Tuoteväärennösten yksinkertaistettu hävittämismenettely tarpeen myös passiivisuustapauksissa

(IPRinfo 2/2005)

Euroopan unionin uudessa tuoteväärennösasetuksessa kannustetaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön joustavia menettelyjä, joilla tuoteväärennöksiä voidaan tuhota ilman oikeudenkäyntiä tai tavaranhaltijan nimenomaista suostumusta. Miksi tällaista joustavampaa yksinkertaistettua hävittämismenettelyä tarvitaan?

Uutta tuoteväärennösasetusta (1383/2003/EY), jonka perusteella tulli voi pysäyttää tuoteväärennöksiksi epäiltyjä tavaroita, on sovellettu 1.7.2004 lähtien. Tarkempia määräyksiä uuden asetuksen soveltamisesta annetaan soveltamisasetuksessa (1891/2004/EY), joka tuli voimaan lokakuun lopussa 2004.

Yksinkertaistettu hävittämismenettely mainitaan ensimmäisen kerran tuoteväärennösasetuksen johdantokappaleessa. Sen mukaan ”asetuksen soveltamisen helpottamiseksi sekä tullihallinnoille että oikeudenhaltijoille olisi myös säädettävä joustavammasta menettelystä, jossa tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavat tavarat voidaan tuhota ilman, että olisi aloitettava menettelyjä sen toteamiseksi, onko teollis- ja tekijänoikeutta loukattu kansallisten säännösten mukaisesti”.

Tästä sanamuodosta voidaan todeta, että tuoteväärennösasetuksessa kannustetaan ja kehotetaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön joustavampi menettely, jossa tuoteväärennöksiä voitaisiin tuhota ilman oikeudenkäyntiä tai tavaranhaltijan nimenomaista suostumusta.

Kun tulli havaitsee tuoteväärennökseksi epäillyn tavaran, se voi lykätä tavaran luovutusta tai pitää sitä hallussaan tuoteväärennösasetuksen perusteella joko oikeudenhaltijan tekemän ns. yleisvalvontahakemuksen perusteella tai viran puolesta.

Tulli ilmoittaa tuoteväärennökseksi epäillystä tuotteesta oikeudenhaltijalle tai tämän edustajalle. Oikeudenhaltijalla on ilmoituksen saatuaan 10 arkipäivää aikaa ryhtyä asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin. Määräaikaa voidaan pidentää enintään kymmenellä arkipäivällä (ja jos kyse on herkästi pilaantuvista tavaroista, määräaika on vain kolme arkipäivää, eikä sitä voida pidentää).

Jos tulli on pysäyttänyt tuoteväärennökseksi epäillyn tuotteen viran puolesta, oikeudenhaltijan on toimitettava tullille ensin toimenpiteitä koskeva hakemus kolmen arkipäivän kuluessa pysäytyksestä saamastaan ilmoituksesta.

Tuotteiden hävittäminen oikeudenhaltijan ensisijainen tavoite
Tullipysäytysasioissa oikeudenhaltijan ensisijainen tavoite on saada tuoteväärennökset hävitetyksi, ja mitä nopeammin ja kustannustehokkaammin tämä onnistuu, sitä parempi.

Oikeudenhaltijan toissijaisina tavoitteina on saada korvausta tuoteväärentäjältä sekä muita mahdollisia sanktioita tätä vastaan. Tällä hetkellä oikeudenhaltijalla on valittavanaan kolme vaihtoehtoista tapaa, joissa kaikissa tavoitteena on saada peruste tuotteiden hävittämiselle:

1) oikeudenhaltija voi ryhtyä rikosoikeudellisiin toimiin immateriaalioikeudellisten erityislakien ja rikoslain perusteella tekemällä asiasta esitutkintapyynnön, jonka toivotaan johtavan rikosprosessiin, jossa hävittämisvaatimus voidaan muiden vaatimusten lisäksi esittää;
2) oikeudenhaltija voi käynnistää immateriaalioikeudellisten erityislakien perusteella riitaprosessin tai
3) oikeudenhaltija voi pyrkiä pääsemään yhteisymmärrykseen tuotteiden omistajan tai tavaranhaltijan kanssa tuoteväärennösten vapaaehtoisesta hävittämisestä.

Sovinto on nopein ja huokein ratkaisu
Tavallisesti osapuolet pyrkivät sopimaan loukkausasian oikeudenkäynnin ulkopuolella tuomioistuinprosessista aiheutuvien kulujen välttämiseksi. Oikeudenhaltijoiden näkökulmasta sovintoon pääsemisen edellytyksenä on, että sovintosopimuksessa sovitaan tuoteväärennösten hävittämisestä.

Yleensä oikeudenhaltijat edellyttävät vastapuolen myös korvaavan aiheutuneet varastointi- ja hävityskustannukset sekä oikeudenhaltijalle aiheutuneet selvittelykulut. Lisäksi oikeudenhaltijat miltei poikkeuksetta edellyttävät vastapuolen sitoutumista siihen, ettei tämä jatkossa loukkaa oikeudenhaltijan oikeuksia. Sitoumukseen liitetään yleensä myös sopimussakko.

Sovintoratkaisu on huomattavasti nopeampi ja halvempi vaihtoehto kuin rikos- tai riitaprosessi. Tämä johtuu siitä, että sovintoratkaisuun pääsemisellä vältetään asian usein melko kauankin kestävä käsittely tullin tai poliisin esitutkinnassa sekä tuomioistuimessa. Sovintosopimusta käytetään luonnollisesti vain niissä tapauksissa, joissa tuoteväärennösten omistaja tai niistä määräämään oikeutettu taho tavoitetaan.

Passiivisuustapaukset ongelmana
Ongelmana ovat kuitenkin ne tapaukset, joissa tuoteväärennösten omistajaa tai niistä määräämään oikeutettua tahoa ei tavoiteta tai kyseinen taho jättäytyy muuten passiiviseksi. Tällaisia tilanteita varten ei ole tällä hetkellä käytössä minkäänlaista lakiin tai tullikäytäntöön perustuvaa yksinkertaistettua menettelyä.

Tullipysäytyksistä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että tavaranhaltija tai tavaranomistaja saattaa menettää kiinnostuksensa tuoteväärennöksiksi epäiltyihin tavaroihin ja jäädä passiiviseksi, kun tulli on lykännyt tavaroiden luovutusta tai ottanut ne haltuunsa. Passiiviselta osapuolelta on vaikea saada kirjallista suostumusta tavaroiden hävittämiseen.
Epäkohta korostuu myös sen takia, että Suomi on usein kauttakulkumaa, jonka kautta tuoteväärennökset on tarkoitus lähettää edelleen kolmanteen maahan.

Tuoteväärennökset tulevat melko usein Kiinasta ja ovat matkalla Suomen kautta Venäjälle. Tällaisissa tapauksissa tavaroiden vastaanottajaksi merkittyä henkilöä tai yritystä ei välttämättä tavoiteta väärien yhteystietojen takia. Vaikka tavaroiden vastaanottaja tavoitettaisiinkin, tämä saattaa pysyä passiivisena, jolloin sovintosopimusta ei saada aikaan.

Oikeudelliset keinot hitaita
Passiivisuustapauksissa oikeudenhaltija voi nykyään panna vireille joko riita- tai rikosprosessin. Jos oikeudenhaltija päättää käynnistää rikosprosessin, asiassa tulee jättää esitutkintapyyntö. Esitutkinnassa ei kuitenkaan välttämättä pystytä keräämään riittävää aineistoa rikosprosessin käynnistämiseksi, koska oikeudenloukkaajat ovat usein sellaisissa maissa, joiden kanssa virka-apupyyntöjärjestelmä ei käytännössä toimi.

