Tuoteväärennökset tullissa

(IPRinfo 1/2003)

Tuoteväärennöstoiminta on pitkälti osa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Voidakseen pyrkiä estämään ja ainakin vähentämään tuoteväärennöstoimintaa oikeudenhaltijat tarvitsevat apua lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä.

Korkeimman oikeuden tuore ratkaisu lisää oikeudenhaltijoiden mahdollisuuksia estää piraattituotteiden levittämistä.
EU-tasolla raamit tuoteväärennöstapauksiin puuttumiselle ovat Euroopan yhteisöjen tuoteväärennösasetuksessa (Euroopan yhteisöjen neuvoston asetus N:o 3295/94 väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovutuksen, viennin, jälleenviennin tai suspensiomenettelyyn asettamisen kieltämistä koskevista toimenpiteistä). Asetuksen kokonaisuudistus on parhaillaan valmistelussa.

Tuoteväärennösasetus antaa Suomen tullille mahdollisuuden puuttua tuoteväärennösten maahantuontiin ja maastavientiin sekä myös kauttakulkuun Suomen kautta EU:n ulkopuolelle.

Suomen tulli on vuodesta 1995 lähtien käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen, ja vuosittain pysäytetyt määrät ovatkin olleet huomattavia. Vuonna 2002 tulli pysäytti yhteensä n. 3,6 miljoonaa tuoteväärennökseksi epäiltyä jälleenmyyntipakkausta, arvoltaan yli 25 miljoonaa euroa. Merkittävän suuri osa tullin pysäyttämistä tuote-eristä on ns. transito- eli kauttakulkutavaraa. Valitettavasti myös Suomeen tarkoitettujen tuoteväärennöserien määrä on viime aikoina ollut selvästi kasvussa.

Asetus asettaa määräajat

Tuoteväärennösasetus asettaa myös määräajat, joiden puitteissa oikeudenhaltijoiden tulee saattaa tuoteväärennöksiin liittyvä oikeudenloukkaus toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jotta tuotteita ei vapauteta tullivalvonnasta.
Mikäli oikeudenhaltijalla ei ole voimassa olevaa yleistullivalvontapäätöstä, oikeudenhaltijan on haettava erän pysäytystä tullihallitukselta 3 arkipäivän kuluessa pysäytyksestä. Tullin antaman pysäytyspäätöksen tai yleistullivalvontatapauksissa suoraan tullin ilmoituksen jälkeen oikeudenhaltijan tulee saattaa asia 10 arkipäivän kuluessa toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi sen ratkaisemiseksi, loukkaavatko pysäytetyt tuotteet oikeudenhaltijan oikeuksia Suomessa. Tulli voi hakemuksesta pidentää tätä määräaikaa 10 arkipäivällä.

Loukkauksiin sovelletaan Suomen tavaramerkkilakia, tekijänoikeuslakia, mallioikeuslakia jne. Kansallisten lakien katsotaan joko niiden nimenomaisten sanamuotojen tai oikeuskäytännön vahvistaman tulkinnan perusteella soveltuvan myös kauttakulkutapauksiin.

Näin ollen kauttakulussa olevien tuoteväärennöksiksi epäiltyjen tuotteiden mahdollista tavaramerkinloukkaavuutta arvioidaan vastaavasti kuin Suomen markkinoillekin maahantuotavia tuoteväärennöksiksi epäiltyjä, tavaramerkkioikeuksia loukkaavia tuotteita.

Tiedot usein puutteellisia

Käytännössä tullin pysäyttämien tuoteväärennöstapausten suurin ongelma on usein se, että asiaan osalliset tahot ovat hyvin usein ulkomaalaisia ja tiedot niistä ovat puutteellisia. Näin on erityisesti transito-kuljetuksissa, joissa varsin usein on kyse erästä, joka on tulossa Kaukoidästä ja menossa Venäjälle.

Oikeudenhaltija saa tullilta kuljetukseen liittyviä dokumentteja, kuten erilaisia rahtiasiakirjoja, palkkalistoja ja laskuja, joiden perusteella hän pyrkii selvittämään erästä vastaavat tahot. Koska syy Suomessa oloon on kuitenkin ainoastaan edelleen kuljetus, on usein ainoa Suomessa erästä vastaava taho suomalainen huolitsija. Huolitsijalta saatavat tiedot ja yhteistyö tämän kanssa onkin ensiarvoisen tärkeää lopullisten vastuutahojen selvittämiseksi ja oikeudenloukkauksen ratkaisemiseksi.
Oikeudenhaltijat pyrkivät ensisijaisesti ratkaisemaan loukkauksen sovinnollisesti oikeudenkäynnin ulkopuolella. Sovinnon aikaansaamiseen vaikuttavat huolitsijan yhteistyöhalukkuus ja huolitsijalta erän vastaanottajasta saatavat tiedot. Suuri osa tuoteväärennöstapauksista saadaankin nykyään sovittua huolitsijoiden kanssa tai näiden välityksellä tehtävin sopimuksin.

Sovinnon aikaansaaminen tuoteväärennösasetuksessa asetettujen määräaikojen kuluessa ei kuitenkaan usein ole mahdollista. Oikeudenhaltijan onkin mahdollisesti käynnissä olevista sovintoneuvotteluista huolimatta saatettava asia toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi eli käytännössä yleensä nostettava kanne käräjäoikeudessa taikka tehtävä rikostutkintapyyntö tulliin.

Osallistujatahot selville

Erityisen ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun oikeudenhaltijan erästä saamat tiedot eivät kerro huolitsija- tai kuljetusyhtiöiden lisäksi muita osallistahoja, eikä oikeudenhaltija saa tietoja myöskään kuljetuksesta tai huolinnasta vastaavilta tahoilta. Tällöin oikeudenhaltija joutuu toimimaan sen käytössä olevien puutteellisten tietojen ja asiakirjojen perusteella, jotta tuoteväärennöksiksi epäillyt tuotteet pysyvät tullin hallussa.

Tästä oli kysymys myös tuoreessa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2002:119. Suomessa kauttakulussa ollut transito-erä sisälsi adidas-Salomon AG:n (jäljempänä adidas) tavaramerkkioikeuksia loukkaavia tuotteita, joiden tuoteväärennösluonnetta ei oikeudenkäynnin missään vaiheessa kiistetty. Kyseinen erä oli menossa Suomen kautta Venäjälle, mutta adidaksen tullilta saamista erää koskevista asiakirjoista ei käynyt ilmi venäläinen vastaanottaja, vaan vastaanottajiksi oli merkitty ainoastaan kuljetuksesta ja huolinnasta vastanneet ruotsalainen ja suomalainen huolintayhtiö. Myöskään kyseiset yhtiöt eivät ilmoittaneet todellista vastaanottajaa.

Voidakseen pidättää tuotteet Suomessa ja estääkseen niiden vapauttamisen edelleen kuljetettaviksi Venäjälle adidaksen oli saatettava asia määräajassa toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi. Muiden vastaanottajatietojen puuttuessa adidas nosti Helsingin käräjäoikeudessa kanteen tavaramerkin loukkauksesta vastaanottajiksi merkittyjä suomalaista ja ruotsalaista huolintayritystä vastaan. Kanteessa adidas vaati sen vahvistamista, että kyseiset tullin pysäyttämät tuotteet loukkaavat sen tavaramerkkioikeuksia, tuotteiden hävittämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Sekä Helsingin käräjäoikeus että Helsingin hovioikeus hylkäsivät adidaksen kanteen sillä perusteella, ettei vastaajina olevien huolitsijayhtiöiden voitu katsoa olevan vastuussa tavaramerkkiloukkauksesta, koska yhtiöt eivät olleet käyttäneet tuoteväärennöksiä omassa elinkeinotoiminnassaan.

Korkein oikeus myönsi adidakselle valitusluvan ja kumosi alempien oikeusasteiden päätökset. KKO katsoi, että vaikka vastaajina olevien huolintayhtiöiden ei voitu katsoa loukanneen adidaksen tavaramerkkioikeuksia, oli tuotteet, joiden tuoteväärennösluonnetta vastaajayhtiöt eivät kiistäneet, määrättävä kuitenkin huolitsijoita vastaan nostetun kanteen perusteella hävitettäviksi. Ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen (3-2).

Korkein oikeus viittasi tuomion perusteluissa EU:n tuoteväärennösasetukseen ja sen ensisijaiseen pyrkimykseen estää väärennettyjen tuotteiden markkinoille pääseminen. Tätä taustaa vasten korkein oikeus katsoi, että mikäli adidaksen vaatimukset olisi alempien oikeusasteiden tapaan hylätty, olisi se merkinnyt tuoteväärennösasetuksen tarkoituksen vesittämistä.

Kun adidaksella ei ollut mahdollisuutta saada tietoja erän todellisesta vastaanottajasta ja kun vastaajina olevat huolitsijat eivät myöskään tällaisia tietoja antaneet, tuli adidaksella olla oikeus nostaa kanne erän huolinnasta vastanneita yhtiöitä vastaan ja vaatia tuotteiden tuoteväärennösluonteen vahvistamista sekä tuotteiden hävittämistä. Adidaksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen KKO kuitenkin hylkäsi sillä perusteella, että vastaajina olevien yhtiöiden ei katsottu itse loukanneen adidaksen tavaramerkkioikeuksia ja niiden asema oikeudenkäynnin vastaajina oli siten poikkeuksellinen.

Selkiyttävä ratkaisu

Kyseinen korkeimman oikeuden ratkaisu selkiyttää oikeudenloukkaustilanteiden ratkaisumahdollisuuksia erityisesti niissä tuoteväärennöstapauksissa, joissa tietojensaanti osallistahoista on ongelmallista.

Ratkaisu vahvistaa sen, että oikeudenhaltijalla on aina halutessaan mahdollisuus estää tuoteväärennösten vapauttaminen tullivalvonnasta saattamalla hävitysvaatimus toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi siitäkin huolimatta, ettei saatavissa ole muita tietoja kuin jo erän tullioikeudellisen hallinnoinnin kannalta välttämättömät tiedot erän huolitsijasta.

Edelleen ratkaisu toivon mukaan edistää tuoteväärennöstapausten sovinnollista ratkaisemista vahvistamalla huolitsijoiden mahdollisuuksia sopia oikeudenhaltijoiden kanssa tuoteväärennösten hävittämisestä tapauksissa, joissa erän lopullinen vastaanottaja ei ole tiedossa tai ei ota vastuuta oikeudenloukkauksesta.

Hanna-Maija Elo
Asianajaja, varatuomari
Asianajotoimisto Heinonen & Co Oy

Kirjoittaja on Suomen Anti-piratismiyhdistys ry:n puheenjohtaja