Uusi verkkotunnuslaki hyväksyttiin

(IPRinfo 1/2003)

Eduskunta hyväksyi 17.1.2003 verkkotunnuslain. Laki odottaa vielä vahvistamista ja voimaantuloajankohdaksi arvioidaan syyskuun alkua. (Toimittajan huomautus: Laki vahvistettiin 13.3.2003 (SK 228/2003), ja se tulee voimaan 1.9.2003)
Uuden lain myötä poistuu vaatimus, että hakijalla on oltava identtinen rekisteröity nimi tai tavaramerkki. Vaatimuksesta on tähän asti joustettu ainoastaan julkisyhteisöiden kohdalla. Ennakkotarkastuksesta luovutaan lähes kokonaan ja hakijan vastuulle jää, että haettu verkkotunnus on lain mukainen.

Vanhoista tiukoista vaatimuksista luopuminen helpottaa monia hakijoita, jotka ovat joutuneet rekisteröimään halutut verkkotunnukset ensin aputoiminiminä tai sanamerkkeinä. Myös erottamiskyvyttömät yleissanat ja lyhenteet tulevat haettavien verkkotunnusten piiriin. Luonnollisesti vapaa rekisteröintimenettely mahdollistaa myös verkkotunnuspiratismin, joten oikeudenhaltijoiden tulee ryhtyä valvomaan oikeuksiaan entistä paremmin.

Vähintään kaksi merkkiä

Verkkotunnuksessa tulee uuden lain mukaan olla vähintään kaksi merkkiä, mutta Viestintävirasto saa varata osan kaksimerkkisistä verkkotunnuksista käyttöönsä verkkotunnushallintoa varten. Myöskään pelkästä ylimmän asteen verkkotunnuksesta muodostuvaa kahden kirjaimen verkkotunnusta ei myönnetä, mikä sulkee useita kaksikirjaimisia tunnuksia hakijoiden ulottumattomiin. Säännös ei vaikuta jo myönnettyihin verkkotunnuksiin, joten esimerkiksi oikeusministeriö saa pitää verkkotunnuksen om.fi, vaikka se on myös Omanin maatunnus. Verkkotunnuksen enimmäispituus säilyy 60 merkissä ja käyttävissä ovat kirjaimet a-z, numerot 0-9 sekä väliviiva.

Sisällölle joitain rajoituksia

Verkkotunnuksen sisällölle on asetettu joitakin rajoituksia, joten uusi rekisteröintimenettely ei ole täysin vapaa. Verkkotunnus ei saa muodostua ainoastaan yritys-, säätiö- tai yhteisömuotoa osoittavasta sanasta tai lyhenteestä eikä sanasta tavaramerkki. Myöskään loukkaavia tai rikolliseen toimintaan kehottavia ilmaisuja ei rekisteröidä verkkotunnuksina. Luonnollisen henkilön etu- ja sukunimestä puolestaan voidaan muodostaa verkkotunnus ainoastaan, jos se on myös rekisteröity nimi tai tavaramerkki.

Laissa on säädetty, ettei verkkotunnus saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin. Kun ennakkotarkastuksesta luovutaan, ei säännös kuitenkaan estä tunnusmerkkejä loukkaavien verkkotunnusten rekisteröintiä.
Viestintävirasto ottaa käyttöön automatisoidun rekisteröintimenettelyn, jolloin ennen myöntämistä suoritetaan vain hyvin rajoitettuja tarkastuksia. Koneellisesti voidaan tarkastaa lähinnä muodolliset ja tekniset seikat. Sisällön osalta esiin tulevat vain järjestelmään etukäteen määritellyt kielletyt kirjainyhdistelmät ja sanat. Siten on selvää, että myös lain vastaisia verkkotunnuksia tullaan myöntämään, eikä tunnusmerkkejä loukkaavien verkkotunnusten rekisteröintiä edes pyritä estämään ennakolta.

Valvontaa jälkikäteen

un ennakkotarkastuksista luovutaan, tulee valvonnan olla mahdollista jälkikäteen väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi. Verkkotunnusten osalta on luotu aivan uudenlainen menettely, jossa Viestintävirasto voi jälkikäteen selvittää, onko myönnetty verkkotunnus lain mukainen. Mikäli laissa mainitut edellytykset täyttyvät, voi Viestintävirasto joko sulkea määräajaksi tai vakavissa tapauksissa peruuttaa lain vastaisesti myönnetyn verkkotunnuksen.

Kolmannet osapuolet voivat pyytää verkkotunnuksen sulkemista tai peruuttamista, jos

• tunnus on siirretty toiselle ilman tunnuksen haltijan tai suojatun nimen tai merkin haltijan suostumusta;
• tunnus on suojattu nimi tai merkki; tai
• tunnus on suojatun nimen tai merkin johdannaisnimi tai -merkki ja se on hankittu ilmeisessä hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa.

Sulkemiseen riittävät todennäköiset syyt epäillä väärinkäytöksen tapahtumista. Menettely on tarkoitettu väliaikaistoimenpiteeksi, jonka jälkeen osapuolet voivat viedä asian tuomioistuimen ratkaistavaksi tai pyrkiä sopimaan asian.

Peruuttaminen edellyttää painavia perusteita

Peruuttaminen puolestaan edellyttää painavia perusteita ja on tarkoitettu käytettäväksi vain kaikkein selvimmissä tapauksissa, jolloin Viestintävirasto voi sulkemisen sijasta suoraan peruuttaa verkkotunnuksen tai siirtää sen oikeudenhaltijalle.

Pyynnön esittäjän tulee esittää näyttöä vaatimuksensa tueksi. Viestintävirasto varaa tunnuksen haltijalle kaksi viikkoa aikaa, jonka kuluessa tämän tulee esittää peruste omalle oikeudelleen. Mikäli hyväksyttävä peruste esitetään, ei Viestintävirasto voi sulkea tai peruuttaa verkkotunnusta, vaan asia tulee tarvittaessa viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Jos verkkotunnus on identtinen erottamiskykyisen tavaramerkin tai muun tunnuksen kanssa, eikä tunnuksen haltijalla ole itsenäistä oikeutta tunnukseen, on loukkaus helppo näyttää toteen. Johdannaisnimien osalta näyttötaakan täyttäminen voi olla vaikeampaa, koska oikeudenhaltijan tulee esittää jonkinlaista näyttöä myös tunnuksen haltijan hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksesta.

Jää nähtäväksi, katsotaanko pelkkä tunnusmerkin sisältyminen verkkotunnukseen aina riittäväksi osoitukseksi loukkauksen tapahtumisesta vai katsotaanko esimerkiksi jälleenmyynti tai huoltopalveluiden tarjoaminen hyväksyttäväksi perusteeksi tuotteen tai palvelun tunnusmerkin sisältävän verkkotunnuksen rekisteröimiselle. Ei liene ongelmatonta, että tunnusmerkkioikeudellisia riitoja ryhtyy ratkomaan uusi viranomainen, jonka toimialaan muutoin kuuluvat lähinnä tekniset kysymykset. On toivottavaa, että Viestintävirasto tekee sulkemis- tai peruuttamispäätöksiä vain hyvin selvissä tapauksissa ja loukkauksen arviointi viedään muulloin tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Jos tuomioistuin kieltää verkkotunnuksen käyttämisen, voi Viestintävirasto peruuttaa verkkotunnuksen heti saatuaan ilmoituksen lainvoimaisesta päätöksestä.

Viestintävirasto voi peruuttaa oma-aloitteisesti

Viestintävirasto voi myös oma-aloitteisesti sulkea tai peruuttaa verkkotunnuksen teknisten määrittelyjen tai hakemuksen tietojen puutteiden tai virheiden vuoksi, sekä jos haltija on lakannut olemasta.

Verkkotunnus voidaan myös peruuttaa, jos se sisältää loukkaavia tai rikolliseen toimintaan kehottavia ilmaisuja, on rekisteröimätön luonnollisen henkilön nimi tai perustuu oikeudettomasti toisen suojattuun nimeen tai merkkiin. Peruuttamiseen oikeuttaa myös hakijan ilmeinen tarkoitus tunnusten varastointiin jälleenluovutustarkoituksessa.
Poliisi- tai syyttäjäviranomainen voi pyytää tunnuksen sulkemista, jos on todennäköisiä syitä epäillä verkkotunnusta käytettävän rikoksen tekemiseen.

Viestintävirastolle on ehdotettu, että myönnetyt verkkotunnukset julkaistaisiin tavaramerkkikuulutusta vastaavasti, mikä helpottaisi tunnusmerkkioikeuksien valvomista.

Ei rekisteröintioikeutta yksityishenkilöille

Verkkotunnuksia voivat hakea suomalaiset oikeushenkilöt ja yksityiset elinkeinonharjoittajat. Myös suomalaiset julkisyhteisöt, valtion liikelaitokset, itsenäiset julkisoikeudelliset laitokset, julkisoikeudelliset yhdistykset ja vieraan valtion edustustot ovat oikeutettuja hakemaan verkkotunnuksia.

Yksityishenkilöt eivät siten edelleenkään saa hakea verkkotunnuksia, elleivät he ensin rekisteröidy kaupparekisteriin elinkeinonharjoittajiksi. Eduskunta on kuitenkin edellyttänyt hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin, jotta myös luonnolliset henkilöt voivat rekisteröidä verkkotunnuksia.

Myöskään ulkomaiset yhteisöt eivät saa rekisteröintioikeutta, elleivät ne ole rekisteröineet Suomessa sivuliikettä. Tämä saattaa muodostua ongelmaksi ulkomaisille tavaramerkinhaltijoille, jotka haluavat puuttua verkkotunnuspiratismiin, mutta eivät voi ehkäistä sitä rekisteröimällä tavaramerkkejään verkkotunnuksina itselleen.

Voimassaoloaika määräaikaiseksi

Verkkotunnusten voimassaoloaika muuttuu määräaikaiseksi. Voimassaoloaika on kolme vuotta, ellei hakija ole pyytänyt lyhyempää voimassaoloaikaa. Verkkotunnuksen voi uudistaa kolmeksi vuodeksi kerralla. Nykyiset verkkotunnukset erääntyvät uudistettavaksi kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulopäivästä.

Viestintävirasto ryhtyy ylläpitämään nykyistä laajempaa julkista verkkotunnusrekisteriä Internetissä. Rekisteriin tulevat myönnetyt verkkotunnukset, niiden haltijat julkisine yhteystietoineen, nimipalvelimet, tekninen ylläpitäjä sekä muut tarpeelliset tekniset tiedot.

Lisäksi Viestintävirastolle tulee oikeus valvoa, että verkkotunnusten välittämistä ja ylläpitoa tarjoavat huolehtivat nimipalvelimien ja muiden tarpeellisten teknisten määritysten toimivuudesta ja asianmukaisuudesta. Verkkotunnuspalvelua tarjoavien tulee myös ilmoittautua Viestintäviraston rekisteriin.

Kukka Tommila
Asianajaja
Asianajotoimisto Heinonen & Co Oy

Suomen säädöskokoelma (laki 228/2003; vihko 33):
http://www.finlex.fi/fi/laki/

Hallituksen esitys, asian käsittely ja linkit asiakirjoihin löytyvät eduskunnan kotisivuilta: http://www.eduskunta.fi – asiat ja asiakirjat – asioiden käsittelyvaiheet – haku.
http://www.eduskunta.fi/