Tämä taas johtaa menettelyn merkittävään pitkittymiseen, ja miltei poikkeuksetta jossain vaiheessa esitutkinnan raukeamiseen. Jos loukkausasian selvittämisen todennäköisyys on pieni, esitutkintaviranomaisen resursseja kuormitetaan turhaan, mikä ei ole oikeudenhaltijan, viranomaisten eikä kenenkään muunkaan intressitahon kannalta toivottavaa.
Rikosprosessin sijasta oikeudenhaltija voi käynnistää myös riitaprosessin. Jos esitutkinta päättyy tuloksettomana, ja oikeudenhaltija haluaa saada hävittämismääräyksen tuoteväärennöksille, oikeudenhaltijan ainoaksi keinoksi jää panna riita-asia vireille.

Jos vastapuoli on ollut passiivinen jo esitutkintavaiheessa, on odotettavissa, että passiivisuus jatkuu myös riitaprosessissa. Näin ollen riitaprosessin todennäköinen lopputulos on yksipuolinen tuomio oikeudenhaltijan hyväksi, minkä perusteella tuote-erä voidaan tuomion täytäntöönpanon kautta hävittää.

Oikeudenkäynti ja etenkin yksipuolisen tuomion saaminen ulkomaista vastaajaa vastaan vie kuitenkin aina aikaa, ja sekä oikeudenkäynti- että varastointikulut kasvavat. Kaiken lisäksi tuhoamis-, varastointi- ja muut kulut jäävät yleensä oikeudenhaltijan ja/tai huolitsijan vastattaviksi, koska niitä ei saada perittyä tuoteväärennöslähetyksen vastaanottajilta.

LEGO-väärennösten hävittäminen pitkä prosessi
Paljon huomiota saaneessa LEGO-tapauksessa yksipuolisen tuomion saamiseen kului lähes kaksi vuotta. Tulli pysäytti helmikuussa 2003 Kiinasta Suomen kautta Venäjälle matkalla olleet lasten rakennuspalikat, joiden epäiltiin loukkaavan LEGO -yhtiön oikeuksia.

Asiassa käynnistettiin riitaprosessi haastehakemuksella, joka jätettiin Helsingin käräjäoikeudelle huhtikuussa 2003. Koska vastaaja oli kiinalainen, asiakirjat piti kääntää kiinaksi haasteen tiedoksiantoa varten, mihin luonnollisesti kului aikaa.
Tämän jälkeen haaste yritettiin antaa tiedoksi kiinalaiselle vastaajalle. Tämä kuitenkin epäonnistui syksyllä 2003 väärien yhteystietojen vuoksi, minkä vuoksi asiassa annettiin Suomessa julkinen haaste kesällä 2004.

Yksipuolinen tuomio asiassa saatiin vihdoin elokuussa 2004. Siinä tuotteiden todettiin loukkaavan LEGO -yhtiölle kuuluvia tavaramerkki-, malli- ja tekijänoikeuksia. Tuomiossa olleen hävittämismääräyksen perusteella tavarat saatiin tuhottua marraskuussa 2004 eli noin vuosi ja yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun tulli oli pysäyttänyt tuoteväärennökset.

Kyseinen tapaus aiheutti paljon kuluja ja työllisti sekä viranomaisia että oikeudenhaltijaa turhaan. Jos passiivisuuteen perustuva hävittämismenettely olisi ollut mahdollinen, olisi tuoteväärennökset saatu hävitettyä huomattavasti nopeammin ja pienemmillä kuluilla.

Yksinkertaistettu menettely tarpeen myös passiivisuustapauksissa
Tuoteväärennösasetuksessa säädetään yksinkertaistetun menettelyn toteuttamisvaihtoehdoista.
Sen mukaan yksinkertaistettu menettely voidaan ottaa käyttöön, kun 1) tuhoaminen perustuu tavaroiden hallussapitäjän, tavaranhaltijan tai omistajan nimenomaiseen suostumukseen, tai kun 2) suostumus katsotaan annetuksi passiivisuuden perusteella, kun tavaranhaltija, tavaroiden hallussapitäjä tai omistaja ei ole nimenomaisesti vastustanut tuhoamista säädetyn määräajan kuluessa.

