Työsuhdekeksintölaki yliopistoihin?

(IPRinfo 3/2002)

Yliopistojen piirissä tehdyt keksinnöt herättävät erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Yliopistojen tehtävät keksintöoikeuksien haltijana on osittain kyseenalaistettu viittaamalla yliopistolaissa yliopistojen hoidettavaksi määrättyihin tehtäviin.
Yliopistolain 4 §:n mukaan yliopistojen tehtävänä on “edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”.

Keksintöoikeudet ovat toistaiseksi siirtyneet yliopistoille pääosin sopimusperusteisesti. Lisääntyvä paine siihen, että yliopistot voivat itse hyödyntää tutkimuksen tuloksena syntyviä keksintöjä, johti yliopistokeksintötyöryhmän asettamiseen. Työryhmä antoi mietintönsä kesäkuun alussa 2002

Nykyinen tilanne

Työsuhdekeksintölain mukaan työnantajan oikeus ottaa oikeudet työsuhteessa syntyneeseen keksintöön edellyttää, että keksinnön hyödyntäminen kuuluu työnantajan toiminta-alaan. Yliopisto ei työnantajana todennäköisesti voi tehokkaasti ottaa oikeuksia keksintöihin, koska yliopiston toiminta-ala työsuhdekeksintölain soveltamisalan perusteella ei kattane juuri minkään keksintöjen käyttämistä. Yliopistojen perustehtäväthän käsittävät opetus- ja tutkimustoiminnan. Lisäksi innovaatiotoiminnan kannalta keskeinen henkilöryhmä, yliopistojen tutkijat ja opettajat, on työsuhdekeksintölain soveltamisalan ulkopuolella.

Edellä kuvatulla työsuhdekeksintölain soveltamisalaan liittyvällä ongelmalla on vaikutusta monissa muissakin yhteyksissä. Pääosa kaikista tutkimus- ja opetuslaitoksista lienee vastaavassa asemassa. Keksintöjen käyttäminen tai niiden aktiivinen hyödyntäminen ei todennäköisesti kuulu niiden työsuhdekeksintölaissa tarkoitettuun toiminta-alaan. Työsuhdekeksintölaki soveltuu näihin tilanteisiin vain, mikäli arvioidaan, että keksintö on syntynyt työntekijälle tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena. Mikäli työnantajana oleva tutkimus- tai opetuslaitos on ohjeistanut työn ja selvittänyt sen tavoitteet riittävän tarkasti, työntekijän tekemät keksinnöt saattaisivat kuulua työsuhdekeksintölain soveltamisalaan.

Yliopistokeksintötyöryhmän mietintö

Yliopistokeksintötyöryhmän mietinnössä on todettu, että nykyisessä tilanteessa yliopistoja ja ammattikorkeakouluja koskeva lainsäädäntö, yhdistettynä sopimuksenvaraisiin järjestelyihin, ei pysty tarjoamaan selkeää vastausta immateriaalioikeuksien ja tietotaidon omistusta koskeviin kysymyksiin. Työryhmä on ottanut tavoitteekseen sopimuskäytännön selkeyttämisen.

Yliopistokeksintötyöryhmä ehdottaa muutoksia muun muassa yliopistolakiin sekä erillisen korkeakoulukeksintölain säätämistä. Työryhmä katsoo, että ehdotetuilla toimenpiteillä selkeytettäisiin merkittävästi tämänhetkistä monimutkaista sopimuskäytäntöä.

Tutkimustuloksiin liittyvät pääperiaatteet sisältyisivät puitelakiin, ja korkeakoulujen omat toimenpiteet selventäisivät lainsäädännön määräyksiä. Sopimukset solmittaisiin jatkossa selkeästi vain korkeakoulujen kanssa, ja korkeakoulut huolehtisivat yhteistutkimusten tulosten saattamisesta kaupallisesti hyödynnettäviksi. Sopimuskäytäntöä pyrittäisiin yhdenmukaistamaan mallisopimuksia kehittämällä. Sopimusten osalta tulisi kuitenkin ottaa huomioon eri korkeakoulujen ominaispiirteet ja erilaisten tutkimuskenttien vaatimat poikkeukset.

Erillislaki yhtenäistäisi

Yliopistokeksintötyöryhmä ehdottaa korkeakouluissa tehtäviä keksintöjä koskevan erillislain säätämistä. Erillislaki yhtenäistäisi kaikkien yliopiston palveluksessa olevien henkilöiden aseman, olivatpa he opettajia tai tutkijoita.
Tämä selkeyttäisi nykyistä tilannetta kannatettavalla tavalla. Ehdotuksen mukaan ensisijainen oikeus keksintöjen hyödyntämiseen riippuu keksinnön tehneen henkilön keksinnön tekohetken tehtävistä. Vapaan tutkimuksen tulokset kuuluisivat lähtökohtaisesti tutkijalle, ja muissa tilanteissa yliopistolla olisi mahdollisuus ottaa itselleen oikeudet keksintöön.

Tutkimussopimuksista

Yritykset ja erilaiset rahoittajat ovat nykyisin yliopistoille hyvin tärkeitä yhteiskumppaneita lähes kaikessa tutkimuksessa. Yhteis- tai tilaustutkimuksia koskevat sopimukset solmitaan nykyisinkin valtaosin yliopistojen kanssa. Mikäli sopimukseen sisältyy sääntelyä salassapidosta tai immateriaalioikeuksien käyttö- tai omistusoikeudesta, on niissä tosin tarve sitouttaa myös tutkimusta suorittava henkilöstö sopimuksen ehtoihin. Sopimuksia solmitaan myös ainoastaan tutkimusta suorittavien henkilöiden kanssa.

Sopimus- ja neuvottelukäytännöt eri yliopistoissa ja jopa saman yliopiston eri yksiköiden välillä poikkeavat toisistaan. Joissakin tilanteissa sopimusneuvottelut voivat olla pitkälti keskitettyjä yliopiston tiettyyn yksikköön, joka huolehtii sekä sopimusten sisällöstä että sopimusneuvotteluista.

Toisessa ääripäässä ovat tilanteet, joissa tutkijaryhmät tai laitokset neuvottelevat sopimukset itsenäisesti ja hyväksyttävät ne sopimusten valmistuttua, jos silloinkaan, yliopiston tutkimuspalveluyksikössä tai vastaavassa.
Yliopistotutkimuksen osalta ei ole vakiintunut yleisiä kaikissa yliopistoissa noudatettavia menettelytapoja, joten yliopistot ja niiden kanssa sopimuksia solmivat yritykset toimivat varsin heterogeenisessa ympäristössä.

Ongelmakohtia

Työryhmä on mietinnössään kuvannut työsuhdekeksintölain soveltamiseen liittyviä hankaluuksia ja ongelmia yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Muilta osin työryhmä ei ole viitannut mietintönsä alussa kuvattuihin immateriaalioikeuksien ja tietotaidon omistusta koskeviin kysymyksiin. Poistetaanko työryhmän ehdotuksilla näihin liittyvät ongelmat ja selvennetäänkö niillä tilannetta nykyisestä?

On varsin yleisesti tiedossa, että työsuhdekeksintölain soveltaminen yliopistomaailmassa ja yritysten ulkopuolisten toimijoiden kanssa saattaa olla epäselvää ja ongelmallista. Tämän johdosta useat tutkimussopimuksia laativat tahot kiinnittävät näihin seikkoihin huomiota jo sopimuksia laatiessaan ja pyrkivät poistamaan mahdollisesti vallitsevat epävarmuustekijät erilaisilla sopimusehdoilla ja sitouttamalla tutkimusta suorittavat henkilöt myös henkilökohtaisesti tarpeelliseksi katsottuihin sopimusehtoihin.

Työryhmän ehdotus erillislaista selventäisi sopimuskumppanin valintaa, koska kaikki sopimusperusteinen tutkimus olisi jatkossa lain tarkoittamaa tilaus- tai yhteistutkimusta. Sen sijaan epävarmuus siirtyisi eri tutkimustyyppien määrittelyyn. Yhteistutkimusta olisi tutkimus, jossa olisi mukana ainakin yksi korkeakoulujen ulkopuolinen taho joko tutkimusaloitteen tekijänä, osatutkimuksen tekijänä, rahoittajana tai muuna osallistujana. Erityisesti tutkimusaloitteen tekijän ja muun osallistujan roolien voidaan olettaa aiheuttavan tulkintaerimielisyyksiä, etenkin kun keksijöille on asetettu keksinnön kuulumisesta vapaan tutkimuksen piiriin käännetty todistustaakka.

Toinen epävarmuutta aiheuttava tekijä liittyy muun kuin opetus- ja tutkimushenkilöstön asemaan. Toimikunnan ehdotus vaikuttaa pitkälti näiden henkilöstöryhmien soveltamistilanteita varten laaditulta.

Muut henkilöstöryhmät kuuluisivat erillislain soveltamisalaan, mutta epäselväksi jää, onko heidän työ- tai virkatehtäviensä täyttämisessä kyse tilaus- tai yhteistutkimuksesta vai vapaan tutkimuksen piiriin kuuluvista tehtävistä. Koska tutkijan oikeus tutkimuksen tulokseen riippuu tutkimuksen laadusta, saattaa yliopisto- ja ammattikorkeakouluhenkilöstön asema vinoutua aikaisempaan tapaan, mutta päinvastaiseen suuntaan nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Kuvattu tilanne saattaa joka tapauksessa aiheuttaa tarpeettomia tulkintavaikeuksia.

Tuleva sopimuskäytäntö

Työryhmä on viitannut mietintönsä tavoitteissa edellä mainittuun sopimuskäytännön selkeyttämiseen ja mahdollisten mallisopimusten käyttöön ottamiseen. Työryhmän ehdotus jättää osin avoimeksi sen, miltä osin immateriaalioikeuksiin liittyvä sääntely muuttuisi olennaisesti paremmaksi nykyisestä, kun ehdotettuunkin sääntelyyn liittyy vastaavia epävarmuustekijöitä kuin nykyisin voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Monet seikat, kuten tutkimuksen taustamateriaalin salassapito, tekijänoikeutta ja muita immateriaalioikeuksia koskevat kysymykset, jäävät edelleen sopimusten kautta ratkaistavaksi.

Edelleenkään ainoastaan yliopiston kanssa solmittava sopimus ei aina ole riittävä, vaan saattaa olla tarvetta sitouttaa tutkimusta suorittavat henkilöt henkilökohtaisesti sopimuksiin.

Lopuksi

Nykyinen tilanne saattaa joiltakin osin olla eri osapuolten kannalta epätyydyttävä. Toisaalta on vaikea nähdä, miten tilanne ehdotuksen valossa muuttuisi merkittävästi paremmaksi. Työryhmän mietinnössään esittämien mallisopimusten käyttöön ottaminen saattaisi olla omiaan lähentämään erilaisia käytäntöjä toisiinsa.

Mallisopimusten hyödyntäminen on kuitenkin jo nykyisellään mahdollista, ja niitä käytetäänkin. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei ole tarpeen säätää uutta erillislakia. Mallisopimusten ohella korostuu immateriaalioikeuksia koskevan koulutuksen ja osaamisen lisääminen yliopistoissa ja eri tutkimuslaitoksissa.

Pekka Salomaa
Lainopillinen asiamies
Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto

Mietintö:
Korkeakouluissa tehtävien keksintöjen tehokas kaupallinen hyödyntäminen. Yliopistokeksintötyöryhmän mietintö. Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja toimikuntaraportteja 6/2002). Mietinnön kuvailutiedot KTM:n sivulla:
KTM – Julkaisut – Aikajärjestyksessä – Sarja: Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja toimikuntaraportteja – Vuosi 2002 – Numero 6/2002
http://julkaisurekisteri.ktm.fi/

Tiedot työryhmästä valtioneuvoston hankerekisterissä (hare):
http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iId=6648