Väliaikaiset kiellot yhä kiven takana

(IPRinfo 3/2009)

Viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa edellytykset väliaikaisen kiellon myöntämiselle patenttijutuissa ovat edelleen tiukat.

Suomen tuomioistuimet varovat turvaamistoimimenettelyssä ottamasta kantaa patentin suojapiiriin ja siihen, voiko se ulottua sanamuotoa kauemmas. Suojapiirin laajuuden selkiytyminen oikeuskäytännössä muuttanee vähitellen myös päätöksiä. Näyttökynnys on myös yhä patenttioikeudenkäyntien ongelma.

Vielä 1990-luvun lopulla väliaikaiset kiellot olivat immateriaalioikeutta koskevissa oikeusjutuissa harvinaisia, ja sellaisen saamista pidettiin vaikeana.

Kansainvälistä kehitystä tarkastellessa väliaikaisen kiellon edellytyksiä vaadittiin Suomessakin saatavaksi realistiselle tasolle. Viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana kiellot ovatkin kehittyneet osaksi IPR-juristin työkalupakkia.

Erityisesti lääkepatenttiriidoissa tilanne alkoi muuttua heti vuosituhannen alussa. Suuria tulkintaongelmia aiheutti kuitenkin jo 2003 korkeimman oikeuden lausuma (KKO 2003:118), että koska väliaikainen kielto johtaa samaan lopputulokseen kuin kieltotuomio (ns. etukäteisnautinta), vaatimukset ovat huomattavasti korkeammat kuin takavarikkoasiassa.

Hovioikeuden harkintamallissa kolme vaihetta
Varsin suuri osa viimeaikaisista ratkaisuista koskee lääkepatentteja. Helsingin hovioikeuden (HHO) soveltama harkintamalli käy ilmi esimerkiksi ratkaisusta 19.3.2008 nro 756 (S 07/478) AstraZeneca UK Ltd ja AstraZeneca Oy vastaan Avansor Pharma Oy, jossa oli kyse siitä, loukkasiko vastaajan bikalutamidivalmiste AstraZenecan analogiamenetelmäpatenttiin perustuvaa lisäsuojatodistusta.

Hovioikeuden harkintamallissa oli kolme vaihetta. Ensin todettiin, että turvaamistoimiasian käsittely on summaarista, eikä sen yhteydessä kuulu lopullisesti tutkia loukkaako Avansorin valmiste AstraZeneca lisäsuojatodistusta.

Toiseksi tuomioistuimen on otettava patenttioikeuden voimassaolo lähtökohdaksi ja sen jälkeen tarkasteltava, mitkä seikat puhuvat patenttioikeuden loukkauksen puolesta ja mitkä sitä vastaan.

Loukkauksen puolesta puhui se seikka, että Avansorin valmiste vastasi AstraZenecan tuotetta kemiallisesti ja lääketieteellisesti. Vastaan puhui se, että valmistusmenetelmissä oli joitakin eroja. Hovioikeus totesi, että patentin loukkaaminen oli tullut niin epävarmaksi, ettei AstraZeneca ollut saattanut todennäköisemmäksi, että Avansor loukkaa, kuin että näin ei tapahdu.

Lopuksi hovioikeus suoritti OK 7:3.2 edellyttämällä tavalla haittavertailun, joka sekin puolsi hakemuksen hylkäämistä.
Hovioikeus on soveltanut samaa harkintamallia myös sopimatonta menettelyä koskeneessa asiassa HHO 15.5.2008 nro 1366 (S 08/691) Bayer Oy vastaan Scanpharma Oy. Tapauksessa oli kyse siitä, oliko Scanpharman PROPARIN FORTE -tavaramerkin käyttö hiusjuurten hoitotuotteille sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n vastaista.

Bayer väitti, että tavaramerkki ja tuotepakkaus olivat sekoitettavissa Bayerin PRIORIN-tuotteen kanssa. Käräjäoikeus oli antanut väliaikaisen kiellon, mutta hovioikeus kumosi ratkaisun perustaen arviointinsa sekaannusvaaran puuttumiseen ja haittavertailuun.

Passiivisuus voi johtaa oikeudenmenetykseen
Selvästi uutena kehityspiirteenä voidaan pitää Helsingin käräjäoikeuden ratkaisua 8.5.2009 nro 15228 (T 08/38845) Janssen-Cilag Oy vastaan ratiopharm GmbH ja ratiopharm Oy.

Asia koski eurooppapatentin ja hyödyllisyysmallin loukkausta. Kyseessä oli menetelmä ja laastari kivunlievityksessä käytettävän fentanyylin ja sen analogien antamiseksi ihon läpi.

Merkillepantavaa on ensinnäkin, että käräjäoikeus katsoi, että hakija oli saattanut todennäköiseksi, että vastaajan tuote loukkasi patenttia. Myös patenttiasioissa on siis mahdollista saattaa loukkaus riittävän todennäköiseksi (ks. myös HHO 16.2.2006 nro 421 (S04/3156) Warner-Lambert Company LLC ja Pfizer Oy vastaan Ranbaxy Laboratories).

Käräjäoikeus hylkäsi kuitenkin hakemuksen haittaharkinnan perusteella. Se kiinnitti erityistä huomiota siihen, että turvaamistoimihakemus oli jätetty vasta lähes kaksi vuotta sen jälkeen, kun vastaaja oli aloittanut loukkaavan tuotteensa myynnin Suomessa ja yli puolitoista vuotta sen jälkeen, kun hakija oli tullut tietoiseksi vastaajan tuotteista.

Hakijan passiivisuus voi siten kirjallisuudessa esitetyn mukaisesti johtaa oikeudenmenetetykseen.

Väliaikaisella kiellolla tiukat edellytykset
Edellytykset väliaikaisen kiellon myöntämiselle patenttijutuissa ovat viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa sangen tiukat. Elleivät valmistusmenetelmät ole täysin samanlaiset, Helsingin hovioikeus on varsin haluton myöntämään kieltoa.

Loukkausharkinta kuuluu patenttioikeuden vaikeimpiin kysymyksiin. Verrattaessa suomalaista tulkintaa muihin maihin voidaan todeta, että patenttijutuissa tuomioistuimemme karttavat ottamasta kantaa siihen, voisiko patentin suojapiiri kattaa myös teknisiä ratkaisuja, jotka eivät ole identtisiä patentissa kuvatun ratkaisun kanssa.

Tämä johtuu osin luonnollisesti siitä, että turvaamistoimimenettelyssä ei kuulukaan lopullisesti ottaa kantaa patentin suojapiiriin. Nähdäkseni olisi kuitenkin mahdollista ottaa selkeämmin kantaa suojapiiriin jo turvaamistoimivaiheessa ilman, että se aiheuttaisi prosessin viivästymistä.

Lisäksi haittavertailu näkyy usein johtavan vastaajalle myönteiseen ratkaisuun. Haittavertailu perustuu varsin vähäiselle todistelulle ja on aina arvionvarainen. Käytännössä tämä merkitsee, että haittavertailuun vaikuttaa tuomioistuimen näkemys patentin arvosta eli ns. patentti-ideologia.

Kun Yhdysvalloissa perustettiin patenttiasioihin erikoistunut valitustuomioistuin, alettiin väliaikaisia kieltoja myöntää aiempaa useammin muun muassa siitä syystä, että vahva patenttisuoja koettiin tärkeäksi.

Suojapiirin laajuus hitaasti selkiytymässä oikeuskäytännössä
Helsingin hovioikeus ei noudata turvaamistoimiasioissa patenttimyönteistä ideologiaa. Tämä näkyy haittavertailussa vastaajan intressien painottamisena ja siinä, että suoja rajoittuu niin sanottuun identtiseen loukkaukseen. Uskon kuitenkin, että tilanne voi muuttua, jos tuomioistuimet ottavat vahvemman roolin patentin tulkinnassa myös turvaamistoimiasioissa.

Patentin suojapiirin laajuus on ollut hieman epäselvä, minkä vuoksi ei voidakaan edellyttää, että tuomioistuimilla olisi kovin selkeä näkemys suojapiiristä summaarisessa turvaamistoimiprosessissa. Sitä mukaa kun patentin suojapiirin laajuus oikeuskäytännössä selkiytyy, uskoisin, että tuomioistuimet alkavat myös turvaamistoimiasioissa ottaa selkeämmin kantaa siihen, voiko suojapiiri ulottua sanamuotoa ulommas.

Suomi on saanut kyseenalaista mainetta pääsemällä Yhdysvaltojen hallituksen Special 301 -raportin tarkkailulistalle lääkepatenttien heikon suojan vuoksi. Suojan heikkouteen vaikuttaa muun muassa se, että Suomessa ei sovelleta PatL 57a §:n käännettyä todistustaakkaa turvaamistoimiasioissa. Raportissa todetaan, että Yhdysvallat aikoo kannustaa Suomea ratkaisemaan tämän ongelman.

Vaikka tuomioistuimet ovat useasti toistaneet, että näyttöongelmat otetaan huomioon, vaikka käännettyä todistustaakkaa ei sovelletakaan, tämä ei kuitenkaan sovellettavan ratkaisumallin valossa näytä pitävän paikkaansa, koska samaa mallia sovelletaan myös muissa kuin menetelmäpatenttijutuissa. Näyttökynnystä tulisi selvästi alentaa niissä tapauksissa, joissa PatL 57 a §:n käännetty todistustaakka tulee sovellettavaksi pääasiassa.

Marcus Norrgård
Assistant professor, LLD, Hanken Svenska handelshögskolan

Helsingin hovioikeus on soveltanut harkintamallia mm. seuraavissa ratkaisuissa:
HHO 13.6.2008 nro 1769 (S 08/720) AstraZeneca UK Limited ja AstraZeneca Oy vastaan Orion Oyj
HHO 19.3.2008 nro 759 (S 07/2330) AstraZeneca UK Limited ja Astra Zeneca Oy vastaan ratiopharm GmbH ja ratiopharm Oy
HHO 23.5.2008 (S 08/361) Zeneca Inc ja AstraZeneca Oy vastaan Orion Oyj ja Fermion Oy. Lopputulos oli sama kaikissa: hakemus hylättiin.
HHO 26.3.2009 nro 780 (S 08/3295) Eli Lilly and Company Limited ja Oy Eli Lilly Ab vastaan Oy Leiras Finland Ab; HO hyväksyi käräjäoikeuden hylkäävän päätöksen ilman omia perustelujaan.