lausunnossa käsitellään yksityiskohtaisesti myös mm. sitaattioikeutta, oikeutta sisällyttää kuvataiteen teos omaan teokseen, kokoomateokseen liittyviä oikeuksia. Tekijänoikeusneuvostokin toteaa, että yksityiskohtaisten sääntöjen antaminen siitä, miten raja vapaan luomisen ja muuntelemisen välillä käytännössä on vedettävä, on vaikeaa, ja jää tapauskohtaisesti ratkaistavaksi.

Tekijänoikeusneuvosto

Tekijänoikeusneuvosto on valtioneuvoston asettama elin, jonka tehtävänä on avustaa opetusministeriötä tekijänoikeutta koskevien asioiden käsittelyssä sekä antaa lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta. Tekijänoikeusneuvostolta voivat lausuntoa pyytää sekä viranomaiset, yritykset että yksityiset henkilöt. Lausunnot eivät sido osapuolia. Neuvosto ei voi ottaa kantaa näyttökysymyksiin.
Tekijänoikeusneuvoston toimikausi on kolme vuotta kerrallaan. Neuvostossa on puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi enintään 15 jäsentä. Neuvostossa tulee olla edustettuina keskeiset oikeuksien haltijat ja suojakohteiden käyttäjät. Neuvosto antaa vuosittain vajaat 30 lausuntoa.
Tekijänoikeusneuvoston puheenjohtajana on professori Niklas Bruun ja varapuheenjohtajana yliassistentti Katariina Sorvari. Neuvoston päätoimisena sihteerinä on OTT Mikko Huuskonen.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

Share: