Toiminimioikeuden perusteos uudistui

(IPRinfo 4/2008)

Arvosteltu teos: Castrén, Martti: Toiminimi. Talentum. Helsinki 2008, 361 s. ISBN 978-952-14-1310-0

Suomalaisessa toiminimiä koskevassa oikeuskirjallisuudessa on ollut pitkään yksi perusteos, Martti Castrénin kirjoittama Toiminimi, jonka ensimmäinen painos julkaistiin 24 vuotta sitten. Kirjaa on ymmärrettävästi alkanut rasittaa tiedon vanheneminen, ja tämän vuoden alkupuolella ilmestynyt toinen uudistettu painos onkin tervetullut lisä tunnusmerkkioikeudellisten kirjojen kasvavaan joukkoon.

Toiminimioikeuden tärkeyttä ei kaikissa tilanteissa riittävästi huomioida. Esimerkiksi tavaramerkkioikeudellisessa loukkaustilanteessa toisinaan päähuomio kiinnitetään tavaramerkkiin, vaikka samalla usein on kyse myös toiminimioikeuden loukkauksesta. Martti Castrénin kirja antaa tässä suhteessa lukijalleen paljon arvokasta tietoa.
Sisältö ja rakenne perustuvat paljolti aikaisempaan kirjaan, mikä ei ole haitta vaan pikemminkin etu. Kerran valittua hyvää esitystapaa ei ole ollut tarvetta radikaalisti muuttaa. Esitys etenee systemaattisesti lukijan kannalta mielekkäästi peruskäsitteistä erityiskysymyksiin.

Ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen toiminimiin liittyvä oikeudellinen ympäristö on muuttunut merkittävästi. Muun muassa yhteisön tavaramerkkijärjestelmä säännöksineen ja siihen liittyvine oikeuskäytäntöineen on tullut osaksi suomalaista tavaramerkki- ja toiminimimaailmaa.

Käytännössä suomalaisilla toiminimillä on OHIMin [Euroopan yhteisön sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)] väite- ja mitätöintiprosesseissa suuri merkitys ja niihin liittyen on olemassa runsaasti oikeuskäytäntöä.
Vaatimusten perusteena olevan toiminimen suoja-alan määrittämisessä ei ratkaisevaa ole toiminimen kaupparekisteriin merkitty toimiala, vaan se, mille toiminnalle toiminimeä on tosiasiallisesti käytetty. OHIM pitää vain tosiasiallisen toimialan suojaamista aiheellisena. Toiminimen haltijalla on raskas todistustaakka, ja prosessiin ryhdyttäessä tulee tarkkaan harkita, millaisen yhteisötavaramerkin rekisteröintiä toiminimioikeuden perusteella vastustetaan ja selviydytäänkö näyttötaakasta.

Suojausprosessin kuvaus puuttuu
Olisin mielelläni nähnyt tästä suomalaisille elinkeinonharjoittajille ja toiminimien haltijoille tärkeästä prosessista perusasiat kertovan lyhyen osion. Väite- ja mitätöintioikeus ovat suomalaiseen toiminimioikeuteen liittyviä kielto-oikeuden käyttömuotoja, joilla on huomattava käytännön merkitys, kun puolustetaan toiminimen haltijan yksinoikeutta Suomessa yhteisötavaramerkkejä vastaan.

Uutta suomalaista oikeuskäytäntöä on ensimmäisen ja toisen painoksen välisenä aikana tullut runsaasti. Joitakin viime vuosina annettuja toiminimiä koskevia tuomioita hieman jäin kaipaamaan.

Kysymys on ollut esimerkiksi alun perin lähes erottamiskyvyttömän tavaramerkin ja heikosti yksilöivän toiminimen käytön kautta saavuttamasta varsin vahvasta kielto-oikeudesta tai siitä, miten jokin sana on toissijaisessa tunnuksessa katsottu niin yksilöimättömäksi, että sen perusteella ei ole menestyksekkäästi voinut ajaa loukkauskannetta. Nämä ovat omassa muistissani olevia tapauksia, ja on selvää, että kaikkia tuoreimpia tapauksia ei ole voinut kirjaan mahduttaa.

Kirjoittaja on joka tapauksessa merkittävästi sisällyttänyt teokseen myös uudempaa oikeuskäytäntöä. Esittämistavassa olisi tosin voinut enemmän kiinnittää huomiota siihen, että ensin olisi mainittu uudempi oikeuskäytäntö ja vasta sen jälkeen vanhempi. Se olisi antanut kirjasta myös paremmin uudistetun painoksen vaikutelman. Lisäksi uusimman oikeuskäytännön käsittely ensin olisi voinut vaikuttaa myös esityksen sisältöön asianomaisessa kohdassa.

Esimerkkinä tästä voidaan mainita ratkaisu KKO:2004:4, jonka antamisen jälkeen sekä liiketapalautakunnassa että markkinaoikeudessa on käsitelty myös toiminimeen liittyviä loukkaustilanteita esikysymyksenä arvioitaessa sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, toisen toiminimeen liittyvän goodwill-arvon hyödyntämistä tai haitan aiheuttamista nimen yksilöivyydelle.

Hakemuksen tutkimatta jättämistä koskeva osuus olisi voinut jäädä vähäisemmälle huomiolle ja sen sijaan markkinaoikeuden ja liiketapalautakunnan uusinta oikeuskäytäntöä olisi saatu mukaan enemmän.

Lähteiden osalta kiinnitin huomiota myös siihen, että haastattelutietoon perustuva argumentointi olisi ollut paikallaan päivittää. Vaikka tilanne ei toista painosta kirjoitettaessa olisikaan muuttunut aikaisemmasta, lukijalle saattaa jäädä epäilys siitä, vastaako tilanne enää nykyistä kaupparekisterikäytäntöä.

Kommenteistani huolimatta kirja on erinomaista luettavaa ja toimii hyvänä apuvälineenä jokaiselle, joka on tekemisissä toiminimioikeudellisten asioiden kanssa. Aihetta on käsitelty kattavasti ja tarkasti, ja lähteiden määrä on huomattava.
Vaikka kirjasta ei kaikkiin käytännön kysymyksiin vastausta löytyisi, niin se joka tapauksessa johdattaa lukijaansa asiassa eteenpäin. Selvää on, että kirja tulee edelleen toimimaan toiminimioikeuden perusteoksena, joka varmasti löytää tiensä monen asiasta kiinnostuneen kirjavalikoimaan.

Markku Tuominen
OTL, VT
Benjon Oy