Työsuhdekeksinnöt ja vuokratyösuhde

(IPRinfo 2/2001)

Työvoiman vuokraus on eräs keino ratkaista tilapäisen työvoiman tarve yrityksissä. Liittyykö työvoiman vuokraustoimintaan erikseen huomioon otettavia ongelmia yrityksissä, joissa työn tuloksena syntyy patentilla suojattavissa olevia keksintöjä, joita työvoimaa vuokrannut yritys käyttää liiketoiminnassaan?

Työvoiman vuokraustoiminta on Suomessa ilmoituksenvaraista. Tilastokeskuksen arvion mukaan Suomessa oli vuonna 2000 noin 10.000 vuokratyöntekijää. Vuokratyösuhteissa muodostuu kolmikantainen suhde eli työvoimaa vuokraava yritys – käyttäjäyritys – työntekijä.

Työsopimuslaissa tarkoitettu työsuhde muodostuu työvoimaa vuokraavan yrityksen ja työntekijän välille, mutta käyttäjäyrityksen ja työntekijän välille ei muodostu minkäänlaista sopimussuhdetta.

Vuokratyösuhteista on hyvin vähän käyttäjäyrityksen asemaa ja velvollisuuksia koskevia säännöksiä. Työvoimapalvelulain säännöksistä muutamia sovelletaan myös vuokratyösuhteisiin, mutta sääntely koskee nimensä mukaisesti työvoimapalveluja eikä määrittele vuokratyöntekijän suhdetta käyttäjäyritykseen.

Laki ei sääntele normien kiertämistä

Uusi työsopimuslaki tuli voimaan 1.6.2001. Lakiin on otettu säännös työnantajan oikeuksien ja velvollisuuksien siirtämisestä vuokrasuhteissa.

Lain 1 luvun 7 §:n mukaan työvoiman vuokrauksessa käyttäjäyritykselle siirtyvät oikeus johtaa ja valvoa työntekoa sekä ne työnantajalle kuuluvat velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin. Lisäksi lain 2 luvun 9 §:ssä on määritelty vuokrattujen työntekijöiden työsuhteeseen sovellettava työehtosopimus.

Sen sijaan lakiin ei otettu säännöstä niitä tilanteita varten, joissa vuokratyösuhdetta käytetään pakottavien työoikeudellisten normien kiertämiseksi.

Patentoinnin merkityksen kasvaessa työsuhdekeksinnöistä tulee yrityksille entistä tärkeämpiä. Työnantajan oikeuksia työsuhteessa syntyneeseen keksintöihin säännellään laissa työnantajan oikeudesta työntekijän keksintöihin (työsuhdekeksintölaki).

Työnantajalla oikeudet työsuhdekeksintöön

Työsuhdekeksintölain mukaan työnantajalla on oikeus ottaa valintansa mukaan joko kaikki oikeudet tai osa oikeuksista sellaiseen keksintöön, joka on syntynyt työsuhteen ehtojen mukaisessa työssä. Työsuhde määritellään työoikeudellisten kriteerien mukaisesti.

Työnantajan oikeus ottaa oikeuksia työsuhteessa syntyneisiin keksintöihin on sidottu siihen, että keksinnön hyödyntäminen kuuluu työnantajan toiminta-alaan.

Tammikuun alussa 2001 voimaan tulleen työsuhdekeksintölain muutoksen jälkeen toiminta-ala käsitettä tarkastellaan konsernitasolla eli työnantajalla on oikeus keksintöön, mikäli sen hyödyntäminen kuuluu konsernin toiminta-alaan. Toiminta-alakriteeri ei kuitenkaan ole täysin ehdoton.

Mikäli keksintö syntyy työntekijälle annetun tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena, työnantajalla on oikeus ottaa oikeus keksintöön, vaikka sen hyödyntäminen ei kuuluisikaan työnantajan toiminta-alaan.

Edellä olevan mukaan kysymys siitä, kenellä on oikeus vuokrasuhteessa syntyneeseen keksintöön, vaikuttaa ratkaistulta. Työoikeudessa määritelty työsuhde on vuokratyönantajan ja vuokratun työntekijän välinen, joten vuokratyönantajalla on oikeus vuokratyösuhteen kestäessä syntyneeseen keksintöön. Kaunista ja suoraviivaista, mutta ei välttämättä lain, saatikka sen hengen ja tarkoituksen mukaista.

Toiminta-alana työvoiman välitys

Työvoimaa vuokraavan yrityksen toiminta-ala on lähtökohtaisesti työvoiman vuokraus tai työvoiman välittäminen. Työvoima vuokrataan yritykseen, jonka toiminta-ala on tuottaa tuotetta tai palvelua.

Vuokratun työntekijän ammattitaito lisää käyttäjäyrityksen osaamista ja työntekijä suorittaa käyttäjäyrityksen hänelle osoittamia tehtäviä käyttäjäyrityksen johdon ja valvonnan alaisena. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että vuokratyöntekijän tekemä keksintö kuuluu todennäköisemmin käyttäjäyrityksen toiminta-alaan kuin vuokrausta harjoittavan yrityksen toiminta-alaan.

Työsuhdekeksintölain mukaan työnantajan oikeus työntekijän työssä tekemään keksintöön edellyttää, ellei muuta ole sovittu, keksinnön kuulumista työnantajan toiminta-alaan. Koska vuokratyöntekijän keksintö todennäköisesti ei kuulu hänen työnantajansa toiminta-alaan, ei vuokrausta suorittavalla yrityksellä olisi työsuhdekeksintölain perusteella oikeutta keksintöön.

Toiminta-alakriteeriä ei sovelleta keksintöön, joka on syntynyt erityisen tehtävän tai toimeksiannon perusteella. Vuokrausta harjoittava yritys kiistatta antaa työntekijälleen tehtäväksi tehdä työtä käyttäjäyrityksessä.

Tehtäväksianto ei kuitenkaan täyttäne työsuhdekeksintölain mukaista kriteeriä, joka sanamuotonsa perusteella viittaa yksittäiseen erikseen määriteltävään tehtävään. Työsopimuslain mukaan vuokratyöntekijän konkreettiset tehtävät määrittelee käyttäjäyritys.

Työsuhdekeksintölautakunnan eräässä lausunnossa on käsitelty konsulttiyrityksen, sen työntekijän sekä toimeksiantajan välistä suhdetta. Konsulttiyrityksen työntekijä oli tehnyt toimeksiantajan toiminta-alaan liittyneen keksinnön, jota hyödynnettiin toimeksiannon kohteena olleessa suunnittelussa. Työsuhdekeksintölautakunta totesi, että työntekijän tekemä keksintö kuului konsulttiyrityksen toiminta-alaan, koska sitä voitiin hyödyntää yrityksen tekemässä konsultointitoiminnassa. Konsulttiyrityksellä oli työsuhdekeksintölain mukaan oikeus ottaa oikeudet keksintöön. Konsulttiyrityksen ja työvoimaa vuokraavan yrityksen eroksi voitaisiin luonnehtia se, että konsulttiyritys myy tietoa ja työvoimaa vuokraava yritys työvoimaa.

Työsuhdekeksintölain tarkoitus

Keksintö syntyy aina luonnolliselle henkilölle. Suomalaisen oikeudellisen tulkinnan mukaan ketään ei voi palkata keksimään. Työsuhteessa syntyneiden keksintöjen osalta tarvitaan erityistä lainsäädäntöä, koska keksintöihin ei sovelleta työoikeudellista perusperiaatetta, jonka mukaan työn tulos kuuluu työnantajalle.

Toisaalta työnantajan panos keksinnön syntymiselle voi monissa tapauksissa olla hyvinkin ratkaiseva. Työsuhdekeksintölailla pyritään tasapainottamaan nämä seikat. Työantajan panos keksinnön syntymiseen liittyy moniin seikkoihin. Työnantaja asettaa useasti tietyn ongelman tai ongelma syntyy työyhteisöstä. Työnantaja myös asettaa työntekijän käyttöön välineet, aikaisemman tietämyksen, työyhteisön ja tiettyyn pisteeseen asti myös motivaation. Työnantaja myös tarvitsee omassa toiminnassaan keksintöä, joko suojattuna tai ilman.

Vuokratyösuhteissa käyttäjäyritys saa aikaan edellä luetellut keksinnön syntymiselle usein hyvin tarpeelliset ja merkittävät olosuhteet. Työsuhdekeksintölain tarkoituksena on edistää innovatiivisuutta ja nimenomaan myös keksintöjen syntymistä yrityksissä.

Työsuhdekeksintölaissa on pyritty luomaan järjestelmä, joka innostaisi molempia osapuolia eli työnantajaa ja työntekijää. Vuokratyöntekijän työn tulos on tarkoitettu käyttäjäyrityksen käyttöön hyödyntämään käyttäjäyrityksen liiketoimintaa.

Työsuhdekeksintölaissa tavoiteltu tulos syntyy vuokratyösuhteissa kuitenkin työoikeudellisesti sellaisessa suhteessa, joka ei ole työsuhdekeksintölaissa tarkoitettu työsuhde. Työsuhdekeksintölain tarkoituksen perusteella lakia tulisi soveltaa myös käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän väliseen suhteeseen. Lain sanamuodosta ei tulkinnalle saa tukea.

Työsopimuslain ongelmat

Vuokratyöntekijä ei ole käyttäjäyrityksen työntekijä eivätkä työsopimuslain säännökset valtaosaltaan koske heidän välistään suhdetta. Esimerkiksi työsopimuslaissa olevaa yleissäännöstä siitä, että työnantaja ei saa syrjiä ketään työntekijäänsä, ei työsopimuslain sanamuodon mukaan sovelleta vuokratyöntekijään.

Mikäli työsuhdekeksintölakia tulkitaan siten, että sitä voidaan soveltaa vuokratun työntekijän ja käyttäjäyrityksen väliseen suhteeseen, herää kysymys aiheutuuko siitä, että työsopimuslakia ei kokonaisuudessaan sovelleta käyttäjäyrityksen ja vuokratyöntekijän väliseen suhteeseen, joitain ongelmia työsuhdekeksintölain soveltamisesta.

Työsuhdekeksintölaki velvoittaa työnantajan maksamaan työntekijälle kohtuullisen korvauksen työsuhteessa syntyneestä keksinnöstä. Useat yritykset noudattavat korvauksia maksaessaan yleistä työsuhdekeksintöohjesääntöä, jossa korvaukset on normitettu.

Ohjesäännön mukaisen korvauksen pyrkimyksenä on muodostaa laissa tarkoitettu kohtuullinen korvaus. Ohjesääntö on työnantajan alunperin yksipuolisesti antama ohje, jonka sitovuus perustuu työsuhteen ehtoihin.

Työnantajalla ei työsopimuslain mukaan olisi kuitenkaan velvollisuutta kohdella vuokrattua työntekijää samalla tavalla kuin muita työntekijöitä, joten velvollisuutta ohjesäännön noudattamiseen ei myöskään olisi.

Vaikka työsuhdekeksintölain soveltamisesta seuraisi se, että käyttäjäyrityksen tulisi maksaa kohtuullinen korvaus vuokratun työntekijän tekemästä keksinnöstä, korvauksen saaminen saattaisi olla vuokratulle työntekijälle huomattavasti hankalampaa kuin varsinaiselle työntekijälle.

Ratkaisusuositus

Oikeuksien saaminen yrityksessä työtä tekevien tekemiin keksintöihin on yrityksen kannalta useimmiten erittäin tärkeää – sitä riippumatta, minkälainen työoikeudellinen asema keksijällä on.

Tämänhetkinen lainsäädäntö johtaa tietynlaiseen kehään – varsinaiseen työnantajaan ei todennäköisesti sovelleta työsuhdekeksintölakia toiminta-ala edellytyksen puuttuessa eikä käyttäjäyrityksen ja vuokratun työntekijän välille synny työsuhdekeksintölaissa edellytettyä työsuhdetta. Teoriassa oikeudet keksintöön jäävät mainitussa tilanteessa vuokratulle työntekijälle itselleen. Tilanne ei ole tyydyttävä kenenkään kannalta.

Tilanteen ratkaisemiseksi on käsitykseni mukaan tällä hetkellä ainoastaan yksi tie eli sopimus. Työvoimaa vuokraavan yrityksen ja käyttäjäyrityksen välisessä sopimuksessa tulisi määritellä, miten menetellään syntyvien keksintöjen kanssa.

Yksinkertaisinta olisi todeta, että vuokratun työntekijän työn tuloksina syntyvien keksintöjen osalta vuokrattu työntekijä rinnastetaan käyttäjäyrityksen omiin työntekijöihin. Tämä mahdollistaisi sen, että yritys noudattaisi yhtenäistä politiikkaa keksintöjen tekijän työoikeudellisesta asemasta riippumatta.

Käsitykseni mukaan mainitunlainen menettely edellyttää myös, että vuokrausta harjoittava työnantaja on ottanut omaan työsopimukseensa vastaavanlaisen lausekkeen. Mainitunlaisella menettelyllä myös vuokrattava työntekijä on selvillä omasta asemastaan.

Lopuksi on syytä korostaa, että vuokratun työntekijän työn tuloksena saattaa syntyä myös muita immateriaalioikeuksia kuin patentoitavissa olevia keksintöjä. Myös muut immateriaalioikeudet tulee ottaa huomioon työvoiman vuokrausta harjoittavan, käyttäjäyrityksen sekä vuokratun työntekijän suhteita määriteltäessä.

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center