Työsuhdekeksijälle kuuluu korvaus – Keksinnöstä on ilmoitettava työnantajalle

(IPRinfo 4/2008)

Työnantajan oikeuksien laajuus työsuhteessa tehtyyn keksintöön riippuu siitä, kuinka kiinteästi keksinnön syntyminen on yhteydessä työsuhteeseen.

Työoikeuden periaatteiden mukaan työn tulos kuuluu työnantajalle, mutta luovan toiminnan tuloksena syntyvä keksintö kuuluu keksijälle.

Kun keksintö syntyy työsuhteessa ja työntekijän työn tuloksena, löytyvät ratkaisun palikat tähän paradoksaaliseen tilanteeseen työsuhdekeksintölaista (laki oikeudesta työsuhteessa syntyneisiin keksintöihin, 29.12.1967/656). Lakia on merkittävällä tavalla uudistettu kahdesti, vuonna 1988 ja 2002, mutta sen peruslähtökohdat ovat edelleen samat kuin sen säätämisen aikaan yli 40 vuotta sitten.

Työsuhdekeksintölakia sovelletaan tilanteisiin, joissa työsuhteessa oleva keksijä on tehnyt Suomessa patentoitavissa olevan keksinnön, joka kuuluu työnantajan toiminta-alaan. Työsuhteen olemassaolo arvioidaan työoikeudellisin kriteerein eli työsuhde on olemassa, kun työtä tehdään palkkaa vastaan työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Patentoitavuutta puolestaan arvioidaan patenttilain mukaisin kriteerein, eli keksinnöltä edellytetään uutuutta, keksinnöllisyyttä ja teollista toisinnettavuutta. Mikäli työnantaja ei hae keksinnölle patenttia, mutta ottaa oikeudet siihen itselleen, olettamana on, että keksintö on patentoitavissa. Käytännössä ei juuri ole kiinnitetty huomiota siihen, missä keksintö on tosiasiallisesti patentoitu, Suomessa vai muualla.

Työntekijän ilmoitettava keksinnöstään työnantajalle
Työnantajan oikeuksien laajuus määräytyy sen mukaan kuinka kiinteässä yhteydessä työtehtäviin keksintö on syntynyt, ja kuinka läheisesti se kuuluu työnantajan toiminta-alaan. Keksinnöt ryhmitellään laissa ryhmiin sen mukaan, missä yhteydessä työsuhteeseen keksintö on syntynyt. Ryhmät on käytännön työssä nimetty aakkosin: A-keksinnön yhteys on hyvin läheinen, mutta D-keksinnöllä ole mitään yhteyttä työsuhteeseen.

Työsuhdekeksintölain mukaan työntekijän on ilmoitettava keksinnöstä työnantajalle ”siten, että työnantaja ymmärtää keksinnön”. Pelkän idean ilmoittaminen ei riitä, vaan keksintö ilmoitetaan siinä vaiheessa, kun se täyttää patentoinnille asetetut kriteerit.

Työnantajalla on neljä kuukautta aikaa antaa vastauksensa eli ilmoittaa, ottaako se oikeuksia keksintöön vai ei. Vastaus on annettava kirjallisesti ja siinä on ilmoitettava, missä laajuudessa oikeudet otetaan.

Korvaus keksijälle voidaan määrittää eri perustein
Työnantaja on velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen ottamistaan oikeuksista. Korvauksen suuruudesta ei voida etukäteen sopia. Käytännössä on kuitenkin pidetty mahdollisena, että korvauksen laskemisperusteista voidaan sopia ennakolta.

Työsuhdekeksintölain mukaan kohtuullinen korvaus on osa keksinnön arvosta. Laissa ei ole tarkkaa ohjetta keksinnön arvon määrittelemiseksi, mutta työsuhdekeksintöasetuksessa on annettu kolme eri laskentatapaa.

Kiistoissa tai epäselvissä tapauksissa voidaan kääntyä työsuhdekeksintölautakunnan puoleen. Suurimmassa osassa sen lausunnoista on kysymys juuri kohtuullisen korvauksen määrästä. Käytännössä keksinnöt entistä useammin liittyvät tuotteisiin ja prosesseihin, joissa on useita muitakin keksintöjä, ja joudutaan arvioimaan yhden tietyn keksinnön arvo kokonaisuudesta. Työsuhdekeksintölautakunta soveltaa useimmiten lisenssianalogiaa.