Suomen tulliviranomaisissa on jo vakiintuneena käytäntönä sovellettu suostumukseen perustuvaa menettelyä. Käytännössä vapaaehtoinen hävittämismenettely tapahtuu osapuolten välisellä kirjallisella sopimuksella. Sovintosopimus lähetetään tiedoksi Tullihallitukselle ja asianomaiselle tullitoimipaikalle tullipysäytykselle asetetun määräajan kuluessa, minkä jälkeen tuoteväärennökset voidaan tullin valvonnassa hävittää.

Suostumukseen perustuva vapaaehtoinen hävittämismenettely toimii jo nykyään tehokkaalla tavalla, eikä näin ollen ole varsinaista tarvetta säätää siitä tarkemmin lailla.

Sen sijaan passiivisuuteen perustuvasta yksinkertaisesta menettelystä tulisi saada laintasoinen säädös. Suomessa ei ole vielä mahdollista tuhota tavaroita pelkän passiivisuuden perusteella, vaikka tuoteväärennösasetuksen 11 artikla mahdollistaa sen, että kansallisen lain perusteella ”suostumus katsotaan annetuksi, kun tavaranhaltija, tavaroiden hallussapitäjä tai omistaja ei ole nimenomaisesti vastustanut tuhoamista säädetyn määräajan kuluessa”.

Passiivisuuteen perustuvaa menettelyä koskevat säännökset pitäisi saada voimaan mahdollisimman pian, koska passiivisuustilanteet muodostavat huomattavan osan tullipysäytyksistä.

Lain muuttamiseksi aloite vireillä
Tullihallitus on tehnyt aloitteen tullilain muuttamiseksi. Tullilain kokonaisuudistuksen yhteydessä on yritetty viedä erillishankkeena eteenpäin myös yksinkertaistettua hävittämismenettelyä koskevan kansallisen säännöksen säätämishanketta.

Hankkeet ovat tällä hetkellä työn alla Tullihallituksessa ja valtiovarainministeriössä. Suomen Anti-piratismiyhdistys ry on tukenut yksinkertaistettua hävittämismenettelyä koskevaa lainsäädäntöhanketta, ja yhdistys on antanut asiassa valtiovarainministeriölle lausunnon 10.12.2004.

Passiivisuuteen perustuvan hävittämismenettelyn osalta Anti-piratismiyhdistys on lausunnossaan tehnyt ehdotuksia muun muassa tavaranhaltijalle, tavaroiden hallussapitäjälle tai omistajalle tullipysäytyksestä annettavan ilmoituksen sisällöstä, vastaanottajasta ja tiedoksiantotavasta sekä tuoteväärennösten hävittämisestä aiheutuvien kustannusten kohdentamisesta ja mahdollisuudesta säilyttää näyte pysäytetyistä tuotteista.

Anti-piratismiyhdistyksen mukaan laissa tulisi esimerkiksi täsmentää ne tahot, joille toimitettuna ilmoitus tullipysäytyksestä voitaisiin katsoa asianmukaisesti annetuksi, ja määräaika tuhoamisen vastustamiselle voisi alkaa. Anti-piratismiyhdistyksen mukaan jo yhdelle taholle, myös huolitsijalle, osoitetun pysäytysilmoituksen tulisi olla riittävä määräajan käynnistämiseksi kaikkien vastustamiseen oikeutettujen tahojen osalta.

Tuoteväärennösasetuksessa mainittu ”säädetty määräaika” tuhoamisen vastustamiselle tulisi Anti-piratismiyhdistyksen mukaan olla lyhyempi kuin määräaika, jonka kuluessa oikeudenhaltijan on reagoitava eli pantava vireille joko riitaprosessi tai tehtävä esitutkintapyyntö ellei sovintoon ole päästy.

Jos tuhoamisen vastustamiselle asetettava määräaika olisi yhtä pitkä tai pidempi kuin oikeudenhaltijan reagointiaika, voisi se käytännössä johtaa siihen, että oikeudenloukkaajat vastustaisivat tuhoamista vasta juuri ennen oikeudenhaltijan määräajan päättymistä eikä oikeudenhaltijalla olisi enää mahdollisuutta laatia tarvittavia asiakirjoja riitaprosessin vireille panemiseksi tai pyyntöä esitutkinnan aloittamiseksi.

Kuten Anti-piratismiyhdistyskin on lausunnossaan todennut, tällainen pelko oikeudenmenetyksistä johtaisi käytännössä siihen, että oikeudenhaltija tai tämän edustaja kuitenkin aina varmuuden vuoksi laatisi tarvittavat asiakirjat, jotka voitaisiin sitten toimittaa viranomaiselle viime hetkellä, jos oikeudenloukkaaja vastustaisi tuhoamista.

Tätä tilannetta ei kuitenkaan voida pitää toivottavana eikä myöskään kustannustehokkaana tapana hoitaa tullipysäytysasia.
Anti-piratismiyhdistys on tämän vuoksi ehdottanut, että tuhoamisen vastustamiselle säädettäisiin viiden arkipäivän pituinen määräaika, jota voitaisiin pyynnöstä pidentää enintään 10 päivällä. Jos tavaroiden tuhoamista ei olisi vastustettu määräajan kuluessa, ne voitaisiin oikeudenhaltijan pyynnöstä passiivisuuden perusteella hävittää tullivalvonnassa. Nähtäväksi jää, millaista mekanismia valtiovarainministeriö ehdottaa yksinkertaistetun hävittämismenettelyn osalta.

Lainmuutoshanke menossa eduskuntaan syksyllä
Valtiovarainministeriö on arvioinut, että tullilainsäädännön muuttamista koskeva hanke saataisiin eduskunnan käsiteltäväksi tämän vuoden syksyllä. Viimeistään tässä yhteydessä olisi tarkoitus saada eduskunnan käsiteltäväksi myös yksinkertaistettua hävittämismenettelyä koskeva säännös.

Oikeusministeriön hyväksynnällä on keskeinen asema yksinkertaistetun hävittämismenettelyn säätämishankkeessa. Oikeusministeriö on suhtautunut varauksellisesti aikaisempaan vastaavaan hankkeeseen muun muassa perustuslaillisen omaisuuden suojan takia. Myös muut vastaavat oikeusturvaan, esimerkiksi tiedonsaantiin ja toisen osapuolen kuulemiseen, liittyvät seikat ovat aiheuttaneet kysymyksiä.

Katsotaan, kuinka hankkeelle tällä kertaa käy. Tämänhetkinen hanke perustuu yhteisölainsäädäntöön, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tilannetta arvioidaan eri tavalla kuin aikaisemmin. Joka tapauksessa tullipysäytyksistä saatujen kokemusten perusteella on selvää, että yksinkertaistetun hävittämismenettelyn mahdollistaminen myös passiivisuustapauksissa on kaikkien intressitahojen kannalta kustannustehokasta ja erittäin tarpeellista.

 

Bernt Juthström
Asianajaja

Jenni Jämsén
OTK
Roschier Holmberg Asianajotoimisto Oy

 

Tuoteväärennössäädökset:
Neuvoston asetus (EY) N:o 1383/2003, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2003, tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä
Euroopan unionin virallinen lehti EUVL nro L 196 , 02/08/2003 s. 0007 – 0014

Komission asetus (EY) N:o 1891/2004, annettu 21 päivänä lokakuuta 2004, tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1383/2003 soveltamista koskevista säännöksistä
Virallinen lehti nro L 328 , 30/10/2004 s. 0016 – 0049

Share: