Tutkijapoikkeus kumottiin

(IPRinfo 1/2007)

Uusi laki laajentaa korkeakoulujen mahdollisuutta ottaa itselleen oikeudet oppilaitoksessa tehtyihin keksintöihin.

Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin tuli voimaan 1.1.2007. Korkeakoulu voi ottaa oikeudet keksintöön laissa tarkemmin määriteltyjen edellytysten täyttyessä. Aikaisemmin yliopistotutkijoilla oli työsuhdekeksintölain tutkijapoikkeuksen perusteella oikeus tekemiinsä keksintöihin, ellei muuta ollut sovittu.

Korkeakoulukeksintölaki on osa kansainvälistä kehitystä, jossa korkeakouluja pyritään eri tavoin kannustamaan läheisempään yhteistyöhön yritysten kanssa. Myös suomalaisiin korkeakouluihin on perustettu tutkimustulosten oikeuksista vastaavia innovaatiotoimistoja. Ajatuksena on, että korkeakouluissa luodaan paljon kaupallisesti merkittäviä keksintöjä, mutta turhan usein niiden kaupalliset mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä.

Mikä on lain tarkoittama keksintö?
Laki koskee nimensä mukaisesti korkeakoulututkimuksessa syntyneitä keksintöjä. Keksintö on tässä yhteydessä patenttioikeudellinen käsite samaan tapaan kuin työsuhdekeksintölaissa: keksinnön on oltava patentilla suojattavissa, jotta se kuuluisi lain soveltamisalaan. Toisin sanoen keksinnön on täytettävä patentoinnin yleiset edellytykset eli uutuus, keksinnöllisyys ja tekninen toisinnettavuus.

Laki koskee ainoastaan keksintöjä. Jos tutkimuksen tuloksena syntyy esimerkiksi tekijänoikeudellisia teoksia tai mallioikeudellisia malleja, ei laki vaikuta näiden yksinoikeuksien omistussuhteisiin. Toisaalta laissa ei edellytetä keksintöjen patentoimista: ne voidaan suojata myös esimerkiksi liikesalaisuudella tai jättää kokonaan suojaamatta ja julkistaa.

Rajanveto tutkimustyyppien välillä hankalaa
Laissa jaotellaan korkeakoulututkimus kahteen päätyyppiin: (1) avoimeen tutkimukseen (vapaa tutkimus), joka tehdään korkeakoulun perusrahoituksella ja (2) sopimustutkimukseen, jossa on mukana ulkopuolisia rahoittajia. Sopimustutkimuksessa rahoitus voi tulla ulkopuolelta kokonaan (tilaustutkimus) tai osittain, eikä laissa aseteta alarajaa ulkopuolisen rahoituksen määrälle.

Laki antaa korkeakoululle sopimustutkimuksessa ensisijaisen oikeuden ottaa keksintöön liittyvät oikeudet itselleen, hakea patenttia ja kaupallistaa keksintö. Päätös oikeuksien ottamisesta on tehtävä kuudessa kuukaudessa keksintöilmoituksen tekemisestä. Avoimen tutkimuksen yhteydessä syntyneelle keksinnölle korkeakoulu voi ottaa oikeudet keksintöön toissijaisesti, jos tutkija ei itse hyödynnä keksintöä.

Lain perustelujen mukaan korkeakoulu voi ottaa oikeuden avoimessa tutkimuksessa syntyneeseen keksintöön vain silloin, kun keksijä nimenomaisesti ilmoittaa korkeakoululle, ettei tule hyödyntämään keksintöä mitenkään, tai pyytää korkeakoulua huolehtimaan sen hyödyntämisestä.

Tutkimussopimuksissa voidaan sopia oikeuksista lain oletuksista poikkeavasti. Esimerkiksi Tekes ja Suomen Akatemia asettavat omat ehtonsa tutkimustulosten hyödyntämiselle rahoittamassaan tutkimuksessa. Siksi lailla on usein eniten merkitystä silloin, kun kysymys on avoimesta tutkimuksesta.

Rajanveto tutkimustyyppien välillä voi olla käytännössä hankalaa. Tutkijat voivat vaihtaa projekteja ja olla samanaikaisesti töissä ”vapaina” tai ”sopimustutkijoina”. Tällöin on keskeistä määritellä, mihin työtehtävään tai projektiin keksintö liittyy.

Kaikilla on ilmoitusvelvollisuus
Lain mukaan keksijän on tehtävä korkeakoululle keksintöilmoitus. Tutkijalla on aina velvollisuus ilmoittaa tekemästään keksinnöstä viipymättä, olipa kyse avoimesta tai sopimustutkimuksesta. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ei ole kuitenkaan määrätty sanktioita.

Korkeakoulun on kyettävä ilmoituksen perusteella arvioimaan, miten oikeuksia voidaan hyödyntää, ja kannattaako korkeakoulun ottaa oikeudet itselleen silloin, kun siihen on mahdollisuus. Lain perustelujen mukaan ilmoitukselta vaadittava yksityiskohtaisuus vaihtelee tapauskohtaisesti, eikä sen tarvitse esimerkiksi vastata patenttihakemuksen selitysosaa. Vasta kun asianmukainen ilmoitus on jätetty, alkavat laissa asetetut määräajat kulua.

Yritykset maksavat usein keksijälle ilmoituspalkkion. Korkeakoulukeksintölaki ei velvoita korkeakouluja tähän, mutta useat korkeakoulut ovat jo sisäisissä keksintöohjesäännöissään määritelleet ilmoituspalkkiot.

Kohtuullinen korvaus
Korkeakoululla on velvollisuus maksaa keksijälle ”kohtuullinen korvaus”, kun se ottaa oikeuksia keksintöön. Käytännössä korvauksen määrittämisperusteista pyritään todennäköisesti sopimaan ennakolta. Tyypillisesti korvaus on tähän asti ollut luokkaa yksi kolmasosa tai puolet keksinnön tuotoista korkeakoululle. Lain säännöksiin korvauksen määrittämisestä joudutaan käytännössä turvautumaan silloin, kun korvauksen määrästä tulee riitaa.

Lain mukaan korvauksen määrää laskettaessa on otettava huomioon ”keksinnön syntyyn vaikuttaneet olosuhteet sekä korkeakoulun keksinnöstä saamat tuotot”. Ensin mainittu eli olosuhteet viittaavat tutkijan omaan kontribuutioon; mikäli keksintö on syntynyt rahoittajan antamien tietojen ja neuvojen pohjalta, on tutkijan oma kontribuutio vähäisempää. Korkeakoulun saama tuotto riippuu siitä, miten keksintöä hyödynnetään. Jos se esimerkiksi lisensoidaan yritykselle rojaltituloja vastaan, tuotto syntyy vasta rojaltitulojen toteutuessa.

Julkaisuvapauden rajoituksista säännöksiä
Keksijä ei saa julkaista sopimustutkimuksessa tutkimustuloksia keksinnön suojaamisen tai muun hyödyntämisen vaarantavalla tavalla kuuden kuukauden aikana hyväksytyn keksintöilmoituksen tekemisestä. Keksijä ei saa myöskään jättää patenttihakemusta tai muutenkaan määrätä keksinnöstä tuona aikana, ellei korkeakoulu kirjallisesti ilmoita hänelle, että se ei tule ottamaan oikeuksia keksintöön tai anna keksijälle lupaa ryhtyä keksinnön patentointiin.

Julkaisuvapautta on korkeakoulukeksintölaissa rajoitettu huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Saksan tai Tanskan laeissa. Perustuslakivaliokunta ei kuitenkaan katsonut näiden periaatteiden olevan ristiriidassa perustuslaissa turvatun tieteen vapauden kanssa. Rajoitukset eivät sovellu avoimeen tutkimukseen, jossa keksijällä on ensisijainen oikeus hyödyntää keksintöä haluamallaan tavalla.

Erimielisyydet työsuhdekeksintölautakuntaan
Työsuhdekeksintölautakunta on tulevaisuudessa toimivaltainen antamaan lausuntoja myös korkeakoulukeksintölain soveltamisessa syntyneistä riitaisuuksista. Suurin osa työsuhdekeksintölain soveltamista koskevista riitaisuuksista on liittynyt kohtuullisen korvauksen määrään. Tältä osin työsuhdekeksintölautakunnan ratkaisukäytäntö ei ole suoraan sovellettavissa, sillä korvauksen laskemisperusteet on määritelty korkeakoulukeksintölaissa toisin kuin työsuhdekeksintölaissa.

Helsingin käräjäoikeudella on yksinomainen toimivalta korkeakoulukeksintöjä koskevissa asioissa. Mikäli riita koskee ainoastaan korkeakoulun sisäistä päätöksentekoa, se voidaan käsitellä myös hallintotuomioistuimessa.

Miten lakia sovelletaan?
Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntämistä pohtineen opetusministeriön työryhmän selvityksessä (2007:10) annetaan lukuisia korkeakoulukeksintölakiin perustuvia toimenpide-ehdotuksia. Selvityksessä ehdotetaan muun muassa yhtenäisten tutkimussopimusten luomista Suomen korkeakouluihin.

Tavoitteena on myös lisätä immateriaalioikeuksien tuntemusta ja koulutusta sekä vahvistaa yliopistojen innovaatiopalveluja. Tämä on epäilemättä tarpeellista, jotta keksintöilmoitusmenettely saadaan toimimaan halutulla tavalla.

Selvityksessä ei saa kannatusta ajatus, että korkeakoulut keräisivät itselleen patenttisalkkuja. Korkeakoulun rooli nähdään enemmänkin asiakkaiden eli kaupallisten hyödyntäjien löytämisessä ja keksinnön jatkokehittämisessä. Näissäkin tehtävissä ulkopuolinen apu ja yhteistyö voi olla tarpeen.

 

Mikko Välimäki
Tutkija, Svenska handelshögskolan

Rahoittajan osoittaminen joskus vaikeaa
Helsingin yliopiston Biomedicum-tutkimusyksikön innovaatioasiamies Taina Saksa pitää jakoa avoimeen ja sopimustutkimukseen osin ongelmallisena.

– Tutkijoilla saattaa olla hyvin monta eri rahoituslähdettä, parhaimmillaan kymmeniä. Saattaa olla aika vaikeaa vääritellä, minkä rahoituksen piirissä keksintö on tehty.

Saksan mukaan yliopisto ei voi myöskään antaa myytävien tai edelleen siirrettävien oikeuksien tuleville haltijoille vakuutusta siitä, että keksinnöt eivät loukkaa muiden oikeuksia.

– Emmehän me edes aina tiedä, mihin liiketoiminnan osa-alueeseen ulos myytävä teknologia on menossa. Kyllä siirtäisin lisenssin ostajalle velvollisuutta tarkistaa, että heillä on freedom to operate.

Saksa on törmännyt myös ongelmaan, joka aiheutuu ristiriidasta opinnäytetöiden julkisuuden ja yritysten salassapitopyrkimysten välillä.

– Opinnäytteeseen saattaa sisältyä merkittävänä osa-alueena sellainen keksintö, joka on tarkoitus patentoida. Me emme kuitenkaan voi julistaa opinnäytetöitä salaisiksi, joten työn hyväksymistä joudutaan viivästyttämään.

Risto Paananen

Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin 369/2006 (19.5.2006).
Finlex-tietopankki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2006/20060369

Opetusministeriön asettaman Tutkimustulosten hyödyntäminen yliopistoissa -työryhmän raportti Yliopistojen tutkimustulosten hyödyntäminen (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:10 ) on ladattavissa ministeriön sivulta pdf-muotoisena:
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2007/02/Tyoryhma_yliopistokeksinnot.html?lang=fi&extra_locale=fi

Share: