Uudistettu esitys patenttioikeudesta

(IPRinfo 3/2008)

Arvosteltu teos: Rainer Oesch – Heli Pihlajamaa: Patenttioikeus, Talentum, Helsinki 2008 464 s, ISBN 978-952-14-1231-8

Rainer Oesch ja Heli Pihlajamaa ovat uudistaneet vuonna 2003 julkaistun Patenttioikeus – keksintöjen suoja -kirjansa. Toinen laitos on selvästi laajempi kuin ensimmäinen.

Kirja sai vuonna 2003 hyvän vastaanoton, koska vastaavaa patenttioikeutta kokonaisvaltaisesti käsittelevää teosta ei ollut aikaisemmin Suomessa julkaistu. Kirjan arvioinneissa (Marcus Norrgård, JFT 2004) todettiin sen kattavan varsin hyvin koko patenttioikeuden alan ja käsittelevän useimpia alan klassisia kysymyksiä.

Kirja todettiin hyväksi oppikirjaksi, jossa ei ole juurikaan virheitä (Jukka Kemppinen, IPRinfo 1/2004). Tämä olikin ollut tekijöiden tarkoitus, sillä he kertoivat alkusanoissa laatineensa patenttioikeuden yleisesityksen ja oppikirjan sekä pyrkineensä kattamaan siinä patenttioikeuden tärkeimmät kysymykset ja osa-alueet. Toisaalta kirjaa kritisoitiin mm. yleisluonteisuudesta ja eräitten prosessioikeudellisten kysymysten vuoksi.

Kiinnostavaa on, että eräät Norrgårdin esille nostamat kysymykset mm. tuomioistuinten kansainvälisestä eli rajat ylittävästä tuomiovallasta ovat sittemmin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYT) päätöksillä selkiintyneet (GAT- ja Roche-päätökset vuodelta 2006).

Toinen painos on varsin paljon uudistettu, jopa niin, että sitä voidaan hyvin pitää uudistettuna laitoksena. Lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ym. materiaali on otettu huomioon marraskuun 2007 loppuun asti.

Kirjaa voidaan arvioida aihepiirin käsittelyn, opillisten ansioitten tai käyttökelpoisuuden pohjalta. Minä arvioin kirjaa vuosikymmeniä patenttioikeutta ja patenttioikeudenkäyntejä harjoittaneena ammattilaisena.

On selvä, että uudistettu laitos täyttää entistä paremmin tekijöiden asettaman tavoitteen patenttioikeuden yleisesityksenä ja oppikirjana. Minullekin oli hyvin kiinnostavaa lukea teos läpi ja palauttaa patenttioikeuden systematiikka mieleen. Mutta lukemiskokemus keskeytyi usein havaintoon, miten yleisluonteinen asian käsittely onkaan, ja ovatko kirjoittajat lähestyneet asioita käytännön kannalta, joita usein liittyy patenttioikeudenkäyntiin.

Osaamista monessa ammattikunnassa
Patenttioikeudellinen osaaminen on keskittynyt eri ammattikunnille. Luonnollisesti immateriaalioikeuden opettajat ja tutkijat tuntevat alan hyvin, mutta myös eri oikeusasteitten tuomarit sekä yleisissä että hallintotuomioistuimissa. Patentti- ja rekisterihallituksessa on hyvä osaaminen patentin hakemiseen liittyvistä kysymyksistä.

Patenttiasiamiesten ja patentti-insinöörien työ liittyy patenttien hakemiseen ja osan myös patenttioikeudenkäynteihin. Myös asianajajien joukossa on joukko ammattilaisia, jotka hoitavat laajalti patenttioikeudenkäyntejä ja muuta patentteihin liittyvää oikeudellista neuvontaa.

Patenttioikeuden osaamiseen liittyvien ammattikuntien näkökulma patenttioikeuteen on hieman erilainen ja fokusoituu eri lailla.

Patenttiasianajaja käy tyypillisesti asiakkaan kanssa hyvin tarkkaan läpi patentin loukkaus- tai mitättömyystilanteen arvioinnin ja tarvittavat toimenpiteet. Miten lähdetään liikkeelle patentinloukkaustilanteessa? Miten saadaan turvaamistoimi tai miten välttyä siltä? Miten edetään oikeudenkäynnissä kantajana tai vastaajana? Miten arvioidaan todistustaakkakysymykset, näytön esittäminen yms. Harkinnassa liittyy yhteen patenttioikeuden, prosessioikeuden ja yritysjuridiikan osaaminen.

Uskallankin kritisoida teoksen lukua VII Patenttiammattilaiset, joka käsittelee aika vaillinaisesti sitä, mitkä henkilöryhmät patenttiasioita osaavat ja miten. Vaikka asianajajat on jätetty hyvin vähälle, vielä vähemmälle on jäänyt opettajien ja tutkijoiden rooli. Patenttiasioissa on hyvin tavallista, että myös oikeusoppineilta pyydetään oikeudellista lausuntoa.

Teoksen laajuus ja käyttökelpoisuus oppikirjana alkavat kärsiä, jos eksytään yksityiskohtien viidakkoon. Mutta jos teos jää yleiseksi, ei siitä ole kovin paljoa apua ammattilaiselle. Käsikirjana apu olisi parempi, jos teoksen hakemisto olisi yksityiskohtaisempi ja erityisesti, jos oikeustapausluetteloon olisi otettu sivuviittaukset. Nyt kirjasta on hieman hankala etsiä, mistä esim. GAT- tai Roche-päätökset löytyvät. Löytyväthän ne kyllä asiayhteydestä.

Vähän virheitä, joitakin puutteita
Käytännön työssä esitettävät kysymykset ja niihin tarvittavat vastaukset menevät aina syvemmälle. Kun Helsingin käräjäoikeus antaa turvaamistoimiratkaisun, viitataan sen perusteluissa sekä oikeuskäytäntöön että kirjallisuuteen. Kirjallisuusviittaukset kohdentuvat asioita yksityiskohtaisemmin käsitteleviin teoksiin.

Mutta, kuten ensimmäisen painoksen kohdalla oikein todettiin, voidaan nytkin todeta, että teoksesta ei juuri löytynyt virheitä. Ehkä joitakin puutteita, mutta nekin ovat luonteeltaan enemmän käytännön toiminnassa esiintyviä.

Joitakin käytännön havaintoja voidaan esittää. Esimerkiksi ekvivalenssia käsiteltäessä on viitattu Bruun – Norrgård -artikkeliin Lakimiehessä 2007, mutta ei ole pohdittu siinä esitettyjä näkemyksiä tarkemmin. Kuitenkin asianajajien työssä ekvivalenssilla erityisesti suhteessa analogiamenetelmäpatentteihin on tänä päivänä suuri merkitys. Niistä on jouduttu keskustelemaan paljonkin turvaamistoimiasioissa.

Patenttioikeudenkäynneissä keskeinen merkitys on viime vuosina ollut analogiamenetelmäpatentin ymmärtämisessä: onko se vain menetelmäpatentti vai onko se ymmärrettävä lähes tuotepatentiksi. Teoksen hakusanoista ei löydy analogiamenetelmäpatenttia.

Kovin kevyt esitys todistustaakasta
PatL 57 a §:n käännetystä todistustaakasta teoksessa puhutaan, mutta tavattoman kevyesti. Toisaalta todetaan sen helpottavan oikeustilaa oikeudenhaltijan kannalta (s. 239), toisaalta taas kerrotaan lääkepatenttitapauksesta liittyen käänteiseen todistustaakkaan (s. 280). Olennaista käännetyssä todistustaakassa on, että PatL 57 a §:n ei ole katsottu soveltuvan turvaamistoimiasioihin. Perusteluina on mm. viitattu TRIPSiin. Yhtä lailla olennaista loukkausoikeudenkäynnissä on se, mikä merkitys on annettava pykälän sanoille “jollei muuta näytetä toteen”.

Muutoinkin turvaamistoimien suuri merkitys patenttiriidoissa on jäänyt teoksessa liian vähälle. Immateriaalioikeusasioissa turvaamistoimen mahdollisuuteen herättiin vasta vuosituhannen alussa ja korkein oikeus antoi vuonna 2003 ns. laiva-asiassa keskeisen ratkaisunsa. Oikeudenkäymiskaari oli mahdollistanut turvaamistoimet jo vuoden 1993 joulukuusta lähtien. Mikä merkitys on turvaamistoimiasiassa vakuudella? Miten on arvioitava väliaikaismääräystä?

Patenttilain 68 §:n mukainen väliaikaiskielto on jäänyt vain maininnalle.

Vahvistuskanteista teoksessa on vain puolen sivun verran tekstiä (kohta X 3.6), vaikka niistä olisi paljon sanottavaa. Patenttiriitojen yhteydessä joudutaan usein pohtimaan esimerkiksi negatiivisen vahvistuskanteen käytettävyyttä. Se on itse asiassa hyvin käyttökelpoinen tapa aloittaa oikeudenkäynnit huolimatta siitä, että siihen liittyy käänteistä todistustaakkaa patentinloukkausoikeudenkäyntiin verrattuna. Kannemuoto ei ole harvinainen patenttiasioissa, päinvastoin kuin kirjoittajat väittävät.

Patenttioikeudenkäynneissä käytännössä esille tulevat kysymykset, kuten tiedon luottamuksellisuus, jäävät kirjassa kovin vähälle. Ymmärrettävää sinänsä, koska ne menevät patenttilain ulkopuolelle.

Sekä Suomessa että Euroopassa on suunnitteilla merkittäviä uudistushankkeita patenttiriitojen käsittelyyn. Suomessa valmistellaan mahdollisuutta siirtää IPR-asiat keskitetysti yhteen tuomioistuimeen. Teoksessa kerrotaan Euroopan riidanratkaisun kehityksestä ja EPLAsta, mutta olisi ollut kiinnostavaa avata siihen liittyviä kysymyksiä laajemmalti.
Vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelytkin saavat osan teoksessa. Sehän on patenttiasioissa kiinnostava alue. Erilaisissa lisenssi- ym. sopimuksissa on usein välityssopimus, joka voi kattaa myös patentin loukkauksen (sopijapuolen kesken) ratkaisemisen välimiesoikeudessa. Kirjoittajien mukaan mitätöintiasian käsitteleminen välimiesmenettelyssä ei olisi mahdollinen.

On aivan totta, että se ei ole mahdollinen niin, että se sitoisi kansallista patenttiviranomaista ja velvoittaisi sen merkitsemään patentin mitättömyyden patenttirekisteriin. Mutta kirjoittajat unohtavat sen, että patentin mitättömyysriidan hoitaminen välimiesmenettelyssä on täysin mahdollinen inter partes. Asianosaisille voi olla tärkeää saada ratkaistuksi kysymys patentin mitättömyydestä yksityisessä välimiesoikeudessa

Seppo Kemppinen
Asianajaja
Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen