Turvaamistoimenpiteistä ja immateriaalioikeuksista
(IPRinfo 3/2003)
Immateriaalioikeudet täyttävät teollisuumaiden yritysten taloudellisen toimintaympäristön. Tämän vuoksi on suotavaa, että turvaamistoimista keskustellaan ja oikeudenalaa tutkitaan.
Immateriaalioikeuksista on kuluneen vuosikymmenen aikana tullut suomalaisille yrityksille ja yleisesti ottaen koko suomalaiselle talouselämälle hyvin keskeinen kilpailukykyä tukeva tekijä. Kun yksi kehityssuuntaus näyttäisi tällä hetkellä olevan se, että taloudellinen toimintaympäristö on teollisuusmaissa vähän kerrassaan täyttymässä yritysten eri immateriaalioikeuksista toimialasta tai teknologiasta riippumatta, voi turvaamistoimenpiteiden merkitys entisestäänkin korostua. Turvaamistoimijuridiikan kehityksen kannalta olisi suotavaa, että turvaamistoimista keskustellaan ja oikeudenalaa tutkitaan. On myös odotettavaa ja toivottavaa, että KKO lähitulevaisuudessa tekee uusia ennakkoratkaisuja tältä oikeuden alueelta.
Ennakoivaa turvaa monenlaisille oikeuksille
Prosessioikeudellisella turvaamistoimenpiteellä voidaan ennakkoon turvata hyvin monenlaisia oikeuksia ja oikeudellisia vaateita tai etuuksia. Turvaamistoimen myöntämisen edellytyksistä säädetään oikeudenkäymiskaaren (OK) 7 luvussa.
Immateriaalioikeuden alueella turvaamistoimet määrätään yleensä OK 7 luvun 3 §:n perusteella. Takavarikko ei ole ainoa laissa tarkoitettu turvaamistoimenpide, vaan tuomioistuin voi sakon uhalla kieltää vastapuolta tekemästä jotain tai ryhtymästä johonkin taikka määrätä vastapuolen tekemään jotakin. Tuomioistuin voi myös esimerkiksi oikeuttaa hakijan tekemään jotain tai määrätä vastapuolen omaisuutta pantavaksi toimitsijan haltuun ja hoitoon taikka määrätä muusta toimenpiteestä, joka on tarpeen hakijan oikeuden turvaamiseksi.
Turvaamistoimen määrääminen edellyttää, että hakijan oikeus voidaan panna täytäntöön riita-asiassa tai muussa yksityisoikeudellista kysymystä koskevassa asiassa tuomioistuimen tuomiolla tai päätöksellä, maksamismääräys ja tuomarin antama väliaikainen määräys mukaan lukien eli ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla.
Prosessioikeudelliset turvaamistoimenpiteet ovat viime aikoina olleet immateriaalioikeuden alueella erityisen mielenkiinnon kohteena. Osin tähän lienee vaikuttanut Marcus Norrgårdin syksyllä 2002 julkaistu väitöskirja Interimistiska förbud i immaterialrätten, jossa tarjottiin paljon näkökulmia alueeseen, josta löytyy oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta varsin vähän.
Immateriaalioikeudellisten riitojen kannalta on mielenkiintoista, että Suomessa on ollut toukokuusta 2000 asti myös voimassa laki (344/2000) todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa. Laissa säädetään erityisesti todistelun turvaamiseksi ja todistusaineiston hankkimiseksi toteutettavista pakkokeinoista. Tiettävästi oikeuskäytäntöä tämän lain soveltamisesta on olemassa toistaiseksi vasta rajoitetussa määrin.
Riitaprosessista voi koitua suuret vahingot
Prosessioikeudellisilla turvaamistoimenpiteillä on immateriaalioikeuden alueella tärkeä merkitys. Varsinainen loukkausoikeudenkäynti on yleensä pitkäkestoinen ja hyvin tavanomaista on, että asiaa käsitellään alioikeuden lisäksi myös hovioikeudessa. Jos yksinoikeuden loukkaaminen jatkuu koko riitaprosessin ajan, voivat oikeudenhaltijan vahingot muodostua hyvin suuriksi ja oikeudenhaltijan voi kantajaosapuolena olla vaikea esittää kattavaa näyttöä aiheutuneen vahingon määrästä. Turvaamistoimenpiteet ovat oikeudenhaltijalle tärkeä suojakeino tilanteessa, jossa tuomioistuin määrää turvaamistoimenpiteen jo koko prosessin alussa, ennen varsinaisen pääasian vireille tuloa.
Turvaamistoimenpiteen käyttäminen oikeudenhaltijan suojakeinona voi muodostua ongelmalliseksi, jos se määrätään, mutta myöhemmin, ehkä vasta 3 – 5 vuoden kuluttua varsinaisen pääasian ratkaisussa katsotaan, että oikeudenloukkausta ei olekaan tapahtunut. Jos turvaamistoimenpide on pantu täytäntöön, on loukkaavaksi väitetty taho voinut esimerkiksi joutua vetämään tuotteensa pois markkinoilta usean vuoden ajaksi, kunnes tuomioistuin lopulta vahvistaa sen, että mitään loukkausta ei ole tapahtunut. Loukkaavaksi väitetyn tahon voi olla hyvin vaikea jälkikäteen näyttää sille aiheutuneen vahingon määrää, etenkin kun myynnin kehittymisestä ei ole kertynyt informaatiota, jos tuote on turvaamistoimenpiteen johdosta vedetty pois markkinoilta.
Tuomioistuin harkitsee onko oikeutta loukattu
Tuomioistuimen tulee immateriaalioikeudelliseen loukkausasiaan liittyvää turvaamistoimenpidettä harkitessaan arvioida muun muassa sitä, onko todennäköistä, että kyseessä on oikeuden loukkaus. Kynnys immateriaalioikeudellisen suojan saamiseksi näyttäisi olevan koko ajan madaltumassa ja siten yksittäisten immateriaalioikeuksien, kuten patenttien, tuottamat suojapiirit ovat yhä kapeampia ja rajoitetumpia. Tällöin kolmannen osapuolen, eli loukkaavaksi väitetyn tahon, oikeusturvaan on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Jos turvaamistoimenpiteitä vaaditaan ilman, että oikeudenhaltijalla on selvää näyttöä väitetystä oikeudenloukkauksesta, kuten turvaamistoimiasioissa usein on tapana, on tuomioistuimen tehtävä rajanveto loukkauksen todennäköisyyden osalta hyvin huolellisesti. Ymmärrettävästi tämä on kova vaatimus, sillä turvaamistoimet ovat summaarisesti käsiteltäviä asioita, joissa tuomioistuimen tulee tehdä ratkaisu nopeasti ja usein vajavaisen näytön perusteella. Loukkauksen todennäköisyys voidaan arvioida riittävän tarkasti yleensä vasta varsinaisen pääasian käsittelyssä. Tavanomaista myös on, että turvaamistoimen hakija vaatii, että turvaamistoimi määrättäisiin väliaikaisena vastapuolta kuulematta. Tällöin asian ratkaiseva tuomari harkitsee asiaa ainoastaan hakijan esittämän informaation valossa.
Koska oikeudenloukkauksen todennäköisyyden arviointi on immateriaalioikeuden alueella käytännössä hyvin vaikeaa, korostuu turvaamistoimiasian ratkaisussa riidan osapuolten välisten etujen ja haittojen vertailu. Intressipunninta voi nostaa turvaamistoimenpiteen myöntämiselle asetettua näyttökynnystä, mikä taas kolmannen osapuolen oikeusturvan kannalta voi olla hyvinkin tarkoituksenmukaista. Jos kynnys turvaamistoimenpiteen määräämiselle nousee, edellyttää se immateriaalioikeuden haltijalta jo varsin kattavaa näyttöä oikeudenloukkauksesta. Tämä kuitenkin palvelee myös oikeudenhaltijan etua, koska silloin varsinaisen pääasiaprosessin mahdollisesta lopputuloksesta on tehtävä tarkka riskiarvio. Jos loukkauskanteen hyväksytyksi tuleminen ei näytä todennäköiseltä, ottaa oikeudenhaltija hyvin tietoisen riskin siitä, että pääasiaprosessi voidaan hävitä ja turvaamistoimenpidettä ei prosessin alkaessa välttämättä määrätä.
Vaade-edellytyksen näyttökynnys korkealla
Immateriaalioikeuden alueella OK 7 luvun 3 §:n mukaisissa turvaamistoimenpiteissä on pääperiaatteena se, että hakijan on saatettava todennäköiseksi, että hänellä on vastapuolta vastaan yksinoikeus, joka voidaan vahvistaa tuomioistuimen tuomiolla tai muulla ulosottolain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla ratkaisulla. Oikeuskirjallisuudessa tätä edellytystä kutsutaan yleisesti vaade-edellytykseksi.
Vaade-edellytyksen näyttökynnys on oikeuskäytännössä ollut melko korkealla OK 7 luvun 3 §:n mukaisissa etukäteisnautinnan tilanteissa, eli silloin, kun hakija pääsisi turvaamistoimen myöntämisen seurauksena nauttimaan väittämäänsä oikeutta täysimääräisesti ennen pääasiaprosessin lopputuloksen selviämistä. Näyttökynnys on ollut selvästi korkeammalla kuin OK 7 luvun 1 §:n mukaisessa saamistakavarikossa.
Näin voidaan päätellä esimerkiksi KKO:n ratkaisuista 1998:143 ja 2000:94, jotka ovat vakiinnuttaneet OK 7 luvun 3 §:n soveltamistilanteisiin korkeahkon näyttökynnyksen turvaamistoimen hakijan väittämän oikeuden todennäköisyydelle. Näin on katsottu olevan siksi, että hakija saa turvaamistoimen myötä oikeudenkäynnin ajaksi sen oikeuden, jota hän vaatii kanteellaan. Pääasiaprosessi voi kestää vuosia ja ehkä päättyä hakijan tappioon, missä tapauksessa summaarisessa menettelyssä myönnetty turvaamistoimi voi vastaajan kannalta osoittautua kohtuuttomaksi.
Jos vaade-edellytyksen täyttymisen perusteet ovat oikeudellisesti vaikeaselkoiset, voi OK 7 luvun 3 §:ää sovellettaessa turvaamistoimikynnys nousta hyvinkin korkealle. Asian arvioinnissa on kuitenkin aina otettava huomioon kunkin tapauksen yksilölliset erityispiirteet. Helsingin hovioikeuden eräässä viimeaikaisessa ratkaisussa on vahvistettu se, että edellä mainitut KKO:n tapaukset soveltuvat myös immateriaalioikeuden alueelle tai ainakin patenttioikeuksiin (HHO S02/1683, 28.11.2002 Oy Langh Ship Ab vs. Flinter Groningen B.V., Eelde ja Wijnne & Barends’ Cargadoors – en Agentuurkantoren B.V., Delfzij). Tätä kirjoitettaessa kyseisen asian käsittely on korkeimmassa oikeudessa edelleen kesken.
Turvaamistoimen ehtona on myös vaaraedellytys
Vaade-edellytyksen lisäksi turvaamistoimenpiteen myöntämiseltä edellytetään, että on olemassa vaara, että vastapuoli tekemällä jotakin, ryhtymällä johonkin tai laiminlyömällä jotakin tai jollakin muulla tavoin estää tai heikentää hakijan oikeuden toteutumista tai olennaisesti vähentää sen arvoa tai merkitystä. Tätä haitanvaaraa tai uhkaa haitasta kutsutaan vaaraedellytykseksi.
OK 7 luvun 3 §:ssä ei hakijalle nimenomaisesti aseteta mitään erityistä näyttövaatimusta tai todistustaakkaa haitanvaarasta. Tuomioistuimen tulee käsitellä asiaa hakijan väitteen perusteella ja arvioida onko haitanvaara käsillä. Ilmaisun haitanvaara on oikeuskirjallisuudessa katsottu tarkoittavan vastapuolen hakijan oikeusasemaa vaarantavaa käyttäytymistä. Ilmaisua hukkaamisvaara on OK 7 luvun 3 §:n soveltamisen kannalta pidetty liian suppeana.
Vahinkoedellytys arvioidaan kohtuuperusteisesti
Kolmatta turvaamistoimenpiteen myöntämisen edellytystä kutsutaan vahinkoedellytykseksi, millä tarkoitetaan sitä, että hakijan oikeuden toteutuminen estetään tai sitä heikennetään taikka sen arvoa tai merkitystä olennaisesti vähennetään. OK 7 luvun 3 §:n 2 momentti koskee intressipunnintaa. Lainkohdan mukaan tuomioistuimen tulee päättäessään yleisen turvaamistoimen myöntämisestä ottaa huomioon se, ettei vastapuolelle aiheudu turvattavaan etuuteen nähden kohtuutonta haittaa.
Tuomioistuimen tulee vertailla keskenään hakijalle myöntämättä jättämisestä aiheutuvaa vahinkoa, hänelle toimesta aiheutuvaa hyötyä ja vastapuolelle turvaamistoimen myöntämisestä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa. Kyse on tapauskohtaisesta kohtuusperusteisesta intressivertailusta, minkä tuloksena turvaamiskynnys voi tapauskohtaisesti nousta loukkaajaksi väitetyn osapuolen eduksi melko korkealle.
Intressivertailussa täytyy antaa merkitystä myös kanteen menestymisen todennäköisyydelle, jos se vain on pääasian luonteesta johtuen mahdollista. Jos jo turvaamistoimivaiheessa on nähtävissä, että hakijan pääasiaa koskeva kanne tullaan myöhemmässä prosessissa hyvin suurella todennäköisyydellä hyväksymään, estettä turvaamistoimen antamiselle ei näyttäisi olevan, vaikka siitä aiheutuisikin vastapuolelle huomattavaa vahinkoa. Tällaisen johtopäätöksen tekeminen voi kuitenkin esimerkiksi monimutkaisissa patenttiriidoissa olla hyvin vaikeata.
Norrgårdin keinulautamalli
Jos vaade-, vaara- ja vahinkoedellytyksen voidaan katsoa täyttyvän ja tuomioistuimen intressipunninta puoltaa hakijan kantaa, voidaan turvaamistoimi myöntää. Norrgård on väitöskirjassaan esitellyt ns. keinulautamallin kuvaamaan turvaamistoimen myöntämisen edellytyksenä olevaa näyttökynnystä. Keinulautamalli näyttäisi korostavan intressipunninnan merkitystä.
Pelkistettynä mallin sisältö voitaneen tiivistää seuraavasti: ”Mitä suurempi haitta vastapuolelle aiheutuu turvaamistoimenpiteestä, sitä suurempi tulee olla hakijan esittämän vaihtoehdon todennäköisyys”.
Norrgårdin mallin mukaan turvaamistoimenpide voidaan myöntää, jos turvaamistoimen hakijan vaihtoehto on ”ei selvästi perusteeton”, ja vastapuolelle aiheutuvat haitat ovat hyvin pieniä suhteessa hakijalle myöntämättä jättämisestä aiheutuviin haittoihin.
Jos hakijan vaihtoehto on todennäköisempi kuin vastapuolen vaihtoehto, turvaamistoimenpide voidaan myöntää, jos osapuolille aiheutuvat haitat ovat samansuuruisia tai jos hakijalle koituva haitta on suurempi.
Jos taas hakijan esittämä vaihtoehto on selvästi todennäköisempi kuin vastaajan, kielto voidaan myöntää, vaikka vastapuolelle aiheutuvat haitat olisivat suuremmat kuin hakijalle aiheutuvat haitat.
Jos hakijan vaihtoehto on ilmeinen (eli vastapuolen vaihtoehto on poissuljettu), kielto voidaan myöntää joka tapauksessa riippumatta vastapuolelle koituvien haittojen suuruudesta.
Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, tulevatko tuomarit immateriaalioikeudellisissa turvaamistoimiasioissa käyttämään tuomioidensa perusteluissa tätä Norrgårdin esittelemää kvalifiointia.
Väliaikaiset turvaamistoimet
OK 7 luvun 5 §:n mukaan turvaamistoimihakemusta ei voida hyväksyä varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi. Turvaamistointa voidaan kuitenkin saman lainkohdan mukaan hakea ja se voidaan hyväksyä väliaikaisena, jos turvaamistoimen tarkoitus saattaa muuten vaarantua. Hakijan intressissä on usein se, että turvaamistoimi tulee vastapuolelle yllätyksenä. Tuomioistuimen hyväksyessä turvaamistoimen väliaikaisena se hyväksyy sen varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi.
Erityisesti immateriaalioikeuden alueella on turvaamistoimen hakeminen väliaikaisena hyvin tyypillistä. Turvaamistoimen tarkoitus voi vaarantua, jos yllätysmomentti menetetään tai jos vastapuoli voisi kuulemismenettelyn aikana toteuttaa toimenpiteet, jotka turvaamistoimenpiteellä pyrittiin juuri estämään. Esimerkiksi jos epäillään, että tietyn yrityksen käytössä on luvattomia ohjelmistokopioita, voisi vastapuoli kuulemismenettelyn aikana poistaa luvattomat ohjelmistot tietokoneidensa kovalevyiltä, jolloin hakija samalla menettäisi keskeisen näytön oikeudenloukkauksesta.
Väliaikainen turvaamistoimipäätös on sisällöltään pääosin samanlainen kuin lopullinen turvaamistoimipäätös. Väliaikaiseen turvaamistoimipäätökseen ei saa hakea muutosta. Tuomioistuimen päätös hyväksyä turvaamistoimi väliaikaisena on nimenomaisesti väliaikainen päätös. Hakemuksen hyväksyvää alioikeuden lopullista turvaamistoimipäätöstä ei voi tehdä ilman, että vastapuolelle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi.
Täytäntöönpanoa haettava erikseen
Myönnetty turvaamistoimipäätös ei sellaisenaan johda mihinkään, vaan sille tulee erikseen hakea täytäntöönpanoa. Väliaikaisen turvaamistoimen täytäntöönpano ei vapauta hakijaa hakemasta jatkossa saadun lopullisen turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanoa. OK 7 luvun mukaisten turvaamistoimien täytäntöönpanosta säädetään ulosottolain 7 luvussa.
Turvaamistoimipäätöstä ei voida panna täytäntöön, ellei hakija aseta ulosotonhaltijalle niin sanottua hakijavakuutta vahingosta, joka turvaamistoimenpiteestä voi aiheutua vastapuolelle. Ulosotonhaltija määrää hakijavakuuden suuruuden. Myönnetyn turvaamistoimen perusteella hakijan on turvaamistoimipäätöksessä mainitussa määräajassa haettava turvaamistoimen täytäntöönpanoa ulosotonhaltijalta. Jos täytäntöönpanoa ei haeta määräajassa tai jos ulosotonhaltijan määräämää vakuutta ei makseta, myönnetty turvaamistoimi raukeaa.
Turvaamistoimi, jolle on määräajassa haettu täytäntöönpanoa, peruuntuu myös silloin, jos hakija ei 30 päivän kuluessa lopullisen turvaamistoimipäätöksen antamisesta pane pääasiaa koskevaa kannetta vireille tai jos vastapuoli esittää asiassa turvaamistoimen peruuttamista koskevan ulosottolain 7 luvun 13 §:n 2 momentissa tarkoitetun vaatimuksen. Toisinaan voi käydä niin, että vaikka käräjäoikeus on turvaamistoimen myöntänyt, se raukeaa, kun hakija ei pane turvaamistointa täytäntöön.
Ben Rapinoja
Asianajaja
Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen Oy
Mikko Leppä, OTK
Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen Oy
