Uuden mediaympäristön haasteet tekijänoikeudelle tutkittavina – Linkissä on monta mutkaa

(IPRinfo 5/2010)

Kirjoittaja ehdottaa harkittavaksi, tulisiko lainsäädäntöön ottaa linkittämistä koskevia erillissäännöksiä ennakoitavuuden parantamiseksi.

Helmikuussa 2010 käynnistyi tutkimusprojekti ”Uusi mediaympäristö – haasteet tekijänoikeudelle”. Sen toteuttavat yhteistyössä Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Kansainvälisen talousoikeuden instituutti KATTI ja IPR University Center. Projektin johtajina ovat professorit Pia Letto-Vanamo ja Niklas Bruun.

Hankkeessa on neljä tutkijaa. Tutkijatohtori Päivi Tiilikan tutkimuskysymykset koskevat kuvajournalismin uusia haasteita. Anniina Huttunen tarkastelee älykkäiden koneiden kehittämiseen ja toimintaan liittyviä oikeudellisia reunaehtoja. Anette Alénin tutkimuskohteena on yksinoikeudellisuus sekä viestintä ja julkisuus erilaisten yleisötapahtumien yhteydessä sekä tapahtuman järjestäjän, muiden osallisten ja osallistujien asema.

Itse tutkin linkittämisen tekijänoikeudellisia ulottuvuuksia tilanteissa, joissa linkitettävä aineisto on laillista. Tutkimuksen lähtökohtana on, miten linkittämistä tulisi arvioida tekijänoikeudellisen suojan taloudellisten tavoitteiden, muiden intressien, kuten internetin toimivuus viestinnän välineenä, ja erilaisten liiketoimintamallien erityispiirteiden valossa.

Hiljainen suostumus linkittämiseen
Eräs erityiskysymys on katsotaanko, ja millä edellytyksellä, oikeudenhaltijan suostuvan hiljaisesti linkittämiseen esimerkiksi silloin, kun hän ei käytä hyväkseen teknisiä keinoja estääkseen linkittämistä.

Myös vastuunjakoon liittyy vaikeita rajanvetokysymyksiä. Esimerkiksi Web 2.0 -tyyppisten palveluiden osalta voi olla vaikeaa arvioida, onko kyse aidosta sisällöntuottajasta vai pikemminkin vain tallennuspalvelun tarjoajasta. Tässä yhteydessä tarkastelen kuitenkin vain sisällöntuottajan vastuuta oletuksella, että laissa tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002) tarkoitettu vastuuvapaus ei tule kyseeseen.

Linkki tuottaa internetin selaimille käskyn, joka siirtää käyttäjän toiselle sivustolle tai noutaa aineiston joltakin sivustolta. Tarkemmassa analyysissa linkittäminen osoittautuu ilmiönä moniulotteisemmaksi kuin mitä arkikokemus ehkä antaisi ymmärtää.

Ongelmattomassa tapauksessa linkittäminen tapahtuu ilman ansiotarkoitusta esimerkiksi vain tietyn sivuston osoitteen ilmoittamiseksi. Eniten ongelmia liittyy tapauksiin, joissa liiketoiminta perustuu yksinomaan toisten suojattujen aineistojen systemaattiseen ja kaupalliseen linkittämiseen.

Liiketoimintamallit kehittyvät
Linkittämistä hyödynnetään laajasti liiketoiminnassa internetissä. Eräät mainostuloihin pohjautuvat liiketoimintamallit perustuvat jopa yksinomaan muiden aineistojen systemaattiseen linkittämiseen. Tällaisia ovat muun muassa erilaiset valokuvakokoelmia sisältävät sivustot ja aggregointia hyödyntävät uutispalvelut. Näissä voidaan käyttää hyväksi oikeudenhaltijan sivustolleen asettamia RSS-syötteitä ja crawling-tekniikkaa.

Käytetystä tekniikasta riippumatta olennaista on, että linkitettävä aineisto määräytyy ainakin ensisijaisesti palveluntarjoajan aloitteesta.

Sekä oikeudenhaltijan että aggregaattorin sivuston liiketoiminta perustuu useimmiten mainostuloihin, jolloin avainasemassa on käyttäjien houkutteleminen sivustolle. Siksi aggregoinnilla saattaa olla negatiivisia taloudellisia vaikutuksia oikeudenhaltijoille. He voivat menettää mainostuloja aggregaattoreille.

Lisäksi aggregointiin perustuvia palveluita voidaan avata pienillä investoinneilla, mikä on kilpailuetu mainostilan hinnoittelussa. Tosin oikeudenhaltijakin saattaa osin hyötyä aggregoinnista, mikäli hän saa tätä kautta enemmän kävijöitä sivustolleen.

Hakukonepalvelut helpottavat tiedon löytymistä ja käyttöä
Hakukonepalvelut luovat linkkejä, joiden tehtävänä on helpottaa tiedon nopeaa löytymistä internetistä. Tämä palvelu ei kuitenkaan kilpaile käyttäjän huomiosta oikeudenhaltijan kanssa.

Tietyissä RSS-syötteisiin perustuvissa palveluissa käyttäjä valitsee itse sivustot ja aineistot, joiden päivittymistä hän haluaa seurata. Myös tällaisissa palveluissa hyödynnetään linkittämistä.

Linkitettävä aineisto määräytyy kuitenkin käyttäjän valintojen perusteella. Tosin palveluntarjoaja saattaa tällöinkin olla jossain määrin aktiivinen linkitettävän aineiston valinnassa esimerkiksi ehdottamalla käyttäjälle sivustoja.

Rajanvedot eivät näin ollen ole täysin selkeitä verrattuna niihin aggregaattoripalveluihin, joissa ensisijaisesti palveluntarjoaja on aktiivinen sisällön valitsemisessa.

Myös erilaiset mash up -tekniikkaan perustuvat palvelut hyödyntävät paljolti muiden sivuilta kerättyjä aineistoja niitä yhdistelemällä. On esimerkiksi mahdollista yhdistää kartta paikallisuutisiin tai vireillä oleviin tarjouskilpailuihin.

Internetissä toimii myös linkittämistä hyödyntäviä sivustoja, joiden liiketoimintalogiikka rakentuu linkitettävien sivustojen haltijoiden halukkuudelle maksaa sivujensa linkittämisestä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset hintavertailusivustot. Esimerkit osoittavat, että eri linkittämistilanteet eroavat toisistaan huomattavasti.

Tekijänoikeuslaissa ei säännöksiä linkittämisestä
Linkittämistä koskeva tekijänoikeudellinen oikeustila on epäselvä. Vaikka ongelmat on tiedostettu, lainsäätäjä on toistaiseksi jäänyt odottavalle kannalle. Tilanne on sama useimmissa Euroopan maissa.

Lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä on tiedostettu linkittämiseen liittyvät tekijänoikeudelliset ongelmat, ja oikeustilaa on seurattu varsin tiiviisti. Tietoyhteiskuntadirektiiviä implementoitaessa hallituksen esityksessä tekijänoikeuslain muutokseksi (HE 28/2004) päädyttiin siihen, että linkittämistä selventäviä säännöksiä ei otettu lakiin.

Tietotekniikan nopeasta kehittymisestä aiheutuvat ongelmat kuitenkin tiedostettiin ja todettiin, että linkittämisen kehitystä on seurattava tarkkaan. Linkittämismahdollisuudet ja niihin liittyvät liiketoimintamallit olivat tuolloin kuitenkin vielä suhteellisen kehittymättömiä. Laajamittainen kaupallinen aggregoiminen on uusi ilmiö.

Keskustelun luonnollinen alkupiste on ollut linkittämistekniikoiden eroissa ja niiden vaikutuksista. Tekijänoikeudelliset kappaleen valmistamista ja yleisölle välittämistä koskevat käsitteet ovat omiaan suuntaamaan keskustelua juuri näin. Analyysi onkin ollut välttämätöntä aihealueen tekijänoikeudellisten ongelmien hahmottamisessa.

Keskustelu olisi kuitenkin vähitellen kenties syytä suunnata uusiin painopisteisiin. Linkittämistekniikalla on merkitystä problematiikan arvioinnissa, mutta sen tulisi olla vain yksi kokonaisarvioinnissa huomioitavista seikoista. Huomiota tulisi kiinnittää etenkin tekijänoikeuden taloudellisten tavoitteiden toteuttamiseen ja muihin intresseihin teknisten yksityiskohtien sijasta.

Erityissäännökset kenties tarpeen
On tärkeää pohtia, tulisiko nykyisessä tilanteessa harkita linkittämistä koskevien erillissäännösten ottamista lakiin. Tällöin olisi mahdollista suorittaa rajanvetoa sallitun ja yksinoikeuden piiriin kuuluvan linkittämisen välillä esimerkiksi sen perusteella, onko kyse kaupallisesta vai yksityisestä linkittämisestä, tai perustuuko liiketoiminta toisen aineistojen systemaattiseen linkittämiseen, vai onko linkittäminen pikemminkin satunnaista.

Huomioon olisi otettava, onko kyse tiedonhakua palvelevasta sivustosta (kuten esimerkiksi hakukoneet ja eräät RSS-syötteisiin perustuvista sivustoista), jossa linkitettävä aineisto määräytyy ensisijaisesti käyttäjien valintojen perusteella. Yksinoikeuden piiriin tai esimerkiksi hiljaisen suostumuksen ulkopuolelle olisikin kenties perusteltua asettaa esimerkiksi kaupallinen, systemaattinen ja lähtökohtaisesti palveluntarjoajan aktiivisten aineiston valintatoimien perusteella tapahtuva linkittäminen.

Säännöksen muotoilu eri osapuolten intressit huomioivalla, teknologianeutraalilla tavalla ja sen tarkoituksenmukainen asemointi tekijänoikeuslain systematiikkaan ei olisi aivan helppoa. Säännöstä muotoiltaessa tulisi myös ottaa huomioon esimerkiksi tietoyhteiskuntadirektiivin minimisuojasäännökset.

Linkittämistä koskeva sääntely todennäköisesti parantaisi oikeudellisen ratkaisutoiminnan ennakoitavuutta verrattuna nykytilanteeseen, jossa mahdollisen tuomioistuinkäsittelyn lopputulosta on vaikeaa ennustaa.

Taina Pihlajarinne
Tutkijatohtori, Kansainvälisen talousoikeuden instituutti KATTI