Kohtuullinen korvaus koostuu osaksi kertakorvauksesta ja osaksi rojaltikorvauksesta. Korvaus voidaan määrittää pelkkänä kertakorvauksena, mikäli keksinnön taloudellinen merkitys on vähäinen, keksintö jää käyttämättä tai muista vastaavista erityisistä syistä.

Kertakorvaus on mahdollinen myös silloin, kun keksinnön tekeminen selvästi on kuulunut työntekijän varsinaisiin työtehtäviin ja keksinnön arvo on vähäinen tai kun ei voida yksilöidä sellaista myyntihintaa, josta rojalti voitaisiin laskea. Rojaltikorvaus maksetaan siltä ajalta, jolloin keksintöä hyödynnetään, mutta kuitenkin korkeintaan 20 vuodelta.

Ohjesääntö helpottaa oikeuksien hallinnointia yrityksessä
Yritykset, joiden toiminnassa tuotekehityksellä ja sen yhteydessä syntyvillä keksinnöillä on suuri merkitys, ovat yleensä ohjeistaneet työsuhdekeksintöjä koskevan menettelyn työsuhdekeksintöohjesäännössä. Sen avulla pystytään työsuhdekeksintöihin liittyvää järjestelmää hallinnoimaan tehokkaasti ja yhtenäisesti. Ohjesäännön sitovuudesta ei ole säännöksiä laissa.

Työsuhdekeksintöohjesäännöllä työnantaja voi luoda työsuhdekeksintöjen käsittelyyn mekanismin, joka parhaiten vastaa yrityksessä vallitsevaa tilannetta. Ohjesäännöllä pyritään kannustamaan keksintöjen tekemistä ja niistä ilmoittamista.

Palkkion porrastaminen siten, että se sidotaan patentointiprosessiin tähtää yleensä siihen, että keksijä saadaan mukaan hakuprosessiin. Keksijän panos patenttihakemuksen laadinnassa on merkittävä.

Korvauksen laskemistavat
Hyöty = keksinnöstä saatava hyöty esim. tuotantokustannusten säästönä.
Lisenssianalogia = keksinnön arvo on se määrä, jonka työnantaja olisi joutunut maksamaan, jos se olisi ostanut käyttöoikeuden vastaavanlaiseen keksintöön yrityksen ulkopuolelta.
Arvio = laskenta ei mahdollista, keksinnön arvo arvioidaan.

Työsuhdekeksintöohjesääntö
Korvauksia koskevat yleisimmät periaatteet:

Vakiokorvaus:
– ilmoituspalkkio keksintöilmoituksen jättämisen yhteydessä: suuruus on muutamasta sadasta eurosta ylöspäin
– patentointipalkkio ensimmäisen patenttihakemuksen jättämisen jälkeen: suurempi kuin ilmoituspalkkio; usein suoritetaan useammassa erässä (patenttihakemuksen jättämisen yhteydessä, patentin myöntämisen yhteydessä ja patenttisuojan alueellisen laajenemisen yhteydessä).

Erityiskorvaus:
– keksinnöllä erityistä arvoa

Vakiokorvaus + erityiskorvaus = kohtuullinen korvaus

Korkeakoulukeksintölaki
Työsuhdekeksintölaissa ollut ns. tutkijapoikkeus kumottiin 2006 lailla oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin (19.5.2006/369). Laki koskee kaikkia korkeakoulujen, myös ammattikorkeakoulujen, palveluksessa olevia henkilöitä eikä pelkästään opettajia ja tutkijoita..

Korkeakoulukeksintölain periaatteet:
– kaikki keksinnöt on ilmoitettava
– tutkimuksen päätyypit: avoin tutkimus ja sopimustutkimus
– avoin tutkimus -> oikeudet tutkijalla
– sopimustutkimus -> korkeakoululla on mahdollisuus ottaa oikeudet
– kohtuullinen korvaus keksijälle, mikäli korkeakoulu ottaa oikeudet
– keksijän julkaisuvapautta on rajoitettu.

Keksintöluokat ja oikeudet:
A-keksintö: 1) keksintö on syntynyt olennaisessa yhteydessä työsuhteeseen, ja sen hyväksikäyttö kuuluu työnantajan (tai konsernin) toiminta-alaan; tai 2) keksintö on syntynyt työssä määrätyn tehtävän tuloksena vaikka sen hyödyntäminen ei kuulu yrityksen (tai konsernin) toiminta-alaan
– > työnantaja voi vapaasti valita, kuinka laajat oikeudet se ottaa
B-keksintö: keksintö on syntynyt muussa yhteydessä työsuhteeseen kuin A-keksintö ja sen hyväksikäyttö kuuluu työnantajan (tai konsernin) toiminta-alaan
– > työnantaja voi ottaa käyttöoikeuden, laajemmista oikeuksista neuvoteltava
C-keksintö: keksintö on syntynyt ilman, että sillä olisi yhteyttä työsuhteeseen, mutta sen hyväksikäyttö kuuluu työnantajan (tai konsernin) toiminta-alaan
-> työnantajalla etuoikeus neuvotella oikeuksista
D-keksintö: keksintö on syntynyt ilman, että sillä olisi yhteyttä työsuhteeseen, eikä sen hyväksikäyttö kuuluu työnantajan (tai konsernin) toiminta-alaan
– > työnantajalla ei mitään oikeuksia.

Työsuhdekeksintölautakunta tulkitsee lakia
Työsuhdekeksintölautakunta antaa lausuntoja työsuhdekeksintölain ja korkeakoulukeksintölain soveltamista koskevissa asioissa. Lausuntoa voivat pyytää työntekijä, työnantaja, tuomioistuin sekä Patentti- ja rekisterihallitus. Lautakunnan asettaa valtioneuvosto, ja se toimii työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa itsenäisenä toimielimenä. Toimikausi on kolme vuotta.
Lautakunnassa on puheenjohtaja ja kahdeksan jäsentä ja kullakin henkilökohtainen varajäsen. Jäsenistä kolme edustaa työnantajia ja kolme työntekijöitä, joista yksi edustaa keksijöitä. Puheenjohtaja ja kaksi jäsentä ovat puolueettomia. Lisäksi puheenjohtajalla ja toisella puolueettomalla jäsenellä on oltava tuomarinvirkaan oikeuttava pätevyys. Lautakunnalla on kaksi sihteeriä, juristi ja tekninen asiantuntija.

Työsuhdekeksintölautakunnan yhteydessä on jaosto korkeakouluissa tehtäviä keksintöjä koskevia asioita varten. Jaoston puheenjohtaja ja puolueettomat jäsenet ovat samat kuin lautakunnassa. Muista jäsenistä kolme edustaa korkeakouluja työnantajana ja kolme keksijöitä työntekijöinä. Valtioneuvosto nimittää nämä jäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Lausuntopyyntö on tehtävä kirjallisesti. Menettely lautakunnassa on kirjallista, mutta suullinen käsittely on lautakunnan harkinnan mukaan mahdollinen. Lautakunnalla on itsenäinen oikeus pyytää työnantajalta ja työntekijältä lausunnon käsittelemiseksi tarvitsemansa tiedot. Lautakunta voi myös, asianosaisten pyynnöstä, toimia välimiesoikeutena.

Työsuhdekeksintölautakunnan lausunnot eivät ole sitovia, mutta kunkin asianosaisen on ilmoitettava lautakunnalle, aikooko hän noudattaa lausuntoa. Lautakunta julkaisee lausunnot, jollei se ole vastoin viranomaisen salassapitovelvollisuutta. Esimerkiksi liikesalaisuuksia ei julkaista, ja osapuolten nimet on anonymisoitu. Menettely lautakunnassa on ilmainen, mutta lausunto on maksullinen. Käsittely on viime vuosina kestänyt 1 – 2,5 vuotta.

Lisätietoja työsuhdekeksintölautakunnan kokoonpanosta, nimittämisestä, hakulomakkeista ja lausunnoista on työ- ja elinkeinoministeriön kotisivulla http://www.tem.fi

Marja-Leena Mansala
Pääsihteeri
IPR University Center

LINKKEJÄ:
Lakitekstit Finlex-säädöstietopankin sivulla:
Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin 369/2006
Laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 656/1967
http://www.finlex.fi/fi/laki/

Työsuhdekeksintölautakunnan julkiset lausunnot (työ- ja elinkeinoministeirön sivulla):
http://www.tem.fi/tkl

Share: